Hippasen tuo vaikutti heikkokuntoiselta pari päivää. Evät rutussa kyyhki pohjan tuntumassa, ainoastaan ruoka-aikoina piristyi. Ukko kävi vähän väliä tökkimässä tyyliin "hei tuu nyt, mitä sä vain siinä kyyhötät?"
Toissa-aamuna sitten huomasin että kotilo oli tulossa luonnollista poistumisreittiä ulos: oli jämähtänyt puoleen väliin. Samassa ukko tuli taas tökkimään tuota naarasta ja -slurp- sinne meni takaisin sisään.
Nyt kala vaikuttaisi olevan ihan normaali, eli kai se sitten sai lopulta rauhassa tikistettyä sen kotilon pihalle.
Eli loppu hyvin, kaikki hyvin. Siinä ekoina päivinä se kyllä näytti niin henkitoreissaan olevalta, että lapseni jo pyysi minua päästämään kalan tuskistaan. Onneksi sitten kuitenkaan en myöntynyt pyyntöön, vaikka sama ajatus oli käväissyt omassa mielessänikin.