Parhaimmat selviytymistarinat

[Eenokki-setä]

Tämä tapahtui kun akvaarioharrastustani oli jatkunut noin 2 vuotta. Silloin eräänä päivänä silloinen 140-litrainen käytettynä ostettu akvaario alkoi vuotamaan. Asuin silloin vielä äitini ja isäni luona ja aloin tyhjentämään akvaarioota ja pelastamaan kaloja toiseen akvaariooni. Kun olimme saaneet akvaarioon siihen kuntoon, siellä oli vain pohjasora ja muutama sentti vettä sen päällä, niin jätimme akvaarion siihen tilaan noin puolen tunnin ajaksi. Kun sitten palasin tuon akvaarioon luo, niin pelästyin aika pahasti nähdessäni siellä olevan levänuoliaiseni, jota ei oltu huomattu pelastaa siihen toiseen akvaarioon. Tuo levänuoliainen oli selviytynyt elossa sen noin puolituntisen akvaariossa elossa, vaikka siellä oli vettä vain juuri ja juuri sen verran, että kala oli veden peitossa! Harmi vain, että en onnistunut pitämään sitä elossa siellä toisessa akvaariossa, johon kalat olivat pelastettu. Tosin lähes kaikki nuo minulla silloin olevat kalat kuolivat, muutto oli kai liian raju uuteen akvaarioon.

[Anii]

Tyhjensin akvaariota silikonien vaihtoa varten, ja jo kuolleiksi luulemistani 5 cardinia japonicasta löytyi akvaarion sisustuksen tyhjennyttyä 4 kpl. Siirsin rapuset ja kalaset ämpäreihin, joihin olin hankkinut hienot ritiläkannet kissojen liiallisen mielenkiinnon rajoittamiseksi. Kun ämpärit olivat täyttyneet kaloista - tai siis altaan asukit siirretty niihin, vein ämpärit keittiön tiskipöydälle (edelleen kissojen saavuttamattomiin.)

Jatkoin sitten altaan tyhjentämistä ja hiekan talteenottoa, ja kun hiekka oli siirretty kylppäriin, allas nostettu pois ja toinen tilapäinen allas laitettu tilalle, huomasin yhden kissan poikkeavan kiinnostuneen käytöksen lattiaa kohtaan. Kurkkasin mitä se niin innolla tutkii, ja totesin yhden amanoista kipittävän parketilla. Nappasin rapusen kahden uteliaan kuonon alta käteeni ja kiikutin keittiöön ämpäriin.

Rapulainen oli selvinnyt kuivalla maalla 4 kissan taloudessa melkein tunnin, mitä voi jo pitää melkoisena selviytymistarinana, varsinkin kun se taapersi kahden katkarapuja suurimpana herkkunaan pitävän kissan nenien alla

Lopulta selvisi että kyseessä olikin se puuttunut viides rapulainen, jonka olin haavinut akvaariosta pois huomaamattani, ja sitten vielä huomaamattani uuteen altaaseen. Niitä nimittäin näkyi siellä suureksi hämmästyksekseni seuraavana päivänä kaikki 5 yksilöä

[Adrianna]

Tuossa vajaa tunti siten siivoilin limaskan valtaamaa 317l allasta. Haavin ronskilla kädellä limaskat vessanpönttöön. Haaittuani kaikki lähdin vetämään vessaa, mutta päädynkin tonkimaan pöntöstä C. japonicaa joka oli ollut torkkumassa pää alaspäin limaskakatossa ja joutunut haaviin!

Mielenkiintoinen vuorokeskustelu siitä sikisi:
Äiti: Mitä teet?
Minä: Haavin limaskaa pönttöön.
Äiti: Okei.
*10 minuutin väli*
Äiti: Mitä sie nyt teet?
Minä: Haavin amanoa pöntöstä.
Äiti: No voi herran pieksut...

[mightyblue]

Meillä aikoinaan perhoskala päätti kokeilla hyppyä tuntemattomaan keskellä yötä ja päätyi sitten lattialle tietenkin. Heräsin aamulla ja katsoin että mikä möhkäle lattialla on ja menin katsomaan..kauhukseni huomasin sen olevan pölyinen,kuivunut,kova perhoskala..kala ei liikkunut yhtään ja otin sitten talouspaperin palan ja noukin kalan lattialta..
Lähestulkoon hautajaismenoin kiikutin kalaa roskiin kun sen evä yhtäkkiä liikahti ihan minimaalisen verran..ei muuta kuin äkkiä kala altaaseen ja jo muutaman tunnin päästä se uiskenteli siellä kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan..pyrstössä vain tuli mukana pari villakoiraa nekin katosivat seuraavana päivänä.

[sttl]

Yksi paratiisikaloistani oli hypännyt lattialle, se näytti jo aivan kuolleelta ei liikkunut ja pinta oli kuivunut ja roskien peitossa. Keräsin kalan purkkiin missä oli vettä vähän pohjalle,ennen kuin heittäisin sen vessanpöntöön. Kauhuksi huomasin kalan "muljahtelevan" astiassa,kun oli aika kaataa se vessanpönttöön. Lisäsin vettä,astiaan, puhdistin roskat sen kyljistä. Kala alkoi hengittämään,mutta kellui puoliksi kyljellään,jostain sitten putkahti mieleen kun olin nähnyt jossain luonto-ohjelmassa että rannalle uineita delfiinejä jotka vietiin merelle,heräteteltiin pitämällä niiden pyrstöstä kiinni.

Kokeilin samaa taktiikkaa paratiisikalalle pidin sen pyrstöstä kiinni niin että paratiisi oli normaalissa asennossa,jos päästin irti se kellahti kyljelleen,heilutin sitä pari kertaa puolelta toiselle,kalaan tuli eloa,ja nytkähteli,vähän ajan päästä etuevät alkoivat jo heilua,pitelin sitten kalaa pyrstöstä kiinni vielä noin 15minuuttia. Sitten päästin jo irti,kädet väsyneinä, kala pystyi olemaan normaalissa asennossa ja uikin vähän
heikosti. Pian sen voimat voimistui ja ui pinnan tuntumaan,haukkoi siellä henkeään tunnin verran,otti ilmaa keuhkoihinsa aina välillä, illalla kala ui jo aivan normaalisti pikkukipossa,ja päästin se laitoin sen takaisin akvaarioon.

Pari päivää se oli kalpea ja ruhjuinen. Mutta parani täysin.
sitkeä sintti..

[Red sea]

Kerran aamuyöllä heräsin siihen kun akvaarion valot rävähtivät päälle. ( kellokytkin sekoili ) Pökertyneenä nousin istumaan ja ihmettelemään valoshowta kun kuulin ihmeellistä läpsynää.
Vilkaisin lattialle ja siinä räpiköi platy! Juoksin unenpöpperöisenä vintinrappusiin hakemaan haavia ja sain kalan akvaarioon. Tietty koko talo heräsi ja tuli katsomaan mitä riehun.

Kala elää nykyään ihan onnellisena kaverini akvaariossa. Kala saa kiittää minua siitä etten osaa käyttää kellokytkintä

[lehtis]

Tai entä jos kala säikähti valojen syttymistä ja hyppäsi sen takia lattialle?

[Törökala]

Välitin kerran tuttavani altaasta eteenpäin tulipyrstön. Löytyi ottaja ja sovittiin noutopäivä ja aika. Kala oli pakattu muoviseen karkkiastiaan ja fiksuna raotin kantta hieman ja jätin sen odottamaan noutajaansa olohuoneen pöydälle. Kerkesin huoneesta toiseen kun alkoi kuulumaan kummallinen läpsytys. Kullanmuru kissani oli onkinut tulipyrstön lattialle ja valmistautui viimeiseen iskuun. Harvoin tulee kissoille huudettua, mutta silloin kyllä rääkäsin niin, että naapuritkin kuuli.

Kala oli elossa ja samalla kun laitoin sen rasiaan takaisin soikin ovikello. Siinä sitten sain selitellä mitä tapahtui ja toivoin parasta, että tulipyrstö jäisi eloon. Myöhemmin sain kuulla, että kala oli toipunut karvaisten käpälien käsittelystä ja jäi henkiin.

Opetus: Älä ole idiootti, ajattele. Yritä edes.

[Kristian]

Tässä pari kuukautta sitten lahjoitimme kaikki meidän millikset pois. Eilen putsasin ulkosuodattimen, josta sitten löytyi kahdeksan miljoonakalan populaatio, kaksi täysissä väreissä olevaa pientä urosta ja pari pientä laihaa naarasta.

Palkkioksi selviytymisestä saavat toistaiseksi elellä akvassamme, mutta menevät jossain vaiheessa lahjoitukseen. Ihmeen sitkeitä vaan ovat, mutta myyjä kertoi silloin aikoinaan näiden fisujen vanhemmista, että elävät vaikka kuralammikossa. Venäläista kantaa.

[jossuliini]

Tämä on ehkä hieman aiheen vierestä, mutta ette varmaan uskokaan kuinka tiukkaan pikkuruinen kirjoimunuoliainen saa itsensä kiinni (alunperin kuivaan) parkettiin . Sain sen lopulta ujutettua kilpukanlehdelle ja siitä saaviin, kun tein akvaariossa sisustusuudelleenjärjestelyjä. Melko kovakouraisestakin käsittelystä se selvisi kuin ihmeen kaupalla!

[pleko_88]

Parisen vuotta sitten vaihdoin vettä altaaseeni lappoamalla vedet vessanpyttyyn.. Olin vahingossa laponnut yhden neontetran VC-pyttyyn huomaamattani lähtiessäni kiireessä lomalle..

No kahden viikon päästä tulin lomilta ja olin aloittamassa veden vaihtamisen, kunnes katsoin VC-pönttöön.. Ja kas kummaa siellä uiskenteli neontetra! Se oli siis elänyt 2viikkoa tuossa pienessä loukussa, missä oli ties millainen vesi!

Otin pienen haavin käteen jaaloin haavimaan fisua, sain sen jopa kiinni ja kyseinen neontetra eli tyytyväisenä siinä missä muutkin lajitoverinsa tuon kyseisen koettelemuksen jälkeen..

[crisse_83]

No varsinainen selviytymistarina tämä ei ole mutta tarina kuitenkin.

Meille muutti akvaario ja sinne käärmekala. Vajaan víikon päästä tulostaan käärmes kuitenkin katosi. Tongin "paniikin vallassa akvaariosta kaiken muun pois kuin sorat, vedet ja muut kalat. Varovasti tongin soratkin. Konttasin koko asuntomme lävitse etsien lieroa mistään löytämättä ja tulin lopulta siihen johtopäätökseen että nuorin koiramme on sen poskeensa pistellyt-oli ainut koira kotona tuolloin.
Suurta katkeruutta kannoin lempikalani saamasta kohtalosta.

Tapahtuneesta kului aikaa noin kuukausi.

Tulin yöllä töistä kotiin ja istahdin koneelle ja kuinka ollakaan että kun satuin vilkaisemaan pimeää akvaariota huomasin siellä luikertelevan jotain ylimääräistä. Valot päälle, KÄÄRMEKALA hengissä, miten ? Kaveri oli kasvanut niin pituutta kuin leveyttäkin katoamisensa aikana. Annoin valojen olla ja seurasin luikeron touhuja sekä soitin ukolle töihin innoissani "SE ELÄÄ" kunnes se katosi,taas...
Jälleen paniikki. Hetkellisten tuloksettomien etsintöjen jälkeen tulin siihen tulokseen että sen on pakko olla jossain!!
Hain taskulampun ja aloin tiirailemaan akvaarion sisällä olevaan suodatinta ja lämmitintä varten olevaan muovipömpeliin. ÄÄKS!! jokin hyppäsi melkein silmille, uusi katsaus todisti että käämekalahan se siellä lämmittimen ympärillä n. 5x2,5x40cm kokoisessa tilassa.
Alkoi järjetön pyydystämien ja loppujen lopuksi sain sen pömpelistä pois laitoin teippiä yläosaan jottei kala enää pääsisi sinne.
Seuraavana päivänä tiirailin luiron "pesää" vähän tarkemmin ja sieltä löytyi myös erinnäisten kadonneiden kalojen ruumiit, osasta vain ruodot. Partiksen poikasia siellä oli usempi yksilö hengettömänä..
Seuraavana päivänä avokilta unohtui ruokintaluukku auki aamulla jonka seurauksena kala löytyi lattialta juuri ja juuri hengissä olevana ja karvaisena, elossa tosin ei vain selvinnyt seuraavaan päivään. Epäilen että uimarakko puhjennut loikan seurauksena koska ei pysynyt pohjalla vaan nousi vähän väliä pyrstö edellä pintaan.

Jännä sinänsä että koko sen kuukauden aikana kun kala oli hukassa oli luukku kokoajan auki samoin kuin valokannessa takana olevat kolot johtoja ja ilmaletkuja varten.

[srd]

Rescue monninen. Surkee tapaus. Laiha ko keskitysleirivanki. Pelastettu akvasta jossa ei muita monnisia (kuolleet nälkään, ent. omistaja "Ai pitääks pohjakalojakin ruokkia?") eikä mitään piiloja..

Elikkäs siis täplämonnisen albiinomuoto, saattaa olla huntueväinen tai sitten se vaan näyttää siltä ko on niin laiha. Ihan pirteä muuten, otti heti akvan omakseen eli veti rallia lasia pitkin ja suhahteli lehtien seassa. Söi kiltisti taplettia sukarapujen ja piikkisten kanssa. Suloinen otus. Edellinen omistaja oli kovasti sitä mieltä ettei kala koskaan liikkunut... Just joo...

Saa rassukka nyt olla mun luona kuukauden, jos selviää ja alkaa näyttää hyvältä niin sitten etsitään uusi koti.

Ainiin ja nimeksi tälle tulee Kibou (= toivo).

[nipsu..]

Mlla ei valitettavasti ole selviytymis kertomus.. Sattui n. vuosi sitten pieni kömmähdys minulle ja ystävälleni.

Olimme putsaamassa akvaariota, kun päätin pesaista hieman levöittyneen onkalopiilopaikan. Nostin sitä akvaariosta ja käskin ystäväni katsoa onko sisällä kaloja. Hän vastasi, ettei ole ja niinpä nostin onkalon vedestä ja kiikutin vessaan. Siellä sitten kippasin loputkin vedestä lavuaariin , mutta, siltäpä luiskahtikin maatiaismonnini joka jäi juuri ja juuri viemärin suulle. (Meillä semmoinen reikä vain eli ei semmoinen niinkuin useissa viemäreissä oleva "ritilä" jossa on reikiä)
Säikähdin aivan mahdottomasti, enkä heti osannut tehdä mitään. Huusin ystäväni paikalle, mutta juuri kun hän saapui, monni luiskahti viemäriin. Minä hölmö en älynnyt toimia heti, ja nostaa monnia pois, tai laittaa viemäriin tukko... noh, sille ei enää mahda mitään täytyy vain jatkossa tarkistaa onkalot sun muut huolella, ennen kuin nostan niitä akvaariosta...

[Tiutsi]

Jatkoksi tähän tuttuni tarina...

Tuttuni toimii eräässä suuressa kiinteistössä kiinteistönhoitajana. Oltuaan talossa vajaan vuoden, hän alkoi kunnostamaan erästä kellari tilaa toimistokseen. Tässä tilassa oli toiminut edellinen yrittäjä, mutta tuttavani ei ollut lähes vuoteen tarvinnut ko.tilaa.
Kun hän alkoi puhdistamaan lattia viemäriä, löysi hän viemäristä kymmenisen akvaariokalaa. Siinä ne kelluivat veden pinnalla...

Tästä hämmästyneenä, tuttuni onki kalat johonkin purkkiin. Ne olivat n. 5-6 cm pitkiä ja aivan harmaita. Kun ne olivat edelleen muutaman päivän päästä elossa, hankki hän akvaarioliikkeestä niille akvaariopaketin. Tuttuni ajatteli, että jos kalat ovat selvinneet lähes VUODEN viemärissä, ne ansaitsevat paremman loppuelämän...

Tilassa ei siis vuoteen ole ollut mitään toimintaa, joten ei ole muuta mahdollisuutta, kuin että entiset yrittäjät ovat lähtiessään viskanneet kalat viemäriin...

Kalat ovat edelleen tunnistamatta, en itsekään tiedä mitä ne ovat. Sellaisia värittömiä, hieman barbin näköisiä otuksia... Muuten ovat ihan hyvä kuntoisia, parilla kalalla on tosin pyrstöt hieman vääntyneet.

Hämmentävää on, että miten ne ovat voineet selvitä viemärissä ilman valoa ja ruokaa noinkin pitkän ajan?!?! Onko viemärissä jotain syömistä? Veden vaihtuvuuskaan ei liene ollut suuren suuri...
Joka tapauksessa, nyt ne ovat eläneet kunnon akvaariossa jo parisen vuotta.

Että näin Helsingissä...

[Berdie]

Kyllähän tämäkin on eräänlainen selviytymistarina.

Minulla oli ennen triopseja tuolla 18-litraisessani. Noh, puhdistin hiekat ja annoin niiden kuivua. Triopseilla ei saanut olla hanavettä, ei mitään koristeita, eikä kasveja altaassaan. Noh, kun huomasin, että omenakotiloni alkoi tuhoamaan akvaariokasvejani tuolla 120-litraisessa, niin siirsin sen asumaan tuonne 18-litraiseen, laitoin kaikki valmiiksi kotiloa varten ja sitten kotilon sinne. Näin se eleli peri viikkoa tuossa pöydälläni, kunnes eräänä iltana aloin katselemaan, että kylläpä yksi pieni kierteinen liikkuu nopeasti siellä. Ja sitten päng, huomasin tämän olevan triopsi! Se oli kuoriutunut aivan väärissä olosuhteissa, ja vielä toisen eliön ollessa samassa altaassa, vaikkei sen pitänyt olla mahdollista. Noh, äkkiä omppu takaisin akvaarioon, ja annoin triopsin pitää tuon itsellään. Siellä se vieläkin porskuttaa ja kasvaa kasvamistaan. Kyllä ihmetyttää. Omenakotilollakin on nyt uusi asuinsija, 20-litrainen.

[SeijaKK]

Voi juku, kaikkea sitä voikin sattua.

Pahus ettei tullut eilen aamusella mieleeni edes kokeilla kahden kiilakyljen kanssa olisivatko selvinneet henkiin...olin autuaasti unohtanut verkon altaansa päältä ja niinpä kaksi fisua oli sitten kuivilla. Tyhmää, oma moka vie toisilta hengen.

No, vuonna kuokka ja kirves meillä oli kaksi tulipyrstöä jotka eivät tietenkään tulleet toimeen keskenään. Niinpä toinen niistä muutti väliaikaisesti pikkualtaaseen, tarkoitus oli hommata sille uusi koti.

Vaan kalapa päätti että ihan näppärästi se voi lähteä itse sitä uutta kotia etsimään ja onnistui jotenkin loikkaamaan lattialle ihan minimaallisen pienestä kansilasin rakosesta.

Aamusella kouluun lähtiessäni näin sen akvaariossaan, illalla kun etsin en nähnyt eikä sitä löytynyt mistään muualtakaan, pengoin ja tongin kaikki paikat parin metrin säteellä altaasta.

Parin päivän kuluttua aloin siivoamaan huonettani ja siirtäessäni hyllykköä löysin ihan koppuraisen kalan akvaarion sijaintiin nähden tasan vastakkaiselta puolelta huonetta.

Jostain syystä sain päähäni antaa tekohengitystä; kala veteen, nopeasti päätä pinnalle, taas veteen ja päätä pinnalle. Ja se mokoma virkosi !

Jotain sillä varmaan meni sekaisin tuossa turmassa kun se ei enää koskaan uinut suorassa vaan melkein pystysuorassa naama kohti pohjaa.

Ei sitä sitten mihinkään lahjoitettu, yksinäisenä se eleli oman kummallisen tapansa kera vielä muutaman kuukauden kunnes hyppäsi suoraan päin peitinlasia hirveällä vauhdilla (tai ainakin se kolaus oli julmettu) ja siihen se sitten menehtyi.

Selvä itsemurha....pääsipäs kääntymään pää ylöspäin vaikka uikin kauan toisinpäin, ihan selvästi suunniteltu juttu.

[marjo77]

Tähän voisi kertoa mitä akvaariokaupassa oli kerran tapahtunut kun kalalähetys oli tullut sinne.

Yhdessä laatikossa oli kalapussi mennyt jossain vaiheessa kuljetusta rikki ja yksi taistelukala koiras oli jäänyt jumiin tyhjään pussiin. Pussiin ei ollut jäänyt vettä yhtään ja se oli sillai korkealla ettei ylettynyt edes laatikon pohjalla olevaan veteen. Kauppias oli sitten purkanut lähetyksen ja huomannut tämän kuolleen taiston siellä pussissa ja ottanut sen pussista pois ja lähtenyt viemään vessanpönttöön sitä kun kuollut oli. No lähellä vessaa taisto olikin sitten kuin aavistanut että nyt viimeistään lähtee henki liikauttanut vähän pyrstöään ja onneksi kauppias oli kädessään sen tuntenut ja taisto pääsi akvaarioon ja selvisi tästä hengissä kuitenkin.

Joten sitkeä oli taisto hengestään kuitenkin.

[Teho]

Ötökän selviytymistarina. Huomasin 15 min sitten että pistiäinen oli pudonnut akvaarioon, je lehtikalat sitä innokkaasti yrittivät syödä. Pitkään se siellä ajelehti, kunnes tartuin siihen pihdeillä ja tarjosin mokomille nirpoille nenän eteen. Lopulta lehtikala "virhe" imaisi sen kitusiinsa.

Meinasi juuri päästä kuiville, mutta enhän voinut maukkaan namipalan päästä lehtisten nenän edestä.

[jippo]

Onhan ne puikkiksetkin aika sitkeitä kavereita. Ostin tuossa kevään kynnyksellä kaksi Aethiomastacembelus liberiensis -puikkista afrikka-altaaseeni. Ensimmäiset pari päivää molemmat olivat aika ajoin näkösillä mutta sen jälkeen toinen katosi. Ajattelin että ehkä se on kaivautunut hiekkaan tai löytänyt jonkun muun paremman piilopaikan. Kuitenkin viikot vierivät enkä koskaan nähnyt enempää kuin yhden puikkiksen kerrallaan joten ajattelin sen toisen olevan mennyttä luikeroa. Kunnes juhannuksena putsasin ulkosuodattimen ja hämmästys oli suuri kun puikkis löytyikin sieltä. Sitä en tiedä miten se on Eheimin ehjän siivilän läpi suodattimeen päässyt mutta siellä se joka tapauksessa oli. Ja oli ehkä ollut jo sen vajaan kolme kuukautta minkä oli ollut kadoksissa.

No eipä mitään, kallistin pönttöä hieman että saan ylimääräiset mössöt pohjalta pois ennen puikkiksen haavimista. Samalla sekunnilla puikkis oli kuitenkin jo kädessäni ja seuraavalla sekunnilla se oli jo kiemurrellut itsensä sormieni välistä suoraan, minnepä muuallekaan, kuin pesualtaan viemäriin. Siinäpä sitä tuli päristyä ärräpäitä oikein kunnolla kun jo kuolleeksi luultu liero oli pelastettu mutta saman tien myös uudelleen menetetty.

Ei kun hampaita yhteen purren putsaamaan ulkosuodatinta, eihän siinä muutakaan voinut. Meni muutama tovi ennen kuin aivoissa alkoi jälleen järki kulkemaan(myös juhannus takana) ja välähdyksenomainen viesti yläkerrasta: hajulukko! Hirveällä tohinalla alakaappi tyhjäksi ja purkamaan hajulukkoa koko ajan toivoen ettei liero olisi uinut veden mukana harmaavesikenttään varmaan kuolemaansa. Lopulta hajulukko auki ja JESSS! siellähän se kiemurteli. Nyt vain varovasti ämpäriin ja altaaseen.

Koko tästä reissusta puikkis oli kuin ei mitään erikoista olisi tapahtunut. Annoin samana iltana hieman survaria ja hyvin upposi, enkä muutenkaan mitään stressipiilottelua ole havainnut vaan ihan normaalia käytöstä heti altaaseen tiputtamisen jälkeen.

[Mustamolly]

Partis ei millään lailla reagoi, vaikka joutuukin vedenpinnan yläpuolelle

Miellä aina partis menee pois kannosta automaattisesti, kun nostan sen vedenpinnan lähellekkin

[Halla76]

Muutin tässä pari päivää sitten. Kiireessä pakkasin kaikki akvaarion kannot mustiin roskapusseihin. Kalat metsästin ämpäriin, en sitten ehtinyt laskee kaloja. Uudessa asunnossa sitten laittelin akvaa kasaan ja purkasin kannot. Yhdessä pussissa oli kääpiönuoliainen ilman vettä. Nopeesti kala ämpäriin. Hyvin näyttää kala voivan kaikesta huolimatta.

[suomen-suurin-kala]

Itellä kerran muutama vuosi sitten kasvien karsinnan yhteydessä siihen aikaan vielä kesken kasvunen partis tuli yhden juurakon mukana huomaamatta pois altaassa. Kyllä siinä pitemmän aikaa siivotessa ihmettelin että minne ihmeeseen se oli piiloutunut, kun missään en nähnyt Vasta puolen tunnin päästä kun olin viemässä juurakkoa parvekkeelle kuivumaan, huomasin karkulaisen karahkassa. Herraisä, ensimmäisenä reaktiona melkein sydäri, sen jälkeen kala välittömästi takaisin veteen.

Ei se ollut tilanteesta "moksiskaan". Yhä tänäkin päivänä tuossa samaisessa altaassa, täysin voimissaan

[ZamY]

En tiedä että kuuluko sittenkään tänne, mutta laitetaan silti.

Noin 2v sitten kun olin saamassa ensimmäistä akvaariotani, viereiseen huoneeseen hankittiin Videotykki, valkokangas ja mielettömän kokoinen keskuskaiutin, Bloomtootteri vai mikä lie onkaan. Minä siinä sitten lueskelin akvaariokirjaa kun isä viritteli niitä laitteitaan siinä vieressä, kun sittet äkkiä silmiini osui teksti "Akvaariota ei suositella pidettävän lähellä laitteita jotka pitävät kovaa melua.". Menin sitten kovasti huutaen että "Hei iskä, en mä voikkaan ottaa sitä akvaariota kun sulla on toi videotykki kun ne kalat kuolee heti kun sillä kattoo jonkun leffan!" Vastaus oli selvä, ei todellakaan peruuteta enää sitä tilausta kun niin halvalla saatiin(n. 70e). Noh, ihan hyvin ne kalat tuon 2 vuotta on pärjännyt