Onko akvaarionpito periytyvä harrastus?

[ParratonMonni]

Eli onko joukossamme sellaisia, joiden vanhemmat (tai jopa isovanhemmat) ovat akvaariota pitäneet? (Tarkoituksella vältän sanaa 'akvaristi', kun se tuntuu olevan turhan arvovärittynyt )

Tai onko täällä muitakin vanhempia, joiden lapsissa (tai jopa lapsenlapsissa) on selvää akvaariohulluutta havaittavissa?

[Tigeri]

Meillä on ainakin periytynyt isältä pojalle (minä olen se poika). Isä se ensimmäisen akvaarionikin minulle 13 vuotiaana osti ja kyseinen 73L purkki on muuten vieläkin minulla ja toiminnassa. Tiedä sitten periytyykö omalle pojalle mutta ainakaan vielä ei sellaisia merkkejä 3 vuotiaassa ole nähtävissä

[jarvij]

Meillä ei periydy. Olen yksinäinen suvussa.
Vieraalta ensimmäisen omani aikoinani sain, ja jälkikasvu ei ole kiinnostunut sisarustenikaan osalta.

[lehtis]

Ei periydy! Mulla akvaario tuli ihan omasta kiinnostuksesta. Tosin nyt myöhemmin on jo osalla sukulaisita akvaario. Myös tutuillamme oli joskus ennen muinoin oli akvaario ja kun he näkivät minun oman alkoi heidän mielessä kyteä ajatus uudestaan aloittamisesta kunhan uusi talo valmistuu. (Pidetään peukkuja heidän puolesta .)

[aquasol]

Meillä näyttäisi periytyvän. 8-vuotias poikani laskee vuosia, milloin olisi riittävän vanha aloittamaan työt akvaariokaupassa . Kyseli jo paikankin valmiiksi

[Anzku]

Eipä ole periytyvää sorttia täälläkään. Ikinä ei ole kellään lähisukulaisella allasta ollut, minä olen ihan ensimmäinen sorttiani .

[Chuna]

Periytyy, ainakin meillä. Isälläni on ollut akvaarioita jo pidemmän aikaa. Nykyinen altaamme on tullut meille mun syntymän aikoihin ja mä olen ollut siitä vastuussa siitä asti kun käsi on yltänyt pohjalle asti , eli viimeiset 6 vuotta. Isä on jo luvannut, että allas lähtee mun mukaan sitten kun muutan kotoa pois. Ostin myös puoltoista vuotta sitten itselleni pikkualtaan ja seuraava on myös suunnitteilla. Nälkä kasvaa syödessä...

[JuuLia]

Meillä vanhemmat huoltaa vain lehmiä eikä voi tajuta kuinka joku vapaaehtoisesti (ihan kuin nillä ei olisi valinnanvaraa ollut) ottaa vaivan ja vastuun elävistä olennoista. Mutta kaipa se periytyy että on jonkinlainen vaisto ja tarve huoltaa ja hoivata eläviä olentoja. Eräs sukulainenkin totesi kun vanhemmat eläintarhaani päivittelivät että onhan se maalaistytön jotain kasvatettava eikä kerrostaloon oikein lehmiä mahdu...

[mysli]

Periytyy, tosin vain minulle, siskoni ja veljeni eivät voi ymmärtää tämän harrastuksen hienoutta. Äiti on saanut ensimmäiset kalansa jo lapsena ja sille tielle on jäänyt. Koti ei tunnu kodilta ilman akvaariota kun on sitä lapsesta asti saanut seurailla. Oma allas tuli hankittua heti kun vähän pysyvämpään asuntoon muutti.

[CrystalCat]

Meillä taas tuntuu olevan kala verissä...
Vaari oli ammattikalastaja, minäkin olin pikkutyttönä kokemassa verkoista "hai-kala-kaloja" ja muita merihirviöitä vaarin ja isän kanssa.

Isä siis kalastaa myös ja hankkipa minulle oman virvelinkin. Isä myös työkaverinsa innostamana hankki meille akvaarion, kun olin 8 v. (On muuten käytössä vieläkin.)

Ja minä siis "akvaristeilen"... Selvää "evoluutiollista" kehitystä luolamies-kalataloudesta sofistikoituneempaan suuntaan kolmessa sukupolvessa, eikö?

Tuli mieleeni, että jos minä saan lapsen, tuleeko siitä huippuakvaristi? Tai ehkä Sea Lifen merialtaiden hoitaja, ehkäpä fanaattinen Itämeren-suojelija? Ympyrä sulkeutuisi, taas oltaisiin merikaloissa

Oho mikä skenaario... taidan mennä nukkumaan ennenkuin karkaa skenaariot käsistä!

[ParratonMonni]

Joo, meilläkin isä oli ihan himokalastaja. Ja rahoitti lapsuus/nuoruusiän akvaharrastukseni ihan mukisematta, vaikkei mikään akvaristi itse olekaan. Nyt muorempi tyttäreni (6 vee) on tosi kiinnostunut akvaarioista, saa ihan oman akvaarionsa kesän aikana. Isompi tyttäristä tykkää, että akvaario, etenkin monnit ja kotilot on YÄK!!!

Tuo 6 vee onkin luottohenkilöni akvan hoidossa matkojeni aikana , mieheni valitti, että tyttö ei esim. antanut hänen ruokkia kaloja niin paljon, kuin olisi halunnut. Nyt hoituu tuo ruokinta, ja mikä tärkeää, tarkkailu, tyttö tietää aika hyvin jo eri otusten tavat, ja tulee heti ilmoittamaan, jos jotain näyttäisi olevan pielessä. Ison akvan hoitotoimet ei noin pieneltä onnistu, siksipä 60 litrainen on hyvä akva, siihen ylttävät pienetkin kädet.

[~Saara~]

Vanhempani hankkivat akvaarion meille minun ollessani 6-vuotias. Itse olen myös siitä asti ollut akvaarioista ja kaloista kiinnostunut. Tätini perhe hankki muutaman vuoden meidän jälkeemme akvaarion innostuttuaan meidän omastamme. Muilla sukulaisilla ei ole tainnut kiinnostus riittää. Tosin vanhempani joutuivat akvaariosta luopumaan, sillä vein sen mukanani, kun muutin pois kotoa. Eivät ole tulleet enää hankkineeksi uutta. Sanovat, ettei aika riitä ja kuulemma katselevat mielellään kaloja minun luonani.

[akvaariossa]

Täälläkin on peritty Nimittäin ensin minun vaari harrasti 1940-luvulla akvaarionpitoa. Hänellä oli~100l allas missä kuulema uiskenteli kardinaalitetroja valsinerioitten seassa .. Mistä taas minun äiskä otti mallia ja perusti 50l akvaarion joka ajanmittaan vaihtui 120litraseen.
Sitten myöskin mun isä on akvaarioharrastaja. Ja tietty minäkin olen koko ikäni akvaarioita nähnyt, jonka seurauksena on että nykyään kotoa löytyy 4 isohkoa allasta

[Juissi]

Ei ole peritty - ilmeisesti kyseessä on minun kohdallani onnekas geenimutaatio...

Myöskään lapset eivät ole osoittaneet innostuksen merkkejä. Kalat ovat kuulemma tylsiä

-Juissi

[-Alix-]

Periytyy kyllä. Äitini hankki ensin akvaarion itselleen töihinsä, sen jälkeen toisen purkin (128 litraa) kotiin ollessani kymmenvuotias. Allas sijoitettiin minun huoneeseen ja siihen se sitten juurtui. Kotoa muuttaessa ei voinut kuvitellakaan ettei allas muuttaisi mukanani, makuuhuone ilman tuttua lorinaa tuntui kummalta ajatukselta.

Sittemmin siiryin suurempiin allaskokoiin ja vanha altaani muutti takaisin omalle paikalleen äitini luo. Siellä se edelleen porskuttaa 18 vuottaan.

[kiltsi]

Periytyy takaperin... Poika sai synttärilahjaksi altaan ja vermeet ja äiti jatkaa niin, ettei poika ole tehnyt yhtäkään kalojen hoitoon liittyvää tehtävää, höps, on syöttänyt minun lomaillessa !

[makkara.....kala]

No periytyy jotenkin. Äidillä sekä isällä on joskus akvaario ollut mut sit kiinnostus lopahti, ja nyt on akvaariokärpänen purrut minua

[Esmeralda]

No eipä periydy. Tai silleen , että isä on opettanut mut jo alle 2v kalalle ja sitä on jatkunut siitä asti. Samoin isä on meidät tutustuttanut luontoon ja sen eläimiin. Kotieläimiä meillä ei juuri ole ollut. Mies tartutti oman nuoruuden akvaariointonsa minuun ja nyt sitten meillä minä olen akvaariohullu ja mies katsoo päätä pyöritellen sohvalta.

Kaikki lapset ovat kiinnostuneita, 9v tytär saanee oman n.40L akvaarion vielä tän vuoden aikana. Jos vaikka omppukotiloita ja tetroja tms siinä itse äipän avustuksella hoitelisi. 3v tytär on ensimmäisenä aamulla menossa katsomaan löytyykö nimikkokalat altaasta. Tytöt on mukana ruokinnassa aina... ja 1,5v poju kävelee akvan eteen osoittelemaan sormella ja hokemaan kala, kala, kala

Esmeralda

[JEM]

Meillä ainakin periytyy. Vanhemmillani oli 73-l akvaario vuosikaudet, mutta he laittoivat sen pois ollessani ala-asteella. He kun kyllästyivät hoitamaan sitä, koska "siinä on niin iso työ kun se pitää aina tyhjentää ja hiekat pestä ym"

Kovin montaa vuotta se ei ehtinyt olla varastossa kun halusin sen itselleni, ja siitä asti olen akvaarioita harrastanut. Omat lapseni aion sitten joskus kouluttaa pienestä pitäen akvaristeiksi

[Azkhaeracan]

Meilläpäin ei ole periytyvää eikä näemmä tarttuvaakaan
5-vuotiaana ruinasin itselleni ensimmäisen akvaarion. Kalat miellyttivät jo silloin. Vanhemmat hoitivat tätä kunnes olin kykenevä tekemään sen itse.
Täällä vaan lasipurkit minun huoneessani kasvavat ja lisääntyvät pikkuhiljaa. Monia ystäviänikin olen yrittänyt tartuttaa, mutta toistaiseksi täysin tuloksetta, hmpf! Minulla ei ole yhtäkään akvaristikaveria. Toivottavasti ainakin lapsiini sitten joskus saisin tämän tartutettua.

[Aeuk]

Ei ole periytyvää täälläkään. Vanhempani eivät ole akvaarioita harrastaneet ikinä, eivätkä muutkaan lähisukulaiset tietääkseni.

Mulla oikeastaan alkoi koko akvaharrastus aika hupaisalla tavalla (ainakin jälkikäteen ajatellen). Jouduin luopumaan 1996 keväällä kissastani allergian vuoksi ja no, se oli kova paikka, kissafani kun olen. Olin tuolloin lievästi sanoen aika kypsynyt tilanteeseen, ja päätin, että ei mitään lemmikkejä ikinä, kun ei kissaa / kissoja voi pitää. Muut ei kiinnosta pätkän vertaa, jne.

Taisi olla joskus 1996 syksyllä, kun isosisko ehdotti akvaarioita mulle (hän ei niistä tiennyt käytännössä mitään, eikä edelleenkään tiedä, heh) ja minä suhtauduin suorastaan vihamielisesti ajatukseen. Akvaariot eivät olleet koskaan kiinnostaneet. Muistaakseni totesin vieläpä jotain, että typerämpää harrastusta ei voi ollakaan; pitää nyt jotain <piip> kaloja astiassa, maksaa vieläpä jotain kaloista ja lotrata veden kanssa, että ei voisi vähempää kiinnostaa moinen höpöhomma. ... niinpä niin

Tuosta kului vain noin vuosi, paras kaverini sai jostain inspiraation aloittaa akvaarioharrastus (eka altaansa oli 60 litraa muistaakseni). Kun sitten sen altaan näin, niin kaikki vihamielisyys akvaarioharrastusta kohtaan pyyhkiytyi pois kuin huomaamatta Kas kummaa, kesä 1997 meni mm. siihen, että kirjastosta lainasin kaikki mahdolliset akvakirjat ja luin ne useampaan kertaan läpi. Ja ... keräsi kiviä lähivesien rannoilta, ja akvaariosilikoonilla niitä liimaili yhteen, ja ja ... sitten hommasinkin ekan altaani elokuussa, 100-litraisen. Ja loppu on historiaa

EDIT: Niin, ja isoveljeni nähtyään tuon 90-luvun 100-litraiseni, innostui myös akvaarioista ja muutaman kuukauden kuluttua hommasi ensin 100-litraisen, sitten 200-litraisen ja taisipa 60-litraisenkin hommata. Tällä hetkellä hällä ei tosin taida olla kuin yksi 100-litrainen toiminnassa tilanpuutteen vuoksi.

[jussi68]

Ei periydy täälläkään. Sain ensimmäisen altaan joskus 70-luvun lopulla. Ruinasin vanhemmilta koiraa, mutta sitä ei kuulemma kerrostaloon voinut ottaa, joten eka "akvaario" oli niinkin huima kuin 30-litrainen allas... Kaikkea mahdollistahan siinä oli, mutta kivan näköinen!

Myöhemmin akvaario jäi taka-alalle, tuli murrosikä, seurustelut sun muut nuorten urosten kokeilut... (Niistä ei enempää täällä...)

Kipinä kuitenkin jäi elämään ja kun muutimme silloisen tyttökaverin (nykyisen vaimon) kanssa yhteen, niin akvaario oli ensimmäinen yhteinen ostoksemme! Ja vaimollakin oli pikkutyttönä ollut akvaario,joten ostos oli helppo. Allas muistaakseni oli 128-litrainen.

Parhaimmillaan meillä oli kaksiossa viisi erikokoista allasta, mikä missäkin käytossä. Suurin oli 500-litrainen kiekkoallas. Altaita on nyt hiukan vähemmän ja huoneita enemmän, mutta kipinää riittää tähän touhuun. Muksutkin on kiinnostuneita ja jokaisella on omia nimikkokaloja, joilla on jopa nimet. On Tarjakaarina, Ykä, Eppu, Rouva, Kala sun muita nimettömiä uimareita. Mukava harrastus!

[Sarkka]

Minä olen tietääkseni ainut akvaarion omistaja suvussani. Lapsuudessa kotona oli miljoonakaloja - ettekä varmasti halua tietää, millaisissa oloissa. Nyt sitten yli 20 vuoden tauon jälkeen minulla on ilo seurata ja hoitaa akvaariota. En tiedä, mistä se päähän pälkähti, aloin vain yhtäkkiä kiinnostua asiasta ja olihan se allas sitten pikimmiten saatava.

Harrastuksen periytyvyydestä vastaisuudessa on paha mennä spekuloimaan, kun jälkikasvua ei ainakaan toistaiseksi ole.

[Maaliskyy]

Kun olin lapsi oli meillä kotona pikkuakvaario jota itse hoidin sitten teini-iässä, ja nyt aikuisena olen muutamien vuosien tauon jälkeen aloittanut harrastuksen uudelleen. Vanhempani ovat tässä katselleet altaitani sillä seurauksella että heillä on parhaillaan oma 400-litrainen kypsymässä, kalastoa suunnitellaan kiivaasti...

[Adrianna]

Jaa-a... Periytynyt kierosti kaverin isän tädiltä Ihan tosissaa, oltiin tällä kys. tädillä ja hänen ihana akvaario valtavine kaloineen (lohirehulla kasvatettua leväbarbeja...) oli niin mieleenpainuva näky että muutaman vuoden jatkuvan pohdinnan jälkeen tuli eka akva.

Ihan eka "akva" ollut mökillä. Kalliossa on 30-10cm syvä ja 2m*1.5m pitkä "kuoppa" tai kuluma johon yhdestä kohtaa laineilee vettä sisään. Vedenvaihto siis automaattinen Sinne pentuina isoveljen kanssa kalastettiin ahvenia ja särkiä ja sekaan 10-20kpl "tetramaisia" mutuja ja suomi-lammikko-akvaario valmis! Tuohon kohtaan josta vesi aaltoili sisään laitoimme muutaman murikan etteivät kalat pääse ulos. Kun lähdimme mökiltä, potkimme murikat pois ja kalat häipyivät omille teilleen. Syötimme niitä mm. kauraleseillä ja söivät sieltä ötököitä ja muita altaassa asuvia elikoita.

Hmm... täytyykin tänä vuonna kuvata tuo "lammikko" kaloineen tänne ihmeteltäväksi. Valitettavasti toimii vain jos vesi on sopivan matalalla, lammikko kun on niin rannassa.