Lehtikalanpoikasten keinoemoksi

[Johannavee]

Lehtarit siis ovat harjoitelleet poikasten kuoriuttamista nyt monta kertaa ja vihdoin ne älysivät, ettei niitä kannata rueta mihkään siirtämään, siinä niillä on aina päässyt hommeli käsistä.

Nyt lehdellä odottelee iso rypäs pian uintivalmiita pienokaisia. Pyrstöt vain vipattavat ja vanhemmat ovat ylpeitä. Valitettavasti niillä on seuranaan ahneet tulisuut ja robertsintetrat ja levikset, eli poikasten lähdettyä uimaan ei tuossa kalavilinässä niitä kyllä emot saa suojeltua. Vaikka nämä ovat kyllä esimerkillisen tunnolliset vanhemmat. Eritoten isukki Omassa akvaariossaan vanhemmat varmasti kasvattaisivat poikaset itse. Mutta nyt mietin, että kokeillako keinokasvatusta, kun kerran pariskunta on vakuuttanut minut vaistoillaan. Varmasti moni arvostaa poikasia vanhemmista, joilla homma hallussa. Nämä ovat luonnonvärimuotoa.

Ajattelin imeä ne nyt lehdeltä illalla karkkirasiaan ja laittaa kevyen ilmastuksen siihen kunnes ne lähtevät uimaan (ilmeisesti jo huomenna). Olisiko hyviä vinkkejä. Kuinka monta päivää niitä voi pitää rasiassa ja milloin minun olisi kiiruhdettava hakemaan ikeasta niille 30 litran muovipurkki? Ovatko lehtikalanpoikaset miten vaikeita keinokasvattaa? Minulla (vaikka olivat jo pariviikkoisia kun otin emoltaan, jo pieniä kaloja) kuoli monta monituista keltakääpiönpoikasta, kun ne reppanat eivät uskaltaneet ilman emoa uida kunnolla. Tämä on tilanne myös vannekirjoahvenen poikasilla. Olen sen saanut aikanaan kokea.

[BBhouse]

Tuossa tilanteessa antaisin kyllä poikasten jäädä vanhempien seuraan altaaseen, selviytymismahdollisuudet ovat tuolloinkin melko suuret. Emot kyllä pitävät muut kalat loitolla poikasistaan, ja poikaset muutenkin pysyttelevät melko lähellä vanhempiaan ensimmäisen ainakin kuukauden ajan. Sinun pitää vaa huolehtia että poikaset saavat tarpeeksi ravintoa sen jälkeen kun ovat lähteneet liikkeelle. Eli artemioita vaan hautomaan. Saimme eräästä akvaarioliikkestä sellaisen neuvon, että jos lehtiksiä haluaa onnistuneesti kudettaa, niin akvaariossa ei saisi olla pohjalla soraa, vaan pelkkä kutukasvi ja vanhemmat. Poikaset kuulemma katoavat sinne soran väliin, eikä ne "uskalla" enää lähteä liikkeelle sieltä.
Tosiaan siirsimme ensimmäisestä onnistuneesta (kuoriutuneesta) poikueesta osan omaan altaaseen ja noista siirretyistä poikasista selvisi kolme. Kaikki jotka jätettiin emojen kanssa, menehtyivät, mutta tuolloin emme ruokkineet kaloja elävillä artemioilla, vaan käytössä oli muistaakseni JBL:n joku artemiavalmiste (nestemäinen). Uusimman poikueen kuoriuduttua kokeilimme ruokkia niitä elävillä artemioilla, emme missään vaiheessa siirtäneet poikasia emojen luota pois, ja tällä hetkellä altaassa polksii reilusti yli 20 poikasta jotka ovat tällä hetkellä kooltaan noin 1 cm pituisia.

[haukka]

No oma mielipide, että jos haluat kasvattaa niitä hanki niille oma allas. Meillä ainakin muut popsi samantien suuhun poikaset vaikkei altaassa ole lehtikalojen lisäksi muutakuin plekot, 3 leväbarbia, tulipyrstö ja monniset ja altaalla kuitenkin kokoa 540 litraa. Lehtikalat kutee 1-2 vk välein ja nyt otimme ensimmäistä kertaa poikaset pois kun aina olivat menneet parempiin suihin. Artenemiaa suosin minäkin sekä likomatoja alkuvaiheessa. Onnea vaan poikas kasvatukseen

[JanneH]

Itselläni on tällä hetkellä n.50-100 poikasta uskentelemassa omassa altaassaan (40L). Siirsin aikanaan poikaset pois seura altaasta omaan altaaseen emojen kanssa kun poikaset olivat kuoriutuneet ja emot olivat siirtäneet poikaset juurakolle. Sillon tosin poikasia oli enemmän mutta nyt on jokunen niistä menehtynyt. Tosin nuo jotka jäljellä ovat uivat ja syövät artemiaa ja kasvavat. Mietin emojen poistamista mutta jätän ne nyt vielä sinne altaaseen ainakin siihen asti kun poikaset ovat 4-6viikkoa kuoriutumisesta koska emot tosiaan vieläkin hoitavat poikasiaan huolellisesti. Puhdistan pohjalta kaikki emojen jätökset/syömättömät ruuat n.2 ketraa päivässä ja samalla vaihdan vettä n.5-10L. Veden jonka altaaseen lasken on poikas altaan päällä olevasta seura altaasta. Ja mikään kiire isompaan altaaseen noiden poikasten siirtämiseen ei ole / ei ole mahdollista juuri tällä hetkellä.
Toimiko oikein tai väärin siihen en ota kantaa mutta tuntuu toimivan.

[Johannavee]

Kerkesin jo tuossa eilen illalla imaista vähän hätiköiden poikaset pois. Ne ovat kiinniittyneet rasian seiniin ja pohjaan. Artemiaa en pääse valitettavasti ostamaan tällä viikolla. Kotona minulla on kyllä nobil fluid nestemäistä poikasruokaa (artemiasta kai tehty). Saa nähdä ymmärtävätkö poikaset sitten mitään sen päälle. Kuoretonta artemiaa on myöskin ja pakastettuja vesikirppuja, joita syötän keltakääpiöpoikasille, joita on vain 8 kpl (aluksi oli 14...). Saas nähdä kuin tässä käy. Olisihan se helpompi, jos en olisi myynyt sitä pienempää 112 litran akvaariotani , siihen voisi siirtää koko porukan emoineen...

[Johannavee]

Päivitystä

Eli poikaset lähtivät kunnolla uimaan vasta tänään, taisin ottaa ne pois liian aikaisin. Niistä kuoli tänä aikana reilu 20 kpl. Nyt uimassa on kuitenkin reilu 200 pientä. Ehkäpä emojenkin hoivissa joitakin pieniä kuolee, mutta ne sitten poistetaan joukosta emojen taholta. Vaikea sanoa kun ei tiedä . No, nyt ne on saaneet jotain masuunsa tosta nobilfluidista ainaskin. Vaikuttavat tosi pirtsakoilta tänään. Eilen ilalla kun olin jo kovasti huolissani...

[randy]

Itse olen siirtänyt poikaset aina vasta sitten kun ne ovat lähteneet uimaan. Nykyiset poikaset tosin ovat saaneet uiskennella vanhempiensa kanssa. Poikasia kuolee tietysti aina jonkin verran, mutta meillä ainakin näyttää siltä, että parhaat selviytymismahdollisuudet on silloin kun niitä ei liian aikaisin eroteta emoistaan.

Niin, ja mitä tulee vanhempien innokkuuteen huolehtia poikasistaan... Monet lehtikset jaksavat kyllä huolehtia uimakyvyttömistä poikasista, mutta joskus into lopahtaa kun poikaset lähtevät liikkeelle. Eli pelkkä kudun puolustaminen ei takaa "hyvää vanhemmuutta".

Onnea poikasten kasvatuksessa!

[Johannavee]

Joo,
Noilla vanhemmilla kävi ekan poikueen (pieni poikue silloin) kanssa höperösti silloin kun poikaset lähtivät uimaan. Kyse ei ollut innostuksen puutteesta, mutta koiras yritti väkisin puhaltaa uiskentelevia pieniä takaisin lehdelle ja kaloille tuli paniikki siinä vaiheessa kun poikaset uivat eri suuntiin ja tetrat väijyivät niitä joka suunnalta. Eli joka suunnalta uhkasi voikasten suojeleminen ei hyvästä yrityksestä huolimatta onnistunut. Sammalla kun yrittivät pitää poikasia koossa joka suunnalta tulevia muita kaloja oli yritettävä hätistää pois.

Seuraava kutu on tulossa taas pian ja sen jätän vanhempien vastuulle. Ei minulla ole tiloja monien poikasten hoitoon, kokeilen nyt tätä yhtä poikuetta kasvatella. Huomasin muuten, että survottu munankeltuainen on parempi kuin nobil fluid.