En väitä että itse mikään akvaarionpidon guru olisin, mutta olen ollut onnellinen siitä että jokainen oma akvaarioni on pysynyt terveenä, ja alkutaipaleetkin on vietetty ongelmitta ja ylimääräisittä hajuitta. Aloitin aikanaan 74L akvaariolla ja siirryin siitä sitten 250-litraiseen akvaarioon ja taitojen karttuessa alkoivat vaativammat kalalajit kiinnostaa.
Kalastoa aloin vaihtaa pikkuhiljaa ja muuton yhteydessä jälleen vaihdoin tähän isompaan akvaarioon joka minulla on edelleenkin, 500-litrainen allas kiekkokaloineen ja josta olen erityisen ylpeä
ja nytpä alkaisi olla kiinnostusta jälleen hommata lisää temmellystilaa kalaisille ystävilleni, eli haaveissa vajaa 1000-litrainen pönttö. Rahaa palaa mutta katsotaan ajan kanssa... Mutta nyt seuraa pari onnettomampaa tarinaa akvaarionhoidosta lähipiirissäni.Aikanaan suretti äitini akvaarion kohtalo... Hän hommasi minulta sen ylimääräiseksi käyneen 74L akvaarion, täytti sen vedellä, osti hiekkaa, annoin hänelle kasveja omasta akvaariostani kunnes tuli kalojen oston aika. Sitten joskus myöhemmin puhelimessa minulle ihmetteli kun akvaario haisee yms. Kysyin ettei ole ruokkinut liikaa, sillä akvassa oli sillä hetkellä kaloja hyvin vähän, ja nekin lähinnä pohjakaloja. Hää tuumasi että sopivasti on ruokaa sinne laittanut.. Menin katsomaan niin olipa näky vastassa
pohjanappuloita oli joka kasvin juurella jo lähes märänneenä, kysyin että miksi ihmeessä täällä on ruokaa pohja täynnä! Siihen äitikulta totesi, että jos ne kasvit saisi samalla lannoitetta... Siinä sitten vesiarvot mittasin, ensinnäkin nitriittiä altaassa oli niin paljon ettei edes mittari riittänyt, kauhistelin että kuinka kalat vielä hengissä edes ovat! Neuvoin pesemään suodattimen ja vaihtamaan useasti vettä ja olemaan ruokkimatta. Äippä oli ottanut suodattimen pesuneuvon liiankin kongreettisesti ja pesi suodattimen sienen ihan saippuan kanssa jynssäten
Vesiarvot vain eivät millään hoitokeinoilla parantuneet...Sitten äiti hermostui itseensä kun ei onnistunut kaloja pitämään (kaikki olivat ihme kyllä hengissä vielä lukuunottamatta tiikerinuoliaista joka silpoutui kömpiessään jollain ihme keinolla aquaballin vedenpuhallusaukosta sisään..). Roudasi akvaarion takaisin minulle yksi kaunis päivä kaloineen päivineen, pelastin monniais- ja nuoliaisparat omaan akvaariooni, missä ne voivat pulskasti vielä tänäkin päivänä... <3
Toisessa kertomuksessa ystäväni hommasi itselleen akvaarion, ihan kunnon kokoisen antamani vinkin pohjalta. Osti sinne kasveja ja kaloja, osa kylläkin täysin toisilleen sopimattomia.. Käväisin heillä vierailemassa jonkun aikaa akvaarion hommaamisen jälkeen, ja siellä oli tuskailu akvaarion kanssa että mikä ihme siinä on kun on kuin maitoa olisi sinne kaadettu. Annoin asianmukaiset neuvot kuinka akvaarioista poistetaan minkäkinlainen samennus (tässä tapauksessa bakteeri-/ likoeläinsamennus).
Vertailtiin tietoja, miten ruokitaan omat kalat, ja heillä oli oma käytäntönsä ruokkia pohjakalat antamalla yksi nappi per pohjaeläjä..
siihenkin sitten pääsin neuvoa antamaan kalojen ruokinnan osalta. Siihen todettiin, että hommaavat kirjastosta kalakirjallisuutta ja opiskelevat kalanhoidon alusta... Vedenparannusainekin oli vielä tuntematon asia, kunnes asiasta kerroin mitä kannattaa ottaa huomioon vettä vaihdettaessa. Nykyään akvaario on hyvinvoiva ja terve, ja itsekin tunnustaneet että väärin tekivät asiat alusta pitäen.Mitä tästä opimmekaan? Akvaarion hankkiminen ei ole vain että mennään kalakauppaan ja ostetaan kalat jotka miellyttävät omaa silmää ja sitten ihmetellään mikä meni pieleen... On huomattavasti helpompaa ja kaikkien kannalta terveellisempää ENSIN hankkia tietoa kaloista ja niiden pitämisestä, ja vasta SITTEN mennä sinne kalakauppaan
Sitten voi ostaa suht hyvällä omatunnolla ne sellaiset kalat jotka miellyttävät omaa silmää ja niillä tiedoin että ne myös sopivat yhteen Kuinka vain saisi varoituksen sanan leviämään myös näille tietämättömille akvaariosta haaveileville, että myös tietäisivät asiasta jotakin. On meidän tehtävämme siis informoida lähimmäisiämme tässä asiassa
(milliksiä, pari uponnutta laivaa ja muovikasveja) ![[;)]](./images/smilies/icon_wink.gif "Wink"){kind=icon}
Ihmettelen että kalat selvivivät niinkin hyvin hengissä, kunnes Palettikalat pistivät ranttaliksi ja repivät toisensa ja lähes kaikki muut kalat. Siihen lopahti silloinen harrastus.
![[:I]](./images/smilies/icon_redface.gif "Embarrased"){kind=icon}
! Toisaalta, ei tuo kalaston vähentäminenkään innosta...
Muutama selviytyjäihme tietysti oli, esimerkiksi vaikka kultajuovapleko, joka eli kunnioitettavat pari vuotta.