Kärsimättömät avainkirjoahvenet
Valvoja: Moderaattorit
Kärsimättömät avainkirjoahvenet
Avainkirjoahvenparini kutevat noin 5 päivän välein, vahtivat munia tarkasti tasan (!) kaksi vuorokautta ja sitten kuin yhteisestä päätöksestä vetävät kaikki naamariinsa. Miksi näin? Eilen siis kutivat 3. kerran tämän vuoden puolella. Heti kun munista alkavat erottua hedelmöittymättömiä munia, ne syödään. Ymmärrän, että tämä on nuorenparin harjoittelua, mutta ihmettelen vaan onnistuuko se ikinä.. Eli onko kellään samanlaisia kokemuksia? Löysin viestejä, joissa kerrottiin avainten kutuonglemista, mutta niissä oli hankalaa saada koko prosessia edes alkuun.
Meidän ensimmäinen avainpariskunta kuti 2-4 viikon välein. Huolellisesti molemmat vahtivat vuoroin kutua ja kolmannen yön jälkeen olivat aina syöneet sen. Siten toinen hermostui toiseen ja tajusimme, että poika olikin tyttö... ihme olikin kun kaksi tyttöä ei onnistunut kututouhuissa.
(oletko varma että sinulla on pariskunta, evien erot olivat meilläkin suuret, genitaalipapilla on tytöllä paljon suurempi kuin koiraalla kun laskevat kutua ja maitia)
Poika muutti pois ja tytölle hommattiin uusi sulho. Uusi sulho kosiskelee tyttöä jatkuvasti. Oikea hurmuri. Kutevatkin...tai luulen että vain tyttö osallistuu puuhaan. Kun tyttö sitten vahtii useitä päiviä kutua kookosluolassa poika haahuilee muualla eikä ole juurikaan kiinnostunut. Kolmen päivän päästä kutu on aina hävinnyt. Ja poika aloittaa uudet kosintarituaalit.
Poikasia ovat vielä nuokin, ilman eviä ei taida enää ihan tulitikkuaskiin mahtua.. ehkä ne vielä joskus oppivat.
(oletko varma että sinulla on pariskunta, evien erot olivat meilläkin suuret, genitaalipapilla on tytöllä paljon suurempi kuin koiraalla kun laskevat kutua ja maitia)
Poika muutti pois ja tytölle hommattiin uusi sulho. Uusi sulho kosiskelee tyttöä jatkuvasti. Oikea hurmuri. Kutevatkin...tai luulen että vain tyttö osallistuu puuhaan. Kun tyttö sitten vahtii useitä päiviä kutua kookosluolassa poika haahuilee muualla eikä ole juurikaan kiinnostunut. Kolmen päivän päästä kutu on aina hävinnyt. Ja poika aloittaa uudet kosintarituaalit.
Poikasia ovat vielä nuokin, ilman eviä ei taida enää ihan tulitikkuaskiin mahtua.. ehkä ne vielä joskus oppivat.
Tässä seurassa on parempi olla hullu kuin tervejärkinen, silloin on paljon helpompaa.
siitä onkin vierähtänyt jo tovi kun kirjoitin ton ekan viestin ja taisin laittaa jo hieman aihetta sivuavankin ketjun liikkeelle.
"oletko varma että sinulla on pariskunta, evien erot olivat meilläkin suuret, genitaalipapilla on tytöllä paljon suurempi kuin koiraalla kun laskevat kutua ja maitia"
joo olen varma, että omani on pariskunta.
genitaalipapillat ovat täysin erilaisia. Ja kudun onnistumisen huomaa siinäkin, että osa munista kuitenkin hedelmöittyy, vain osa menee valkoiseksi. Ja tahtihan meillä vain kiihtyy! Viikon aikana kudetaan 1-2 kertaa ja kun edelliset munat on syöty, uusi rundi alkaa!
Aivan uskomatonta! Stressaako tällanen kaloja? Eivät pääse elämään nk. normaalia elämää ollenkaan kun aina pitää 'touhuta'? Mutta minkäs niille teet.. Kalani ovat vajaan vuoden ikäisiä, koiras on pyrstöineen n. 10cm ja naaras ehkä 7-8 cm. Koiraalla oli aivan mahtavan pitkät evät jo monta senttiä pienempänä hankkiessani sen. On kyllä aivan valioyksilö tuo meidän KingKong. Ehkä tämä nuoripari joskus iän tuomalla kokemuksella jaksaa vahtia munia loppuun astiö. En halua kuitenkaan siirtää kutua eri altaaseen, jos kerta vanhemmat ei niitä vahdi. Mutta ihan mielenkiintoistahan noita on seurata.
"oletko varma että sinulla on pariskunta, evien erot olivat meilläkin suuret, genitaalipapilla on tytöllä paljon suurempi kuin koiraalla kun laskevat kutua ja maitia"
joo olen varma, että omani on pariskunta.


Aihetta sivuten kyselisin, että mistä tiedän, että kalaset ovat aikomassa kutea ja mikä taas on normaalia takaa-ajoa ja kisailua?
Kolmesta avaimesta kaksi on kasvanut paljon nopeammin kuin yksi ´pikkuinen´ ja näistä toisella on pidemmät evät kuin toisella (mikä ei siis ilmeisestikään kerro välttämättä mitään?) ...mutta tämä pienin taas on pullea ja sen väritys on voimakkaampi, se usein ´mustuu´kunnolla. Mutta kun nämä affenat ajaa toisiaan takaa ja kiertelee toisiaan niin ristiin rastiin, ettei sukupuolenmäärityskään onnistu..siinä ei oo mitään tiettyä logiikkaa. Ensin keskimmäinen näytti jäävän kolmanneksi pyöräksi(meni pakoon evät supussa),mutta nyt sekin tilanne on rauhottunut ja se jahtaa itsekin pikkuista... Voimienmittelyä vai jotain muuta? Pitänee vaan odottaa, että ne kasvaa..? 


Mun avainpariskunnan kudun saa liikkeelle ihan tavallisella viikottaisella vedenvaihdolla. Molemmat liehittelevät toisiaan kidukset ammollaan. Värit eivät muutu oikeastaan miksikään, ehkä kyljen avaimenreikäkuvio hieman voimistuu. Pään pystyraita ainakin emannältä häviää kokonaan. Siinä kun ne on vähän 'yrittäny iskeä' toinen toistaan siirrytäänkin suoraan toimintaan. Eli kivi putsataan ja kutu lasketaan siihen, jonka ohessa kaivetaan muutama kuoppa. Mulla ne eivät ainakaan toisiaan jahtaa missään vaiheessa. Sukupuolierot huomaa parhaiten vasta kudun aikana kun genitaalipapillat näkyvät selkeästi. Koiraallaani on tooosiii pitkät evät ja naaraalla paljon lyhyemmät, mutta en tiedä onko se minkäänlainen mittari. Muut kalat saavat kyllä kyytiä kutukiven luota, paitsi pieni albiinopartikseni, jonka avaimet ovat ottaneet lemmikikseen.muikkux kirjoitti:Aihetta sivuten kyselisin, että mistä tiedän, että kalaset ovat aikomassa kutea ja mikä taas on normaalia takaa-ajoa ja kisailua?Kolmesta avaimesta kaksi on kasvanut paljon nopeammin kuin yksi ´pikkuinen´ ja näistä toisella on pidemmät evät kuin toisella (mikä ei siis ilmeisestikään kerro välttämättä mitään?)

Mulla on kanssa kolme avainta, joista yksi on vähän 'Left outside alone', koska pari on jo muodostunut. Yleensä tämä kala on omissa oloissaan eikä sitä sen kummemmin kiusata. Olen yrittänyt siirtää sitä toiseen altaaseen, mutten yksinkertaisesti saa sitä kiinni! Joten olen antanut sen olla tuolla koska ei se sielläkään hädässä ole. Kuten mainitsit kolmannesta kalastasi, nämä kolmannet pyörät voivat joskus olla hyvinkin kiusattuja ja ulkopuolisia, jolloin ne myöskin jäävät vähemmälle ruoalle ja loogosesti kasvavat hitaammin, ovat arkoja jne.