Minulla on viisi vyönuoliaista, eli darionuoliaista kotona akvaariossani. Ensiksi minulla oli vain kolme, kun kaupassa oli vain nuo kolme jäljellä. Sitten hankin pari lisää. Tuli pari sähkökatkoa ja yksi vanha ja yksi nuori kuoli. Ostin taas kaksi lisää ja kaikki ovat elossa. Ensi kerralla kun kuulen sähkökatkoksesta niin ulkosuodatin putsataan ennen katkosta.
Silloin, kun minulla oli vain kolme vyötä, niin meno oli hiljaisempaa. Yhdessä vaiheessa yksin jäänyt palettikalanaaras rupesi niitä terrorisoimaan mikä oli tosi tylsää katsottavaa. Paletti sai lähtöpassin ja sen jälkeen vyöt uskalsivat taas esille.
Kun kaksi uutta pientä tuli, ne olivat varsin pirteitä tapauksia, jotka eivät ymmärtäneet että ison vyön valtaama pesä oli oikeastaan vallattu, vaan olivat itsepäisesti sitä tutkimassa. Ihan oli pulassa tuo iso vyö. Olin lukenut että pienet voivat joutua isojen ahdistelemaksi, mutta ei ainakaan minulla käynyt näin.
Nyt kun tilanne on kaksi isoa ja kolme pientä, niin meno on vilkkaampaa ja hauskaa seurata. Iso vyö puolustaa pesäänsä urheasti ja pienet kyllä uskovat, mutta ainahan voi kuitenkin mennä kurkkimaan, jos vaikka olisi hylätty.

Pienempi vanha vyö kaipaa kuolutta kaveriaan, mutta on jo skarppaamassa. Mitä olen seurannut, niin sekin on tainnut vallata itselleen pesän, mistä se päättäväisesti häätää pieniä pois. Ison edestä se kyllä pakenee. Pikkuiset ovat ensinahisteluiden jälkeen paljon yhdessä.
Kaikki vyöt ovat oppineet kantamaan ruokatablettien paloja, jos katsovat aiheelliseksi ruokarauhan turvaamiseksi. Varsinkin iso vyö kantaa pesäänsä syötävää, kun pelkää että joku TAAS menee sinne valloitusmielessä. Toinen hyvä syy on leväbarbi, joka on oppinut lokkien tavoille. Se ei viitsi itse hakea pohjalta ruokaa, vaan lähtee jahtaamaan muita kaloja siinä toivossa että ne tiputtaisivat ruuoat suustaan. Leväbarbi kuin vielä on nopea uimari, niin muut ovat alakynnessä. Joten tablettipalojen turvaan vienti on ihan aiheellista. Minusta nuoliaiset ovat aika fiksuja tapauksia fisuiksi.
Pari jäljelle käännyttä kiiltomonnista elää samassa akvaariossa. Ne ja niiden silmät ovat saaneet olla rauhassa. Mutta en kuitenkaan suosittele.
Kotiloita akvaariossani ei ole ollut 1990 jälkeen. Olen hankkinut uusia kasveja sen jälkeen, mutta mahdolliset kotilot ovat hävinneet silloisten tiikereiden suihin. Nykyiset vyöt hoitanevat samat tehtävät yhtä hyvin. Akvaariokaupassa pitivät kahta pientä vyötä kotiloiden piinaamassa akvaariossa, jotta ongelmasta päästäisiin eroon. Hyvin näyttivät hommansa hoitavan ja juuri ne kaksi otinkin sitten omaan akvaariooni.
Vedenlaadusta nuoliaiset taitavat olla herkkiä ja kun jouduin akvaariosilikoneja vaihtamaan kolme päivää sen jälkeen, kun ne viimeistä paria olin ostanut, niin olin aika varma että tulee rutto ja vie kaikki. Mutta näin ei käynyt, onneksi. Olin kyllä varovainen kun siirsin paljusta toiseen. Hankin jopa pienen ilmattimen että happea saisi enemmän veteen. Ulkosuodatin, joka on ylitehokas akvaariokokoon nähden kierrättää veden varmaan vöiden mielestä ihan mukavasti. Silloin tällöin pienempi iso vyö ui vedenvirtauksessa selvästi nauttien. Akvaarion uudelleen sisutuksessa jätin edustan jokimaisemaa jäljitellen paljaaksi kasveista ja sekin on selvästi innoittanut vöitä.
Ruoka maittaa hyvin kaikille vöille. Annan niille pakasteruokaa viikonloppuisin (pitähän kaloilla olla herkkupäiviä!) ja muuten pieniä pellettejä, tabuja ja levyjä. Kaikki näkyy kelpaavan. Muiden kalojen hiutaleetkin katoavat heti, mikäli ennättää pohjalle asti nuoliaisen eteen. Jos annan uusi ruokia, niin alussa on kyllä empimisiä, kyllä nekin syödään heti kun totut ruuoat on pistetty poskeen. Mutta jonkun kerran jälkeen nekin on jo luokiteltu kelvollisiksi. Yritän keksiä kaloille herkkupurkkiruokia, en viitsi hakea halvinta mitä kaupoista löytyy. On nimittäin hauskaa katsoa kun fisu kekkaa herkun ja menee ihan villiksi siitä.