Käsi sydämelle ne, jotka saavat pelastettua kaikki syntyvät poikaset ja selittäkää, miksi emokalakin yrittää ahmia niitä suuhunsa? Silkkaa pahuuttaanko? Ei auta meillä synnytyshäkit tai kasvitiheiköt, kun mamma kääntyilee salamana ympäri ja nappii pintaan hamuilevia poikasia suuhunsa, oli kyseessä platy tai milli.
Selittäkäähän ne eduskunnan selkärankalait kaloillenne.
On luonnollista, että kaikki eläimet, joiden elimistö soveltuu lihan hyödyntämiseen ravintona ovat kiinnostuneita ottamaan kiinni ja syömään toisia eläimiä selvitäkseen itse elossa! Toisen elämä on toisen kuolema, eikä vaadi pitkäaikaista kärsimystä ilman syytä. Saaliseläin on syytä tappaa nopeasti ettei se pakene.
Onko inhimillistä, että ihminen istuu ongella, repii kalan koukku suupielessä laiturille ja kalauttaa kepillä tajun pois ja syöttää kissalle, itselleen tai heittää biojätteeseen? Entäs jos samaisen kalan nappaakin suuri, nälkäinen hauki? Kalahan on suljetussa tilassa omassa järvessään eikä pääse pois haukien ympäristöstä? Jos hauet tai muutkaan tekijät, kuten toiset pedot, taudit, ruuan puute yms. eivät verottaisi kalakantaa, kaatuisi koko vesialueen tasapaino ylikansoitukseen ja seuraus olisi tuhoisa. Samoin käy kotialtaassa jos poikasia ei poistu saman verran kuin syntyy. Myös turhan kärsimyksen aiheuttaminen ja pitkittäminen ja liian täyteen tupattu akvaario lienee lain edessä arveluttavaa? Ei kärsivän eläimen lopettaminen.
Tietysti järkevin tapa on estää liikojen poikasten syntyminen eristämällä sukupuolet toisitaan kuten onkin jo sanottu. Milli ei ole pitkäikäinen kala ja sukurutsaus on tuhoisaa. Siksi meillä tytöt siirtyvätkin pääsiäisenä omaan altaaseensa, ja kun tämähetkiset asukkaat alkavat kulkea elämänsä ehtoopuolta on aika saattaa maailmaan uuden sukupolven sarja. Pienistä poikasista sukupuolia ei voi erottaa, ja siinä vaiheessa niitä "väärän mallisia" tai ei-niin-komean-värisiä on turha kuvitella enää kokonsa vuoksi kelpaavaksi oman sukunsa ruokapöytään jos ei suurempia syömäreitä kuten niitä affenia omista.
Kun mammat saavat rauhassa synnyttää ilman erikoisjärjestelyjä nekin voivat paremmin. Emo vahvistuu synnytyksen jälkeen nopeammin kun se nappaa hitaimmat ja heikommat poikaset itse suuhunsa toteuttaen luonnon lakiaan. Vikkelimmistä poikasista muutama säilyy aina.
Oli mikä oli, poikasten tietoinen hävitys on minusta aina ikävämpää kuin luonnollinen poistuma tai "selibaattieristys": pyydystys, huumaus, keittäminen, vessareissu.. mikä tahansa konsti.
Ja meillä on myös häijy, isorakoinen sisäsuodatin joka houkuttelee poikaset sisuksiinsa ilman paluuta.
Kyllähän se on hienoa, että on samasta lajista molempia sukupuolia ja vauvoja syntyy, mutta mitä te hyvät ihmiset laitatte ne yhteen jos ette selviä jälkikasvun kanssa? Maalaisjärkeä ystävät, eihän tästä tarvitse tapella? Jokainen noudattakoon omaa etiikkaansa niin kuin hyväksi näkee

Tänään on huominen, josta olit huolissasi eilen.