Kiilojen käytös
Valvoja: Moderaattorit
Kiilojen käytös
Mulla menee pian hermo tuohon "rauhalliseen parvikalaan"! Hirveetä nahistelua ja jahtausta koko ajan. Nytkin tuolla on sellanen mulina kuin tuijottas nahkiais-kasaa. Selväevät töröllään pitää ensin viipottaa paikallaan toisen vieressä ja sitten alkaa tökkiä ja sitten mennäänkin niin että hyvä ko erottaa. Välillä on 3-5 fisun rypäs joka näykkii ja tökkii ja kiertää toisiaan. Pari kolme hassua on altaan päädyssä yrittäen elellä rauhassa omissa oloissan, surkealla menestyksellä kun aina joku ui paikalle ja alkaa rähinän.
Onko tuo kutukäyttäytymistä vai onko nuo nyt niin stressaantuneita kaikesta akvaariossa tapahtuneesta, että jahtaavat toisensa pian hengiltä? Tuoltahan lähti kaksi pienempään akvaan sairastamaan uimarakontulehdusta (Rudolf rest in peace) ja eväruttoa. Sain lääkkeen ja lääkitsin molemmat akvaariot eilen.
Tuota jahtausta on esiintynyt koko ajan, mutta nyt lääkepökerryksissä (?) se on kasvanu älyttömiin mittoihin. Mä en tiedä mitä ajatella. Stressireaktio vai oisko sen verran parantuneet (en ole huomannu oireita, mutta ehkä tartunta oli jo kuitenkin päällä) että nyt riittää intoa rähinään? Tai viettely-yrityksiin. Rauhallisia nuo ei kuitenkaan ole, eivätkä edes parveile. Hmph.
Mä olen yrittäny erottaa urokset ja naaraat toisistaan kiilan perusteella, mutta sekin heitti häränpyllyä, kun ensin luin, että uroksilla se kiila ei ole niin pitkä ja terävä kuin naarailla. Eilen luin päinvastasta.
Onko tuo kutukäyttäytymistä vai onko nuo nyt niin stressaantuneita kaikesta akvaariossa tapahtuneesta, että jahtaavat toisensa pian hengiltä? Tuoltahan lähti kaksi pienempään akvaan sairastamaan uimarakontulehdusta (Rudolf rest in peace) ja eväruttoa. Sain lääkkeen ja lääkitsin molemmat akvaariot eilen.
Tuota jahtausta on esiintynyt koko ajan, mutta nyt lääkepökerryksissä (?) se on kasvanu älyttömiin mittoihin. Mä en tiedä mitä ajatella. Stressireaktio vai oisko sen verran parantuneet (en ole huomannu oireita, mutta ehkä tartunta oli jo kuitenkin päällä) että nyt riittää intoa rähinään? Tai viettely-yrityksiin. Rauhallisia nuo ei kuitenkaan ole, eivätkä edes parveile. Hmph.
Mä olen yrittäny erottaa urokset ja naaraat toisistaan kiilan perusteella, mutta sekin heitti häränpyllyä, kun ensin luin, että uroksilla se kiila ei ole niin pitkä ja terävä kuin naarailla. Eilen luin päinvastasta.
"Mä luin jostain..."
-
- Katalysaattori
- Viestit: 7365
- Liittynyt: 17:01, 03.10.2001
- Sukupuoli: Nainen
- Paikkakunta: Helsinki
- Viesti:
Re: Kiilojen käytös
Kalojesi riekkumisesta en osaa sanoa juuta tahi jaata (pitäisi nähdä omin simmuin), mutta sukupuolieroista pari sanaa: herran kiilakuvion alaosa, alakulma on terävämpi. Kiilan pituudessa ei mielestäni ole mainittavaa eroa (jos on, niin kertokaa ihmeessä). Herrat ovat myös kyrmympiä, siis se niskassa oleva hyppyri on voimakkaampi. Rouvat ovat söpösti pullukampia ja niiden värit hiukkasen haaleammat. Nuorista kaloista sukupuolieroja ei näe kovin hyvin, mutta kyttäämällä oppii 

Kun syö kylliksensä, ajattelee sivistyneesti ja ihmeen hienosti monesta asiasta.
Niin siis sitä kiilan alaosaa mä meinasin, en sitä pituutta öö..kalan pitkittäisen muodon mukaan.
Mä olen tuota körmyniskaisuuttakin seurannu, en tosin yhdistäny sitä mitenkään uroksiin, vaikka se nyt tuntuiskin olevan aika klassinen esimerkki.
Tuosta käytöksestä tosin pitää sanoa, että se ei ole ihme jos mä olisinkin maailman ainoa ihminen joka omistaa vihaiset kiilat. On nimittäin sellanen tuntu tullu, ettei mikään eläin koskaan ole mun kanssa käyttäytynyt ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan.
Jatkan kyttäystä. Kohta pitää mennä vissii ostaa uudet prillit.

Tuosta käytöksestä tosin pitää sanoa, että se ei ole ihme jos mä olisinkin maailman ainoa ihminen joka omistaa vihaiset kiilat. On nimittäin sellanen tuntu tullu, ettei mikään eläin koskaan ole mun kanssa käyttäytynyt ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan.
Jatkan kyttäystä. Kohta pitää mennä vissii ostaa uudet prillit.

"Mä luin jostain..."
Samalla tavalla omat kiilat silloin tällöin riehuu ja sitten välillä ollaan taas rauhallisia. Yleensä vain osa parvesta harrastaa sellaista kerralla. Näyttää siltä että sekä naaraat että koiraat riehuvat, tosin vain oman sukupuolen kanssa. Olisikohan jotain pientä nokkimisjärjestyksen selvittelyä? Tai sitten kutuun liittyvää, eniten sitä taitaa esiintyä kutumenojen yhteydessä. Eipä se näytä niitä ainakaan haittaavan.
Mä olen tuijottanut tiiviisti noita kiiloja ja olen ollut huomaavinani, että suurin osa niistä on ukkoja. Ja ne on myös niitä jotka ottaa erää. Nyt akvaarion lääkitsemisen jälkeen ne on mielestäni rauhallisempia ja parveilevat jopa ts. kaikki ovat kyttäämässä ruokaa. Puol akvaariota on ihan käyttämättömänä suurimman osan aikaa. Mutta en mene sanomaan, etteikö ne aloita taas joku kerta rähinää, se kerta joka kirvoitti kirjoittamaan, oli kyllä ihan käsittämättömän kauheeta katseltavaa. Tottahan fisusest joskus vähän nahistelee, mutta minusta tuntu että meno yltyy vaan kunnes on ruumiita. Ei onneksi.
Edittiä: Kutupuuhista tais olla kyse. Tai siis siitä, että eukot on valmiita kutemaan (siitä se hehkutus) ja äijät ottaa erää siitä aiheesta... tänään on sitten ollut rasittavuuteen asti lemmekkäitä puuhia menossa. Sukupuolijakauma ei ole kyllä kovin hyvä, täytyy tarkkailla lisää ja hankkiutua liioista ukoista eroon, jos menee jatkuvaksi rähinöinniksi.
Edittiä: Kutupuuhista tais olla kyse. Tai siis siitä, että eukot on valmiita kutemaan (siitä se hehkutus) ja äijät ottaa erää siitä aiheesta... tänään on sitten ollut rasittavuuteen asti lemmekkäitä puuhia menossa. Sukupuolijakauma ei ole kyllä kovin hyvä, täytyy tarkkailla lisää ja hankkiutua liioista ukoista eroon, jos menee jatkuvaksi rähinöinniksi.
"Mä luin jostain..."