Tapoin kultakalani.
Valvoja: Moderaattorit
-
timetu
- Junior Member

- Viestit: 161
- Liittynyt: 13:08, 15.01.2005
- Paikkakunta: Kauhajoki (Etelä-Pohjanmaa)
Tapoin kultakalani.
Tyhmyyttäni ja lähes blondin putkiaivoilla myrkytin kultakalani ammoniakilla...
Toivon että ruoskitte mua, koska tuntuu että en oo itteeni syyttäny vielä tarpeeksi...
Toivon että ruoskitte mua, koska tuntuu että en oo itteeni syyttäny vielä tarpeeksi...
-
Tikruliini93
- Junior Member

- Viestit: 203
- Liittynyt: 11:36, 01.12.2004
- Paikkakunta: Joutseno
-
timetu
- Junior Member

- Viestit: 161
- Liittynyt: 13:08, 15.01.2005
- Paikkakunta: Kauhajoki (Etelä-Pohjanmaa)
En laitanut kalaani uuteen, puolivalmiiseen akvaan vaan tyhmyyttäni vaihdoin vettä isosta pieneen... (kuvittelin, että Samu tottuu vähitellen uuden, ison akvan veteen jne.) ja siinä se oli, Samu kuoli... ammoniakkimyrkytykseen... oli se hirveetä kattoo kun ystävä ja persoona kuolee MUN oman idioottimaisuuteni takia. Ensi haukotaan happea pinnalla ja kaks viimestä päivää vain makaili pohjalla. Ei siinä auttanu missään vaiheessa enää veden vaihdotkaan...
Itken ja hakkaan päätäni seinään... Samua, mun ensimmäistä kalaani en saa koskaan takaisin.... Laitoin sen pakastimeen että voin kesällä pitää edes kunnon hautajaiset, sen mä sille oon vähintään velkaa...
Jos mulla olis ollu edes miljoonakaloja niin ei muutaman kuolema harmittaisi, muttakun kultakala on yksilö ja persoona, oma luonteensa, niistä ei ole moneksi kuolemaan, vain kerran...
Itken ja hakkaan päätäni seinään... Samua, mun ensimmäistä kalaani en saa koskaan takaisin.... Laitoin sen pakastimeen että voin kesällä pitää edes kunnon hautajaiset, sen mä sille oon vähintään velkaa...
Jos mulla olis ollu edes miljoonakaloja niin ei muutaman kuolema harmittaisi, muttakun kultakala on yksilö ja persoona, oma luonteensa, niistä ei ole moneksi kuolemaan, vain kerran...
-
memma
- Advanced Member

- Viestit: 2151
- Liittynyt: 21:11, 25.03.2004
- Akvaarioseurat: HAS
- Paikkakunta: Helsinki
Voi itku. Aika ajattelematonta kyllä, täytyy myöntää. Mutta eipä sille enää mitään voi.timetu kirjoitti:En laitanut kalaani uuteen, puolivalmiiseen akvaan vaan tyhmyyttäni vaihdoin vettä isosta pieneen... (kuvittelin, että Samu tottuu vähitellen uuden, ison akvan veteen jne.) ja siinä se oli, Samu kuoli... ammoniakkimyrkytykseen...
Ei varmaan paljoa lohduta, mutta tälläkin palstalla olevilla on aikas monilla aikanaan ne ensimmäiset kalat kuolleet ennen aikojaan, vieläpä mitä hirveimmillä tavoilla..
On ihan totta, että toisiin kaloihin kiintyy enemmän kuin toisiin. Toiset vain ovat Suuria Persoonallisuuksia ja niiden menettäminen on sitten sitäkin kamalampaa. Tsemppiä nyt vaan ja turhat itsesyytökset pois
528 l: Corydoras sterbai, L-134, Liosomadoras oncinus, Platydoras costatus, Megalechis thoracata, Moenkhausia pittieri
125 l: Corydoras pygmaeus, Neocaridina davidi var. red, Poecilia wingei
120l: L. oncinus, P. wingei
125 l: Corydoras pygmaeus, Neocaridina davidi var. red, Poecilia wingei
120l: L. oncinus, P. wingei
-
Pelkkä aloittelija
- Senior Member

- Viestit: 867
- Liittynyt: 10:56, 28.12.2004
- Paikkakunta: Lahti
-
timetu
- Junior Member

- Viestit: 161
- Liittynyt: 13:08, 15.01.2005
- Paikkakunta: Kauhajoki (Etelä-Pohjanmaa)
Kiitos viesteistänne...
En kuitenkaan koskaan anna itselleni anteeksi että Samun piti hengellään maksaa mun akvaristikoulutukseni...
Hirveintä tässä on se, että tuo helvetin iso akva on kypsymässä ja suurin silmin haaveissani odotin että on sitte ihanaa katsoa kuinka Samu hämmästyy ja ilostuu kun pääsee tuolta pienestä (40 l) purkistaan uimaan tuonne 300 litraiseen ja suunnittelin hommaavani sinne pari samanlaista kaveriakin...
Hirvee kohtalo... elää ja kuolla samassa pikku tönössä... yksin... ja sitte tulee joku hullu ja lykkää sinne ammoniakkia...
Haluaisin itteki mennä komeroon asumaan ja odottaa että joku laittaa avaimenreiästä myrkkyä...
En kuitenkaan koskaan anna itselleni anteeksi että Samun piti hengellään maksaa mun akvaristikoulutukseni...
Hirveintä tässä on se, että tuo helvetin iso akva on kypsymässä ja suurin silmin haaveissani odotin että on sitte ihanaa katsoa kuinka Samu hämmästyy ja ilostuu kun pääsee tuolta pienestä (40 l) purkistaan uimaan tuonne 300 litraiseen ja suunnittelin hommaavani sinne pari samanlaista kaveriakin...
Hirvee kohtalo... elää ja kuolla samassa pikku tönössä... yksin... ja sitte tulee joku hullu ja lykkää sinne ammoniakkia...
Haluaisin itteki mennä komeroon asumaan ja odottaa että joku laittaa avaimenreiästä myrkkyä...
Vahinkohan se oli. Tiedän kyllä kuinka PALJON se harmittaa. Itse tapoin nyrkinkokoisen kultakalani kun lääkitsin sitä Myxazinilla paikallisesti. Siis sillä oli pitkään hometta pyrstössä vähän väliä ja ajattelin, etten viitsi taas lääkitä koko akvaa, kun muissa kaloissa ei vikaa. Pyydystin kalan muovikippoon ja otin sen sieltä osittain käteeni ja laitoin lääkettä "homeiseen" kohtaan. Sitä meni ruiskaus sinne veteenkin ja ajattelin fiksuna tyttönä, että olkoon kipossa minuutin että aine vähän vaikuttaa. Vaikuttihan se, kala nimittäin kuoli, vajosi akvaarioon palautettaessa pohjaan ja henki lähti hetken päästä. Ilta itkettiin Väyrysen muistolle ja mua ottaa edelleen pannuun oma tyhmyyteni. *harmi kun täällä ei ole päänseinäänlyönti-hymiötä*
En koskaan saanut pähkäiltyä, tappoiko kalan lääke vai stressi, mutta edelleen ottaa pannuun ihan jumalattomasti. Ja mä kun luulin jo tietäväni jotain tästä touhusta ja sitten onnistun omaa ajattelemattomuuttani ottamaan rakkaalta lemmikiltä nirrin pois... Suru ja häpeä oli sanoinkuvaamaton. Mutta niin ikäviä kuin nämä tapaukset ovatkin, niin niistä oppii jotain: nimittäin miettimään ja kysymään ensin, tekemään vasta sitten. Se multa oli päässyt unohtumaan...
Vaikka sinulla on varmasti paha ja syyllinen olo, niin ei siihen kannata jäädä rypemään. Kalalla oli ainakin viimeisinä aikoinaan paremmat olot (vesi, sapuska) kuin koskaan ennen! Nyt kypsytät uuden altaan ja otat sinne ne kalat mitä olet mietti nytkin, ihan varmasti jostakin ilmaantuu kodittomia. Tsemppiä!
En koskaan saanut pähkäiltyä, tappoiko kalan lääke vai stressi, mutta edelleen ottaa pannuun ihan jumalattomasti. Ja mä kun luulin jo tietäväni jotain tästä touhusta ja sitten onnistun omaa ajattelemattomuuttani ottamaan rakkaalta lemmikiltä nirrin pois... Suru ja häpeä oli sanoinkuvaamaton. Mutta niin ikäviä kuin nämä tapaukset ovatkin, niin niistä oppii jotain: nimittäin miettimään ja kysymään ensin, tekemään vasta sitten. Se multa oli päässyt unohtumaan...
Vaikka sinulla on varmasti paha ja syyllinen olo, niin ei siihen kannata jäädä rypemään. Kalalla oli ainakin viimeisinä aikoinaan paremmat olot (vesi, sapuska) kuin koskaan ennen! Nyt kypsytät uuden altaan ja otat sinne ne kalat mitä olet mietti nytkin, ihan varmasti jostakin ilmaantuu kodittomia. Tsemppiä!
-
timetu
- Junior Member

- Viestit: 161
- Liittynyt: 13:08, 15.01.2005
- Paikkakunta: Kauhajoki (Etelä-Pohjanmaa)
Kiitos Nanuska, sait mut jopa hymyilemään vähän. En nähtävästi ole ainut kalantappaja täs maailmassa. Mun miehenikin tuos sanoi että hän ei varmaan tän jälkeen voi enää koskaan mennä kalaan...
Kävin eilen vanhempieni luona ja kun tulin sisään niin isäni söi ruokapöydässä savustettua lohta, sanoin vain että no ainakin sulla on sympatiat kohdallaan... meni se vähän hiljaseksi ja sanoi että etsi samanlainen kala jostain niin kyllä hän maksaa, maksoi sitte kuinka paljon tahansa...
Ja itse asiassa se varmaan lohduttaisi murtunutta mieltä parhaiten kunhan vain jostain löytäisi samanlaisen. Eli jos joku on jossain liikkeessä tai missä tahansa koskaan nähnyt kirjavaa huntupyrstöä eli tumma oranssi yläosa, valkoinen vatsa, piiiitkät valkoiset liehuvat pyrstöevät, niin olkaa niin armollisia ja ilmoittakaa että voin lähteä hakemaan.
Kävin eilen vanhempieni luona ja kun tulin sisään niin isäni söi ruokapöydässä savustettua lohta, sanoin vain että no ainakin sulla on sympatiat kohdallaan... meni se vähän hiljaseksi ja sanoi että etsi samanlainen kala jostain niin kyllä hän maksaa, maksoi sitte kuinka paljon tahansa...
Ja itse asiassa se varmaan lohduttaisi murtunutta mieltä parhaiten kunhan vain jostain löytäisi samanlaisen. Eli jos joku on jossain liikkeessä tai missä tahansa koskaan nähnyt kirjavaa huntupyrstöä eli tumma oranssi yläosa, valkoinen vatsa, piiiitkät valkoiset liehuvat pyrstöevät, niin olkaa niin armollisia ja ilmoittakaa että voin lähteä hakemaan.
Kyllä se siitä *taputtaa päätä*. Varmasti useimmat harrastajat ovat alkuvaiheessa onnistuneet teilaamaan jonkun otuksen. Nämä isommat ja yksilöitävissä olevat otukset ovat vaan kovempi pala, kuin esim. yksittäinen neontetra. En väheksy tetroja tai muita lainkaan, vaan pointtina on se, että porukasta erottuvaan ja persoonalliseen otukseen ehkä kiintyy enemmän. Mä ainakin vollotin kuin pikkulapsi, kun monta vuotta rakkaudella kasvattamani ja suhteellisen kesy kala sai lähdön oikeen äireen kärestä. Tuli todella syyllinen olo. Jälkeenpäin harmitti vielä sekin, että eihän tuollaisia isoja kaloja löydy niin vaan sormia napsauttamalla täyttämään tyhjää aukkoa altaassa.
-
timetu
- Junior Member

- Viestit: 161
- Liittynyt: 13:08, 15.01.2005
- Paikkakunta: Kauhajoki (Etelä-Pohjanmaa)
Elämä alkaa pikkuhiljaa voittaa...
Soittelin lauantaina moneen akva kauppaan löytääkseni samanlaisen kalan kuin mulla oli ja eräs asiantuntija sanoi että ammattilaiset pyrkivät pääsemään eroon näistä pitkälle jalostetuista yksilöistä (eivät hanki/myy), että ehkä jostain tavaratalosta vois löytyä tai sellaisilta kauppiailta millekkä raha on tärkeämpää kuin kalojen hyvinvointi.
Ja itse asiassa se on totta. Kävin USAlaisilla nettisivuilla http://www.kokosgoldfish.com/goldfishphoto.html missä oli kuvia kultakaloista. Ja totta puhuen ei ne enää edes näyttäny kaloilta, hirviöiltä paremminkin (ja kutsuivat niitä kultakaloiksi, ja pahemman näkösiäkin löytyy???).
Samu sentäs oli suht.koht. vielä kalan näköinen vaikkakin pitkän jalostuksen tulos, varmasti vaivoja (selkäranka, suolisto). Ilmankos se olikin niin herkkä kuolemaan, ikääkin about 4 vuotta ja se on jalostetulle jo aika paljon.
No en sitä sano ettenkö MINÄ olisi Samua tappanu mutta kun se oli jo viikon ollut lähes syömättä niin ammoniakki oli viimenen naula arkkuun.
Yritän pitäytyä tunteessa että olis se varmaan pian kuollu muutenkin ilman mun avittamista. Se vähä helpottaa syyllisyyden tunnetta, vaikkakin [sensuroitu] aste ei edelleenkään pysy asteikolla...
Soittelin lauantaina moneen akva kauppaan löytääkseni samanlaisen kalan kuin mulla oli ja eräs asiantuntija sanoi että ammattilaiset pyrkivät pääsemään eroon näistä pitkälle jalostetuista yksilöistä (eivät hanki/myy), että ehkä jostain tavaratalosta vois löytyä tai sellaisilta kauppiailta millekkä raha on tärkeämpää kuin kalojen hyvinvointi.
Ja itse asiassa se on totta. Kävin USAlaisilla nettisivuilla http://www.kokosgoldfish.com/goldfishphoto.html missä oli kuvia kultakaloista. Ja totta puhuen ei ne enää edes näyttäny kaloilta, hirviöiltä paremminkin (ja kutsuivat niitä kultakaloiksi, ja pahemman näkösiäkin löytyy???).
Samu sentäs oli suht.koht. vielä kalan näköinen vaikkakin pitkän jalostuksen tulos, varmasti vaivoja (selkäranka, suolisto). Ilmankos se olikin niin herkkä kuolemaan, ikääkin about 4 vuotta ja se on jalostetulle jo aika paljon.
No en sitä sano ettenkö MINÄ olisi Samua tappanu mutta kun se oli jo viikon ollut lähes syömättä niin ammoniakki oli viimenen naula arkkuun.
Yritän pitäytyä tunteessa että olis se varmaan pian kuollu muutenkin ilman mun avittamista. Se vähä helpottaa syyllisyyden tunnetta, vaikkakin [sensuroitu] aste ei edelleenkään pysy asteikolla...
Vaikka uusi kala olisi varmasti lääkettä haavoille, niin kehottaisin kuitenkin ottamaan sen/ne vasta sitten, kun se isompi allas on kypsä. Mielestäni olisi turhaa (ja itsekästäkin) tunkea sitä sinne nelikymppiseen, kun ei kerran ole pakko. Tulee turhia siirtojakin sen sijaan, että saisit sen suoraan lopulliseen kotiinsa. Ja nyt sen nelikymppisen suodattimen olisi voinut laittaa isoon altaaseen kypsymistä nopeuttamaan
Tämä ihan vaan vinkkinä siltä varalta, ettet näin ole asiaa ajatellutkin.
Tämä ihan vaan vinkkinä siltä varalta, ettet näin ole asiaa ajatellutkin.
-
memma
- Advanced Member

- Viestit: 2151
- Liittynyt: 21:11, 25.03.2004
- Akvaarioseurat: HAS
- Paikkakunta: Helsinki
Tapoja on varmasti yhtä monta kun on tekijöitäkin, mutta itse en laittaisi "kalatoitunutta"Nanuska kirjoitti:Ja nyt sen nelikymppisen suodattimen olisi voinut laittaa isoon altaaseen kypsymistä nopeuttamaan Tämä ihan vaan vinkkinä siltä varalta, ettet näin ole asiaa ajatellutkin.
Jos taas allas olisi kypsytetty ympillä, joka on (toivottavasti) terveestä altaasta otettu, asia olisi tietty eri. -Silloinhan uusi allas sisältäisi joka tapauksessa jo valmiiksi kaloista peräisin olevia bakteereja (ja mahdollisesti myös muita taudinaiheuttajia).
Voin olla liian hygieniaintoinen hysteerikko, mutten voi sille mitään
528 l: Corydoras sterbai, L-134, Liosomadoras oncinus, Platydoras costatus, Megalechis thoracata, Moenkhausia pittieri
125 l: Corydoras pygmaeus, Neocaridina davidi var. red, Poecilia wingei
120l: L. oncinus, P. wingei
125 l: Corydoras pygmaeus, Neocaridina davidi var. red, Poecilia wingei
120l: L. oncinus, P. wingei
-
timetu
- Junior Member

- Viestit: 161
- Liittynyt: 13:08, 15.01.2005
- Paikkakunta: Kauhajoki (Etelä-Pohjanmaa)
Loppujen lopuksi kypsytin ammoniakilla (kuten hyvin tiedetään
) ja kalanruoalla. Perjantaina tulee 3 viikkoa aloituksesta.
Nitriitti on huipussaan (yli 10 mg/l) vaikka juuri vaihdoin vettä 50%. Nitraattia onneksi jo on n. 30-40 mg/l.
Älkää pelätkö, en TODELLAKAAN aio hankkia niitä kaloja ennenkuin allas on VARMASTI kypsä eli kaikki ammoniakit "syöty", nitriitti 0 ja nitraatti 0-10.
Nitriitti on huipussaan (yli 10 mg/l) vaikka juuri vaihdoin vettä 50%. Nitraattia onneksi jo on n. 30-40 mg/l.
Älkää pelätkö, en TODELLAKAAN aio hankkia niitä kaloja ennenkuin allas on VARMASTI kypsä eli kaikki ammoniakit "syöty", nitriitti 0 ja nitraatti 0-10.


