Kiintyminen kaloihin

[Salla_~~]

Piikkisilmät voivat elää jopa 20 vuotta...

[randy]

Minulle rakkaimpia ovat lehtikalani. Isoihin kaloihin kiinnyn ehkä helpommin kuin pieniin. Sydäntäni lähellä ovat tällä hetkellä myös kolme itsekasvatettua lehtiksen poikasta. Kaikille kaloilleni en ole nimiä jaksanut antaa, mutta lempparikalat tulee kyllä aina ristittyä. Kovia kokeneita kaloja säälin, ja siksi kai kiinnyn aina niihinkin.

[Kääpiöpallokala]

Jaa-a.. Mun rakkain kala on varmaan mun partis tyttönen. Se on vuoden vanha nyt ja se on kestäny kaikki aloittelijan tekemät virheet..
Hiekkapohjan vaihdostaki se selvis,tosin kuin mun kaksi viimeisintä mustaneontetraani.. Mulla on ollu myös kolme keltabarbia,jotka oli tosi sympaattisia. Ne pörräs aina etulasilla eikä ne kiusannu muita kaloja. Mutta nyt en tiedä et missä ne menee vai onko olemassakaan enää..

Sitten oli kaksi täplämonnista,joista toinen kuoli oudolla tavalla ja myöhemmin kuoli toinenkin jäätyään ruukun reikään kiinni..
Mutta toiseksi eniten kaipaan mun edesmennyttä taistelukala koirastani Morttia. Se oli tumman violetin värinen ja symppis. Sekin kuoli sitten kuukausi pari myöhemmin..

[Adrianna]

Uusimmista elukoista varmaan sinirapu Urmas on se jota tuijotellaan eniten.

Voi hitsi, minkäköhän laittaisi seeprakirjo-Sepin kaveri-ravulle nimeksi? Hummeriksi sitä kaikki kutsuu...

Tosiaan, kyllä seeprakirjopoika on yksi "rakkaimmista" fisuista. Samoin molemmat perhosplekot, Lötkö ja Raita

[Sarkka]

Meinasin aloittaa tästä keskustelun, mutta läksyt oppineena palstalaisena käytin onneksi hakua ensin.

Kyllä niihin kaloihin kiintyy. Parisen kuukautta olleet lehtikalat ovat persoonia, joita oikein ikävöi täällä töissä ollessa samoin kuin koiraakin. Lehdet ovat seurallisia - olkoon syynä vaikka sitten pohjaton ruoanhimo. Eivät ole arkoja, vaikkakin joskus kun laitan sormen lasin viereen, ne saavat eviinsä liikettä ja vilahtavat salamana kauemmas. Eli kyllä niistä ruutiakin löytyy, vaikka ovatkin rauhallisia kaloja.

Yhtenä iltana lehdillä oli selvästi riitaa jostain. Tökkivät toisiaan ja lopun illan mököttivät altaan vastakkaisissa nurkissa. Yön yli nukuttuaan kina oli ilmeisesti unohdettu tai muutoin saatu selvitettyä, sillä seuraavana aamuna kerjättiin taas yhdessä tuumin ruokaa niinkuin aina ennenkin.

Lehdet saavat jossain vaiheessa nimetkin, heti kun niiden sukupuolet selviävät.

Samoin monnisiin olen kiintynyt jollain tavalla, vaikka ajattelenkin niitä enemmän kollektiivisena kokonaisuutena, "monnisjenginä".

Kardinaalitetroihin ei oikein saa otetta. Ne vaan mennä viipottavat altaan takaosassa edestakaisin. Yksilöinä niitä ei oikein osaa ajatella eikä niitä toisistaan erota, toki niidenkin elämää tiiviisti seuraan, siinä missä muidenkin asukkien. Tavallaan niihinkin on kiintynyt, vaikkakin kiintymys on erilaista kuin lehtisiin kohdistuva.

Lehdet ovat lemmikkejä, muut kalat - kaloja.

[kirjoplaty]

No kyllä mä mun söpöihin piikkisilmiini olen kiintynyt.

[puolukka]

Ruskokiekkoni Pontso on aivan ihana persoona. Se tuli minulle noin puolitoistavuotiaana ja on ollut minulla n. 6 vuotta. Liehittelee naaraita minkä ehtii, mutta ei ymmärrä alkaa.. Ilmeisesti "tuhkamuna", mutta akvaarion kiistaton kunkku.

[Adrianna]

Päivitetäänpä tietoja: Nykyään 127l kääpiöpallovaariossa huomioni saa pienenpieni, kitukasvuinen pallokoiras jonka toinen silmä on sokea. Ihana nähdä että huolellisella ja hellällä hoidolla se on ottanut paikkansa parvessa ja alkanut kasvaa