Jaahas, sitten pitää pistää taas mangroverapurock pystyyn . Oulusta ei niitä taida vielä saada.
Meidän rapualtaassa Mauri on koonnut ympärilleen kunnon haaremin. Sen reviirillä asuu Maisan lisäksi ainakin kolme isoa tyttöä. Ovat varsin viriilejä nämä meidän koiraat; kaikki riittävän isot tytöt kantavat mätiä. Maisallakin on sama tahti yhä vaikka tyttöjä on ympärillä paljon.
Noohhh...katsotaan jos vaikka itsensä saisi Hesaan järkätyksi jossain vaiheessa, jotta sen miekkosravun mein tytylle saisi. Ei viitisisi aina hyödyntää häikäilemättä viattomia harrastajia
Ajattele pieniä ja yksinkertaisia unelmia ja toteuta niistä joka päivä yksi.
Saven poikasesta kasvattama Otto-mangroverapukoiras on siirtynyt meidän kolmen mangroverapumme (ja kalojen) seuraan. Otto on ravuistamme kaikkein pienin, mutta selvästi aika peloton ja "uhmaiässä". Lisäys on tuonut säpinää, muttei nähtävästi mitään sen suurempia ongelmia.
Ensitapaaminen isosaksisen Luigin kanssa oli jalkaparien koskettelua ja tutisevaa elekieltä. Myöhemmin illalla Luigi nosti Oton saksista kattoon ja piteli puolisen tuntia siinä. Jossain vaiheessa Luigi höllensi otetta, ja Otto paineli pakoon.
Yön Otto vietti tyttöjen seurassa tyttöjen lautalla. Tänään pikkupoika on ryskinyt pienempää tyttöämme niin, että lasit vaan rapisee. Otto härnää Luigiakin, mutta Luigi on osoittautunut niin itsevarmaksi kaveriksi, ettei se juuri Ottoa ajele. Saksia eikä raajoja ole vielä kenenkään edestä vuodatettu.
Vaikuttaisi parin päivän jälkeen siltä, että kaksi koirasta ja kaksi naarasta 128-litraisessa toimii ihan ok. Tulevaisuus näyttää.
Rapuliina: Mukava kuulla rapukommuunin uusista vaiheista! Kohtuu hyvinhän tuo kuuluu menevän.
Meillä puna-aavetetrat saivat aikaiseksi vain muutaman viikon muutoksen Charlotten käyttäytymiseen, harmi. Oli tosi mukavaa seurata kalojen ja Charlotten välistä ruuan hamstraamista. Ainakaan vielä ei ole viitteitä että pääsis Heltsinkiin kauppoihin miestä hankkimaan Charlottelle, mutta aika näyttää, onhan tässä vielä kevättä.
--kirsi
Ajattele pieniä ja yksinkertaisia unelmia ja toteuta niistä joka päivä yksi.
Kiva kuulla, Rapuliina että menee ihan hyvin. Oletteko ottaneet kuvia Luigin ja Oton kahinoista? Otto on tosiaan vielä murkkuiässä ja siksi käytös on tuollaista . Täytyy muistaa, että se on aina ollut suurin lapsosista. Se ei ole koskaan menettänyt raajojaan tai sakseaan eikä sen ole tarvinnut pelätä muita. Luultavasti tämän takia se voi ollakin aika rohkea ja ehkä uhmakaskin välillä. Verrattuna muihin poikiin (varsinkin niihin tappelupukareihin jotka esiintyvät noissa albumini kuvissa) Otto on mielestäni ollut kuitenkin rauhallisempi. Se ei mielestäni ole myöskään hätistellyt naaraita yhtä paljon kuin muut.
Olen etsinyt Ilpoa isosta altaasta jo viikon ajan. Sitä ei löydy mistään eikä ruokaan ole koskettu. Uskon, että se on syöty .
Muut kolme rapua voivat mukavasti. Tänään tulee lapsia katsomaan uutta Otto-poikaa. Otto on kaivanut oman kuopan erään juurakon alle (tasan tarkkaan toiselle puolelle allasta kuin missä kaksi muuta rapua majailevat), ja on tosi aktiivinen pieni rapunen. Se on kiltti kaloille ja kiltti muille ravuille.
Savelta hankittu Otto-mangroverapukoiras loi toissapäivänä kuorensa. Vertasimme Oton kuorta toisen koiraan, Luigin, kuoreen ja totesimme, että Luigilla oli tuossa iässä (ja koossa) paljon pienemmät sakset kuin Otolla.
Otto on selvästi hämmentynyt suurentuneista saksistaan. Vasen saksi oli kumman jäykkä ensimmäisenä päivänä, eikä Otto liikuttanut sitä ihan samaan tapaan kuin oikeata sakseaan. Tänään huomasimme Oton heiluttelevan vasentakin saksea roimasti, joten jäykkyys on toivon mukaan ollut jotain alkujäykkyyttä. Eihän sitä koskaan tiedä.
Jännä, että Oton sakset ovat niin isot. Ovatkohan nämä nyt samaa lajia kun teidän rapunne värityskin on vähän erilainen?
Meillä rapuja vaivaa silmien sameus. En oikeastaan ole kiinnittänyt tähän huomiota ennen kuin vertasin Ottoa ja Luigia & muita rapuja. Ovatko Oton silmät kirkastuneet teillä? Varsinkin Maisan silmät ovat tosi sameat ja se on muutenkin todella kuluneen ja vanhan näköinen. Kohta sen pitäisi luoda kuorensa kun viime kerrasta on yli puoli vuotta aikaa. Ehkäpä tuo jatkuva mädin kantaminen ja ympärillä häärivät poikaset ovat stressanneet sitä.
Ostin HAS:n huutokaupasta sellaisen back-to- nature-tyylisen taustan jonka laitan rapualtaaseen kunhan saan poistettua yhden juurakon (sen, minkä sisällä voi olla vielä pieniä). Teen altaaseen laavakivistä penkereen joka voisi ylettyä pintaan asti. Saa nähdä, mitä ravut tykkäävät. Ehkä altaaseen voisi tulla nyt myös se hiekkalaatikko vaikka penkereen päälle.
Jossain vaiheessa noille olisi kiva hommata isompi allas mihin saisi paremmin laitettua kaikkea jännää.
Rapualtaassa olevat katkaravut näyttävät viihtyvän hyvin taskurapujen kanssa. Leväkatkaravut ovat hurjan isoja; varmaan jotain 6 cm pitkiä ja malayan- katkiksetkin ovat kasvaneet hurjasti ja nytkin yhdellä näyttää olevan mätiä pyrstön alla.
Täällä valmistellaan uutta paludaariota mangrovesuon tyyppiseksi. Tulee luolia ja kiipeilypuita sekä muita virikkeitä. Olen joutunut luopumaan noista punaisista mangroveravuista, sitllä tilaa ei nyt ole riittävästi kovin monelle astialle.
Keskitys noihin kiinalaisiin. Tänään on jännittävä päivä, sillä Aquaristo istuu Pekingistä tulevassa koneessa ja tuo kiinalaisille pojille tyttöjä.
Kovasti pidän peukkuja ja illemmalla sitten kerron mitä pojat ovat tuliaisista mieltä; edellyttäen että kaikki menee hyvin ja saan nuo kotiin ja nykyisiin tankkeihin.
Ai millaisia kiinalaisia; no näitä: http://www.mbi.nsysu.edu.tw/~fiddler/cr ... ehaani.htm
Mauri loi kuorensa muutama päivä sitten ja eilen huomasin sen saksessa kaksi mustaa pilkkua. Mahtaakohan kyseessä olla sama tauti kuin Rapuliinan Lolita-ravulla. Mauri ei ole tottunut uuteen sakseensa (sama, jossa on pilkut) ja se on vielä vähän jäykkä.
Meidän mangrovetaskurapu-uroksen hankinnasta ei tullut sitten mitään, kun kesälomalla ei olla menossa Hesaan. Joten Charlottelle etitään nyt uutta kotio tuolla myydään osastolla. Kyllähän myyminen kirpasee, ehti tavallaan jo kiintyä rapuseen, mutta ollaan päätetty, että meille täytyy riittää yksi iso akvaario ja toinen akva täytyy lopetella, kämppä on sen verta pieni. Muuten Charlotte on voinut hyvin ja syönyt myös. Arka se on yhä, mutta raajat on vahvistuneet kuorenvaihtojen jälkeen melko jykeviksi jo.
--kirsi
Ajattele pieniä ja yksinkertaisia unelmia ja toteuta niistä joka päivä yksi.
Hei!
Harmi, että luovut Charlottesta. Ehkä niin on kuitenkin parempi kun koirasta ei ole lähimailla ole. Toivottavasti se saa hyvän kodin ja uuden kumppanin.
Maurilla on yhä se musta täplä saksessa. Saksi, jossa täplä on tuntuu jäykältä eikä Mauri pysty oikein syömään sillä. Onneksi toinen saksi on joustavampi. Onneksi mitään halvaukseen viittaavaa ei ole vielä ainakaan ilmennyt. Se on kyllä suuri suru sitten, jos niin käy. Muuten ravut voivat hyvin.
Lähdemme Thaimaahan ensi vuoden alussa vähän pidemmälle reissulle ja tarkoitus on bongailla tietenkin myös taskurapuja. Suomeen en kuitenkaan ole niitä tuomassa mutta kuvia aion ottaa ja paljon .
Miekin uskon, että kun ei kerran urosta olla hankkimassa, niin Chartollelle on parempi, että pääsee hyvään kotiin, joka voi hankkia sille myös kumppanin. Jos Charlottelle ei uutta kotia löydy, sitten täytyy miettiä mistä hommaisi miehen sille, yksin sen ei ole hyvä olla.
--kirsi
Ajattele pieniä ja yksinkertaisia unelmia ja toteuta niistä joka päivä yksi.
Ota save sitten hyviä biotooppokuvia paikoista, joissa taskurapuja havaitset tai niitä tiedetään olevan. Toki myös itse ravuista, jos vain näkyville saat.
Varmasti otan . Kovasti haluaisin noille kunnollisen biotooppimaiseman rakentaa altaaseen, mutta tila ei oikein tunnu riittävän. No, sitten kun pääsee ostamaan isomman altaan rapusille niin rakennusaineksia ainakin riittää (omenapuun ja muiden puiden oksia on tullut kerättyä juuri tuota tarkoitusta varten).
. Oulusta ei niitä taida vielä saada. 
.
