Valvoja: Moderaattorit
Seeprakirjoahvennaaras ja turkoosikirjoahvenkoiras ovat ennenkin yrittäneet kutua. Nyt niillä on sitten noin 2-3mm isoja vauvoja. Todennäköisesti noin 100-200.. 
Toistaiseksi ne ovat olleet isossa altaassa niin hyvin piilossa, etten nähnyt niitä ollenkaan. Pitäisikö niitä syöttää jollain erityisellä ruualla, vai pärjäävätkö kun ovat tähänkin asti pärjänneet? Olisihan se kiva jos sieltä jäisi jokuinen henkiin. Näkis minkänäköinen siitä oikein tulee.. 
Näinä lajeina edellinen ostaja on ne ostanut ja hänkin ihmetellyt "yrityksiä". Ovat selvästi eri lajia (toinen selvä seeprakirjo ja toinen 20cm pitkä värikäs jötkäle joka kuvienkin perusteella mitä olen näkenyt on selvästi turkoosikirjo) En uskonut että niiden yrityksistä tulisi koskaan mitään, mutta kappas vain. Kun tarpeeksi harjoittelee niin.. 
Mutta parempi kai se kuin vaihtoehdot. Eritysesti en ole "kummajaisiin mieltynyt", enkä tällaisia menisi ostamaan jos markkinalle tulisi. Kiinnostaa vain nähdä minknäköisiä oikein ovat jos kellään ei ole juuri näitä ollut ennen. Kai se on jonkinlaista ihmisen perus-uteliaisuutta.. Tämähän alkaa lähennellä monien muiden "kotieläinten" kohdalla iänikuista aihetta puhdasrotuiset vs. sekarotuiset. Jos puhtaasti lemmikkien pitoa ajatellaan niin asialla ei ole suurtakaan merkitystä, MUTTA... Mielipide pohjallahan tällaisten asioiden kanssa liikutaan. Sinäällään niiden säästämisestä ei kummoisempaa vaaraa ole, sillä tuskin ne luontoon asti takaisin leviävät. Joten lopulta, mikäs siinä, mikäli ovat elinvoimaisia eivätkä kärsi.Mambo kirjoitti:Löysin muutaman keskustelun, missä ihmisillä on mielipiteitä risteyttämisestä, muttei mitään perusteluja asiaan. Nämähän eivät ole minkään geenimanipuloinnin tuotantoa, vain kalat ovat sen itse keksineet. Pystyvätkö jälkeläiset edes lisääntymään? Jos ei, miksi ei voisi yrittää löytää niille kodit? Haluaisin vain ymmärtää miksi niin ei pitäisi tehdä.
Aika turhaa pyristelyä. Jos ulkomainen akvaariokalankasvatuslaitos päättää, et tä on hyvä, niin siinä ei muutaman harrastajan pyrkimykset tunnu missään. Vähän sama kuin tubin kanssa. Jos sitä on 80% altaista, niin on helpompi luovuttaa ja pyrkiä pitämään haitat minimissä.jarvij kirjoitti:Pyrkikää ihmeessä estämään noiden risteymien pääsy markkinoille. Helpointa se on estämällä moiset lisääntymiset. Syntyneet sekasikiöpoikaset: henki pois ja vaikka osaksi räkmiksiä.
Eikö tällaisessa tapauksessa voisi hyvin hankkia lajiin lisää perimää ja käyttäytyä kuten koirarotuja jalostettaessa. Sitten olisi laji, jota ei löydy luonnosta, mutta mitä sitten? Siis olettaen, että tulos on kunnon kala ja ei ole aivokuollut, pyrstötön tai muuten friikki.Kaiku kirjoitti:Mielenkiinnon vuoksi on minusta ok pitää jokunen yksilö itsellä / antaa hyvälle kaverille, mutta vaaratekijät kannattaa pitää kirkkaana mielessä siinäkin tapauksessa, että risteymistä kasvaa kauniita, fiksuja ja kaikin puolin ihanteellisia kirjoahvenia.
Valitettavasti... ) ja näinollen kaikki huusholleissamme asustavat kultsut, mäyrikset, suomenajokoirat muut haukut vain sekasikiöitä, joiden lisääntyminen ja leviäminen on ehdottomasti estettävä . 
Koira ja susi ovat samaa lajia, mutta susi risteytyy myös mm. kojootin kanssa. Samoin leijona tiikerin. Monet sorsat saattavat risteytyä jopa eri sukuun kuuluvien lajien kesken. Monet liskot saattavat risteytyä, mm. Kaukasuksella elää useampikin neitseellisesti lisääntyvä liskolaji joiden epäillään syntyneen alunperin risteytymisen kautta. Luopukaa jo ihmiset ahtaasta lajikäsityksestä, eivät ne ole niin tiukkoja kuin mitä me luulemme.amanda kirjoitti:Kyllä se nyt vaan niin on että jotkut kalalajit voivat risteytyä keskenään. Kuten voivat muuten myös muutkin eläinlajit. Ekana tulevat mieleen esim koira+susi= koirasusi ja hevonen+aasi= muuli.
![[;)]](./images/smilies/icon_wink.gif "Wink"){kind=icon}
