Nitriitin ilmaantumisessahan voi mennä jokunen tovi, eli malttia vaan. Mahtaakohan tulla liikaa ammoniakkia, jos sitä ihan päivittäin lisäilet? Vai miten monta päivää ajattelit tuon 9 ml lisätä?
Tuo 'aimo lohkare' on tosiaan kovasti pienen näköinen tuolla altaassa, ihan piti kahteen kertaan kuvaa katsoa, että mistä tässä nyt höpistään.
Nyt sitä siis on saatu aikaan. Ensi merkit huomasin toissapäivänä ja tänään menee jo yli skaalasta. Nyt sitten odottelemaan nitraattia.
Hain tänään sisälle myös komean männynoksan, joka saa asettua tuonne pH:ta alentamaan. Se kuorittiin eilen ja pääsi sen jälkeen saunaan. Saa nähdä miten se vaikuttaa.
Esitänpä tällaisen teoreettisen kysymyksen: jos näkisitte jossain hienoja hieroglyfiplekoja, mutta joiden altaassa puna-aavetetroilla olisi valkopilkkutauti, saattaisitteko ostaa kalat myöhemmin taudin hävittyä?
Nocticola kirjoitti:Esitänpä tällaisen teoreettisen kysymyksen: jos näkisitte jossain hienoja hieroglyfiplekoja, mutta joiden altaassa puna-aavetetroilla olisi valkopilkkutauti, saattaisitteko ostaa kalat myöhemmin taudin hävittyä?
EN minä näkisi mitään estettä, jos kalat ovat terveitä kaikin puolin
Eipä noissa akvaarioliikkeissä taida olla kovin hyviä valikoimia, arvelisin, että näihin "vähemmän päteviin" kalat tulee jonkinlaisina "pakettiratkaisuina". Eli mitä sattuu tukusta tulemaan, ainakin kasvit tulee tällä periaatteella. Suosittelen etsimään käsiin kasvattajan tai jonkun muun kautta hankkimaan näitä tiettyjä suosikkejasi. Saat paremmat ohjeet ja paremmat kalat. Huom. Minulla on valitettavasti kokemusta näistä "harrastelijakalakauppiaista"...
Edistystä taas. Ensinnäkin päätin ostaa nimimerkki Mikan neljä ruskosilmäplekoa (L191). Topaasit ovat mukavia, mutta mieluummin koko parvi sadalla eurolla kuin yksinäin kahdeksalla kympillä. Lisäksi olen alusta asti katsellut kuvankauniita raitaisia silmäplekoja, joita en ole nähnyt myytävänäkään tätä ennen. Alkuperäinen suunnitelma ei muutu muuten kuin että puuta tulee lisää ja lämpötila laskee.
Kypsytys kai myös etenee, vaikka siitä ei voine niin tarkasti tietää. Nitriitti on ollut viime maininnasta lähtien aivan huipussaan. Tänään ostin nitraattitestin ja sehän näyttää syvänpunaista. Määrä on ainakin yli 160 mg/litra. Ainakin bakteerit ovat tehneet hommia, nyt olisi sitten joudutettava niiden puuhia. Vaihdan parhaillaan vettä. Ulospäin tavaran saa helposti lapolla, mutta uuden laittamiseen tarvitsisi ukonkin apuun, kun ei ole mitään kunnon liitintä tuohon hanaan. Tiedättekö mistään patenttiliittimistä? Nyt toisen täytyy pidellä letkua hanassa ja toisen akvaariossa, välillä pari metriä joten eivät ihan omat kädet yllä.
Kotilot ovat edelleen hengissä. Urheita veikkoja. Minä en olisi varmaan noilla vesiarvoilla.
Niin, tuo arkku. Se on yli satavuotias ja aika komea, helatkin on joku siihen itse takonut. Ostin sen huuto.netistä viidellä kympillä ja putsasin ja entisöin itse. Antiikkikaupat nyhtävät vastaavista 300-400 e. Yksityisten ilmoituksia vain penkomaan.
Nocticola kirjoitti:Edistystä taas. Ensinnäkin päätin ostaa nimimerkki Mikan neljä ruskosilmäplekoa (L191).
Kuulostaa hurjalta laittaa 4 kpl 30cm pituisiksi venyviä puuplekoja tuon kokoiseen altaaseen. Minä miettisin vielä kyllä kerran.. Ainakin suodattimet saavat olla melkoiset sillä sahajauhoa ja sontaa kertyy näiden kavereiden myötä erittäin runsaasti!
30-senttiset tosiaan olisivat tuolla ahtaalla enkä sellaisiksi venyvän pentuja uskaltaisi ryhtyä ostamaan. Nämä yksilöt ovat olleet hra Mikan hyvässä hoidossa 3-5 vuotta ja isoin niistä on 18-senttinen, ei ilmeisesti merkittävästi kasvanut vähään aikaan. Ymmärtääkseni näiden panaque-sukuisten silmäplekojen sukulaisuussuhteita ja alalajeja ei tunneta vielä tarkasti, vai mitä? Jospa nämä ovat sitten parikymmensenttiseksi ehtivää sorttia. Kuulemma nämä ovat lajina aika vähäuimaisia ja isoruokaisia. Näistä seikoista päättelin, että saattaisivat elää iloisina altaassani. Jos hyö päättävät ruveta kovasti ruumista kasvattelemaan, niin uusi kotihan se on etsittävä. Mahtaako suunnitelma olla kohtuuton?
Vaihdoin puolet vedestä kahden ämpärin menetelmällä. Nitraattia on edelleen yli äyräiden, samoin nitriittiä.
Vai Biltemasta saa liittimiä. Sinne siis. Kun vielä olisi sellainen jossain lähellä.
Noita liittimiä löytyy rautakaupoista ja esim. Hong Kongista hyvin, en tosin ole varma onko juurikin samanlaisia patenttiliittimiä kuin biltemassa, mutta vastaavia pitäisi löytyä. Onko Helsingissä Hong Kongia? Ainakin Nummelassa on jos olet siellä päin käymässä =)
Aika palata taas raportoimaan. Nyt onkin sitten paljon kerrottavaa.
Allas kypsyi reilu viikko sitten. Nitraatinmuodostus on ollut runsasta jo pitkään mutta viikko sitten totesin, että nitriittiä ei enää esiinny lainkaan ammoniakinlisäysten jälkeen. Vaihdoin vettä ja hommasin kaksi partamonnia, tähti- ja maatiaisversiot, tunnustelemaan altaan oloja. Näiden tyyppien luonteilla on eroa kuin yöllä ja päivällä, kirjaimellisesti. Maatiainen Hiski putsasi kertyneet levät yhden vuorokauden aikana päiväsaikaan ja heiluu muutenkin etulasissa, kun taas tähtihenkilö Muilu liikkuu vain öisin. Joka tapauksessa päättelin otusten viihtymisestä, että taidetaan olla kaikin puolin valmiita muuttoon.
Hankin vielä yhden mangrovejuurakon vanhojen männynoksien ja lepänkannon seuraksi, niin että akvaario on melkein yhtä puunkoloa. Ostin myös styroksisen kylmälaukun asukkieni ensimmäisen omistajan kehotuksesta niiden kuljettamiseksi.
Näin valmistautuneena menin hakemaan pennut. Ne odottelivat valmiina ämpärissä ja matkustivat meille kylmälaukussaan. Matkalla kuulin rahinaa ja pelkäsin, että siellä aletaan murtautua läpi seinästä, mutta näin ei ehtinyt tapahtua.
Kun laskin ruskosilmät haavilla altaaseen, oltiin lähellä hätää. He eivät näet pitäneet ilmamatkasta lainkaan vaan levittivät kaikki mahdolliset piikkinsä ja takertuivat suullaankin haaviin. Siinä sitten yritin niitä varovasti setviä irti. Mutta kylläpä vaan ovat uskomattoman suloisia ja kauniita kaloja. Ensi töikseen ne tarttuivat suullaan seiniin ja tekivät kukin varovaisen tutkimusmatkan uudessa asunnossaan. Pyrstöt potkivat hiekkaa niin että tähän asti rauhassa versoneet ricciat ovat nykyään nimensä mukaisia fluitanseja.
Heti alkuun havaitsin, että nälkälakossa nämä tyypit eivät ole olleet ja hyvähän se niin on. Kovasti eivät tuntuneet uutta paikkaansa vierastavan, kun yrittivät lasiseiniäkin rahisten maistaa ennen kuin löysivät kannot ja oksat. Yöksi laitoin tarjolle ison perunan neljässä lohkossa ja aamulla oli jäljellä vain pureskellut keskiosat. Noiden puunjyystämisestä lähtee muuten jännä ääni. En tiedä tuleeko se vain silloin kun purtava kanto koskettaa lasia tai jotain muuta, mutta kuulostaa kuin joku kumittaisi ankarasti viereisessä huoneessa.
Ensimmäisen yön aikana kaikki ovat löytäneet omat kolonsa ja pysytelleet päivät tiukasti niiden tuntumassa. Isoin valtasi mangroveonkalon, jossa ennen asunut pieni tähtipartamonni muutti viereiseen pieneen onkaloon.
Nyt päästään sitten tämänkertaiseen ongelmaan. Se on tämä: Vaihdoin vettä viimeksi ennen pikkupartisten saapumista, kuitenkin niin että nitraatti oli edelleen 5 mg/l. Kun ne olivat olleet pari päivää, saatoin mitata edelleen saman pitoisuuden. Nyt nämä isot kalat ovat olleet täällä kolme päivää tuottaen silmin nähden paljon jätettä, mutta nitraatti on edelleen samoissa lukemissa kuin ilman mitään kaloja. Ammoniakkia ja nitriittä ei ole lainkaan. Miten tämä on mahdollista? Jaavansaniaspuska on kyllä nelinkertaistunut hankkimisajankohdasta, samoin riccia kolminkertaistunut, mutta eivät kai ne voi sitä kaikkea niellä? Vaihdan nyt kuitenkin vettä, eihän tällainen peli vetele.
Mahtaakohan tulla liikaa ammoniakkia, jos sitä ihan päivittäin lisäilet? Vai miten monta päivää ajattelit tuon 9 ml lisätä?
![[;)]](./images/smilies/icon_wink.gif "Wink"){kind=icon}
