Kalan selviytymiskyvystä!

[jehu_]

Tuossa eilen illalla kahdeksan maissa puhdistelin tuollaista 128 litraista purkkia. Olin kaikki suorittanut loppuun ja suodattimen putsaus enää jäljellä. Putsasin sen ja se siitä, laitoin laitteet takaisin päälle (mainittakoon tässä vaiheessa, että taistelukalanaaras viihtyy hyvin suodattimen takana). Siinä valo sitten yhdeksän aikoihin sammui ja vielä ruokittuani kalat menin tyytyväisenä nukkumaan. Aamulla heräsin ja menin katsomaan akvaariota. Siellä näytti kaikki olevan hyvin. Kunnes huomasin taistelukalanaaraan kadonneen. Ajattelin, että josko olisin vahingossa imassut sen pois puhdistaessani allasta. Mutta se olisi ollut aika alkeellinen virhe. Tutkin akvaariota ja otin suodattimen pois virrasta. Suodatin on sellainen vanha Eheimin tummanvihreä sisäsuodatin, jonka kuorestä näkyy läpi. Katsoin sitä suodattimen kylkeä ja suodattimen kuoren ja suodatinpatruunan välissä liikkui iso kala! Taistelukalanaaras! Se oli ilmeisesti joutunut sinne kun olin laittanut suodattimen osat takaisin kiinni toisiinsa. Kaiken lisäksi kala oli elossa ja lepäilee nyt kasvien suojassa.
Onko samankaltaisia kokemuksia kellään?

[sirpaani]

Ei aivan vastaavaa, mutta itselläni meni tetranpoikanen (todella pieni)jollain konstilla itse suodattimen sisälle. Kun sitten suodatimen puhdistamisen yhteydessä löytyi, oli osa pyrstöä pois ja selkäeväkin kärsinyt. Sinnikäs sissi ui terhakasti karkuun, kun yrityin ottaa kiinni lopettaakseni, joten sai jäädä altaaseen. Pörräsi kummassa asennossa pari päivää (olihan ollut karusellissa jonkin aikaa), mutta ruokahalut olivat kiitettävät välittömästi vapautumisen jälkeen ja muutenkin yritystä riitti.
Pikkuinen toipui ja jo parin viikon kuluttua oli evät kasvaneet takaisin, eikä onneksi tullut mitään bakteeritartuntojakaan, ja tänäkin päivänä ui iloisesti parvessa muiden kanssa.

[Kaisa]

Itselläni ovat piikkisilmät joutuneet kokemaan kovia: olen pelastanut yhden ulkosuodattimen pömpelistä ( ehkä muutamia päiviä siellä asustellut ) - kala oli aivan pikkuinen, sukkapuikon ohut ja sittemmin olenkin suojannut suodattimien päät vanhoilla nailoneilla... toinen piikkis koki kovia jäätyään lasinpuhdistimen väliin - en oikein vieläkään ymmärrä miten se tapahtui mutta yht'äkkiä vain huomasin skrabaavani lasia piikkiksellä - kala selvisi naarmuilla ja minä säikähdyksellä. Mutta tiedätte varmaan että kunnon magneetilla varustettu puhdistin länttäytyy aika kovaa kiinni lasiin, joten todella ihmettelin kalan selviytymistä moisesta, itsellä olisi varmasti ollut pää litteänä!
Kolmas piikkiskohtalo oli muutossa - talvipakkasella - kala oli jotenkin jäänyt kantoon + jaavansaniaispöheikköön ja reissasi uuteen kotiin ilman vettä kylmässä pakettiauton perässä muutaman tunnin!
Minäkö huolimaton akvaristi...hmmm...

[millia]

Taistelukalanaaraat ovat vähän sellaisia, että niiden on ihan pakko tukea ittensä mitä kummallisimpiin paikkoihin.
(video ei ole enää netissä, joten linkki ei toimi)

[Tpip]

Hurjimman selviytymistarinan altaissani on kokenut eräs mustaneontetra. Olin tuolloin 15-16 vuotias ja kesätyörahoillani ostin ensimmäisen vähän isomman altaan. Allas oli 240 -litrainen käytetty juwel, jossa oli kiinni BTN -tausta. Akvaario ostin Kuopiolaisesta liikkeestä (jota ei enää ole olemassa) ja ko. allas oli omistajan vanha allas. Pytty oli seissyt liikkeessä ~viikon, kunnes se löysi ostajansa (eli minut), kotiin allas luvattiin kuljettaa, mutta ei samana päivänä, vaan taisi olla että seuraavana viikonloppuna, johon oli muutama päivä aikaa. Altaan pohjalla oli kostea sora koko ajan. No allas tuli meille kotiin ja minä tietysti sitä heti täyttämään vedellä, jotta saisin soran huuhdeltua. Huuhtelu altaassa onnistui ja eikun tankki täyteen vettä. Seuraavana aamuna hämmästys oli suuri, kun altaassa uiskenteli yksinäinen mustaneontetra! Se oli ilmeisimmin ennen altaan tyhjennystä päässyt taustan taakse ja oleillut siellä olleessa "lätäkössä" tuon ~vajaan pari viikkoa. Liikkeen omistajalta kysäisin mitä kaloja hänellä oli altaassa ollut, niin vastaukseksi tuli, että nuoria kiekkoja ja mustaneontetroja. Kala pääsi sitten takaisin omaan parveensa .

[Lisa]

http://www.aqua-web.org/forum/viewtopic.php?t=36766

Tuolla pari tarinaa lisää.

Vanhassa 200 litraisessa pytyssäni asusteli partispariskunta ja heidän lapsosensa. Osa partiksista eli ihan normaalisti altaassa kivissä, kasveissa tms, mutta parille penskalle ei tämä järjestely käynyt - muuttivat sisäsuodattimeen (Eheim 2010) asumaan ja varttuivat siellä ilman sen kummempia ongelmia. Lopulta menetin hermot suodatinpatruunassa heiluviin pyrstöihin ja poistin hörpöttimen. Outoja muksuja, asua nyt suodattimessa

[Adrianna]

*Ei lienee fiksua avata taas suutaan...*

Kuitenkin, kerran mökillä kaloja peratessa otimme kännykän ajatimella aikaa kuinka kauan ulkoisesti (ja sisäisesti, ainakin silmämääräisesti) terveen kalan sydän lyö sen jälkeen kun kala on lopetettu, suolestettu ja sydän irroitettu. Onkeen oli tarttunut suurehkoja ahvenia, ja tutkimustulos oli seuraava: Mitä suurempi kala, sitä suurempi sydän *yllätys! *. Kovin tykyttää jatkoi n. 10 min irti loppukalasta, perkauslaudan päällä!

Ei siis todennäköistä että ainakaan ahven kuolisi sydänsairauteen... Eläväistä sakkia.

Sehän se onkin kalan perkaamisessa kamalinta, kala on kuollut mutta elimistä ei

[Minnie]

Taistelukalanaaraat ovat vähän sellaisia, että niiden on ihan pakko tukea ittensä mitä kummallisimpiin paikkoihin.

Juu, niin ne tekee.

Poistin Juwelin kiinteän suodatinpöntön jo toimivasta akvaariosta ja siirsin sen keittiön lavuaariin odottamaan siirtoa muualle. Irroitus ei ollut mitenkään erikoisen hankala, mutta kahden tunnin jälkeen aloin ihmetellä missä toinen taistelukalatyttö oli.
Pikainen paniikkitarkistus keittiössä Juwelin suodattimen sisuksiin ja sieltä kopsahti kuivahtanut ja liikkumaton taistelukala lavuaariin.
Elottomasta surkeasta kalasta virkosi kuitenkin akvaariosta taas oma äärettömän utelias tyttö, muistoiksi taisi jäädä vaan repeytymä pyrstöevässä ja entistä suurempi kiinnostus kaikkiin koloihin.
Silloin tunsin olevani erittäin huono ihminen.