Totta vai tarua - perhoskirjoahvenet

[Tassu]

Olen pohtimassa kalastoa uuteen 325-litraiseeni, ja perhosia tekisi kovasti mieli. Olen kuitenkin kuullut, että nämä kaunokaiset ovat todella herkkiä ja vaikeahoitoisia, ja vasta yhden pikkuakvan kokemuksella en haluaisi ottaa tähänkään altaaseen mitään mahdottomia asukkaita. Ovatko perhoskirjoahvenet tosiaan hankalia? Mitä ne vaativat voidakseen hyvin? Ahdistelevatko muita kaloja? Olisiko syytä hankkia pariskunta vai yhdelle äijälle useampi naaras?

Jos jollakulla on omakohtaista kokemusta, niin kertokoon. Arvostaisin kovasti.

Akvasta vielä jotain perustietoja: koko 130 x 50 x 50, lämpötila 27, allas on kypsymisvaiheessa mutta tällä hetkellä pH 7,2 ja KH 3-4, nitriittipiikki meneillään. Akvasta on tarkoitus tehdä melko runsaskasvinen (miekkakasveja, keihäslehteä, vallisneriaa, argentiinanvesiruttoa näin pääasiassa). Kalastoksi suunnitteilla intiaaninsulkia, kuparitetroja, monnisia ja pari pientä plekoa.

[JJVi]

Ei kai siinä muuta kuin hyvin kypsynyt akvaario, riittävä suodatus ja säännölliset vedenvaihdot, esim 1/3-1/2 per viikko. Perhoset eivät vaadi haaremia apistogrammojen tyyliin, eli pareittain 1+1, 2+2 jne. Tosin kutuhommissa saattaa tulla välillä ahdasta.

Muita asukkaita ei yleensä kovin pahasti ahdistella, tosin joskus toisensa saattavat ottaa hengiltä,

Ennen noiden hankkimista kannattaa odotella tuo nitriittipiikin ohimeno...

[VilleJ]

Joo, eivät ne hankalia ole, mutta arvostavat kyllä hyviä oloja. Perhosia ei kannata ottaa ennen kuin se akva on käynyt kypsymisrumpan varmasti kunnolla läpi. Eli perhoset viimesenä tuohon altaaseen..

Ongelmia voi olla löytää pari, koska niitä myydään niin pieninä, ettei niistä erota akkaa ja ukkoa. Todennäköisesti niitäkin joutuu ostamaan muutaman, jotta saa parin.

[Tassu]

Kiitos! Jos sitä sittenkin uskaltaisi...

[d78]

Oma kommenttini tähän on, että kala on todella hieno enkä ihmettele miksi sitä havitellaan niin kovasti. Mutta kokemuksella voin sanoa että en suosittele uuteen akvaarioon enkä neutraaliin tai emäksiseen veteen. Vedenvaihdot ovat tärkeitä suorittaa säännöllisesti ja riittävän usein mutta eivät riitä pelastamaan kaloja mikäli pH ei ole kohdallaan. Minulla oli pH 7, lämpötila 26 astetta ja taatusti riittävät vedenvaihdot mutta molemmat kuoli. Allas oli mielestäni liian uusi sekä pH poskellaan. Kypsytyksen tein ammoniumkloridin kanssa ja kalat hankin 5 kuukautta jälkeen nitriittipiikin laskun

Tämä ei ole hyvä kala uuteen eikä edes uudehkoon akvaarioon, IMHO.

Kannattaa muuten katsoa perhosten luonnollisen ympäristön vesiarvoja. Poikkeavat aika dramaattisesti yleisistä suosituksista. PH on joidenkin lähteiden mukaan jopa 5-6.

-----------

Tosin olen myös kuullut että tarjontakin on ollut heikohkoa. Eli erityisen herkkiä yksilöitä olisi ollut liikkeellä. Liekö se ollut vain selittelyä, en tiedä.

[samij76]

Itse ostin Kimiltä hyvissä voimissa ollevia yksilöitä neljä joista kaksi on vielä hengissä. Allas oli kahdelle pariskunnalle hiukan liian pieni tai sitten kalat muuten vaan eivät tykänneet toisistaan mutta lopputulos on että minulla on nyt yksi kutupari jonka poikaset juuri lähtivät uimaan.

Naaraan jouduin tänään erottamaan uroksesta kun se (naaras) oli niin huonossa kunnossa koiraan ahdistelun tuloksena. Uros on toistaiseksi hoitanut poikasia ihan hyvin.

Altaan vesiarvot on:
pH. 7.5
lämpötila 28C
kovuuksista ei ole muuta tietoa kuin että käytän helsingin vettä mikä on aika pehmeää.

tosin pienellä määrällä turvetta en ole saanut pH:ta putoamaan.

[Demi]

Kyllä se tuntuu olevan niin, että vettä on vaihdettava usein! Eli siis mieluummin kaksi kertaa viikossa kuin vain kerran. Ja ruokintaan pakaste surviaista kerran päivässä kuivamuonan lisäksi.

Näillä "ohjeilla" on meidän perhosilla todella näyttävät 'fluorisoivat' värit ja kutuintoa löytyy. Siihen ahdisteluun ainakin meillä auttaa kun on paljon kasveja ja sijaiskärsijöitä (leväbarbit saavat välillä näykkäisyjä, mutta ne on niin uteliaita, jotta tulevat vain takaisin)

Kaupassa kannattaa tuijotella sitä naaraan punaista vatsaa ja muutenkin 'lyhyempää' olemusta.

[Tassu]

Nitriittipiikki turvallisesti ohi, ja sormet syyhyävät...

[mardu]

Pakko kommentoida: itelläni on nyt noin kuukauden päivät ollut 160-litrasessa perhospari kaikki on menny kohtalaisen hyvin. Aluksi pelkäsin naaraan puolesta kun koiras ei meinannut antaa sen syyä, mutta nyt on jo kaikki hyvin ja naaras saa jopa syyä. Joskus koiras sitä vähän karhaa, mutta ei pahasti.
Tosi kauniita ja ERITTÄIN uteliaita kaloja. Kannatan hankintaa.
Vetää vertoja jopa lehtikalan persoonalle. Tosin ahveniahan molemmat on.

[Liinanen]

Nostan tämän vanhan ketjun kun läheltä liippaa...

Kypsytän uudelleen perustamaani 140l akvaa, ja haaveena olisi perhoskirjoahvenet. Lukemani perusteella pariskunta on maksimimäärä tämän kokoiseen, olenko oikeassa?

Aloitan uudelleenkypsytyksen tänään, koska vaihdoin hiekan. (vanhassa hiekassa oli korallimurskaa nostamassa ph:ta) Laitoin jo kypsytyksestä kysymyksiä tonne alkeet puolelle, mutta kaipaisin kovasti lisää neuvoja.

Mitä kaloja voisin ottaa lisäksi, jos otan vain yhden parin? Palettikalaparin? Voinko ottaa useampia perhosia tämän kokoiseen? Mikä/mitkä levänsyöjiksi/pohjakaloiksi?

Aikaa on kypsytellä, ja jos en saa vesiarvoja sopiviksi, olen valmis luopumaan haaveesta, vaikka harmittaa kyllä. Mitkä olisivat ihanteelliset arvot, tiedän jo että PH alle 7 eikä nitriittiä saa olla. Nitraattikin mahdollisimman alas, eikö vaan. Miten KH?

Olen kiitollinen kaikista neuvoista!

ps. miten tämän ketjun kirjoittajilla on mennyt viime aikoina? kokemuksia?

[Lisa]

Mitä kaloja voisin ottaa lisäksi, jos otan vain yhden parin? Palettikalaparin? Voinko ottaa useampia perhosia tämän kokoiseen? Mikä/mitkä levänsyöjiksi/pohjakaloiksi?

Ei palettikaloja. Tehtailevat poikasia jatkuvalla syötöllä ja perhospari saattaa tahtomattaan pusertaa palettivanhemmista aivan julmetut aggressiot esille. Ihan yhtä lailla perhosia saattaa raivostuttaa palettien läsnäolo, joten sotatilan mahdollisuus on aika ilmeinen.
140 litraiseen ottaisin itse yhden perhospariskunnan enkä yhtään enempää.
Pohjalle laittaisin luikeroisia piikkisilmiä ja levänsyöjiksi käypi veikeät leväkatkat tai vaikkapa komea tähtipartis. Perhosten, piikkareiden ja rapujen/partiksen lisäksi ottaisin vielä parven jotakin nättiä pikkufisua, esim. kardinaali-, rubiini- tai mustaneontetroja.

[Liinanen]

Päädyin ottamaan 5 pientä perhosta, 2 ukkoa ja 3 akkaa. Muita kaloja en vielä suunnittele ottavanikaan. Akvaariossa on paljon sisustusta ja piilopaikkoja riittää. Uskon että tämä seikka auttaa reviirajojen löytymiseen ja sovun säilymiseen. Ainakin kalat ovat hyvin löytäneet kaikki piilopaikat ja tutkailevat akvaariota varovaisesti uimalla piilopaikasta toiseen. Aika arkoja ovat, mutta uteliaita kyllä.
Ph 7.5, nitriitti 0, nitraattia 5. Veden lämpötila 24c. Laitoin luonnonturvetta pieneen suodattimeen sukkahousupussiin, katsotaan laskeeko ph. Kuinka usein turve kannattaa vaihtaa?
Saas nähdä kuinka käy viiden kalan kanssa, jos tulee nokkapokkaa niin sitten täytyy hankkia yksi allas lisää. Vielä ainakin kulkevat välillä parvena ja välillä kahden ja kolmen kimpassa.

Kuva akvasta ilman kaloja.

[Lisa]

Veden lämpötila 24c.

Saisitko nostettua tätä lämpötilaa? 24 asteinen vesi kun on turhan vilpoista perhosaffenille.

[Liinanen]

Aivan, olikin mielessä toi lämpötila. Täytyy viritellä lämmitin takaisin kun lainasin sen meidä toiseen akvaan eikä sitä siellä tarvitakkaan. Mikä olisi hyvä lämpö?

Ps. kiitos kuvan laitosta, en tiedä mikä tökki aamusella...kone vai käyttäjä.

[Lisa]

Mikä olisi hyvä lämpö?

Kyllä näillä sellaista ~27 asteista vettä saapi olla. Viileässä eivät viihdy, mutta lämmin passaa erinomaisesti - menevät jopa 30 asteisessa vedessä.

[Tassu]

Meillä on itse asiassa mennyt oikein hienosti. Otimme perhospariskunnan, ja mikäli värit jotain kertovat niin kalat voivat mainiosti. Varsinkin koiras loistaa upeasti ja kasvattelee komeita "punkkarieviä". Ruoaksi noille tuntuu kelpaavan aivan mikä tahansa kunhan sitä on paljon, mutta surviaisia ei voita mikään. Yhtäkään kalaa eivät ole ahdistelleet (toisiaan lukuun ottamatta).

Luulen kyllä, että haaremin hankintaa ei voi pidemmän päälle välttää, kun koiras on jatkuvasti naaraan perässä eikä naaras altaan lukuisista piilopaikoista huolimatta saa juurikaan olla rauhassa.

[Liinanen]

Kiva kuulla!
Annoin eilen ekaa kertaa surviaista, ja VAU mitkä värit! Kaikki kalat alkoivat loistaa heti syötyään mahtavissa väreissä, kyljet olivat aivan keltaiset j ukot "pullistelivat" eukkojensa keskellä. Todella mielenkiintoista seurata niiden kisailua, joka on ainakin vielä pysynyt vaarattomana.
Juuri siitä syystä ettei yksi naaras joudu liian koville, otin haaremin 2+3. Katsotaan minkälaisiksi välit muodostuvat. Ainakin iso uros on jo valinnut oman kolonsa ja naiset kilpailevat sen suosiosta. Uivat usein viiden parvena. Aika arkoja tosin ovat, kun lähestyn akvaa liian nopeasti niin kaikki piiloutuvat. Pikkuisia vielä, 1-1,5 cm pituisia. Ajattelin antaa lähes päivittäin surviaista, myös Krilli näytti maistuvan.
Kuinka isoja sinun kalasi ovat? Ajattelin vaan että kuinka nopeasti kasvavat täyteen kokoonsa jos elävät vain 2-3 vuotta.

[Lisa]

Luulen kyllä, että haaremin hankintaa ei voi pidemmän päälle välttää, kun koiras on jatkuvasti naaraan perässä eikä naaras altaan lukuisista piilopaikoista huolimatta saa juurikaan olla rauhassa.

Tuli mieleen tuosta, että vieläkö sinulla Tassu on 6 monnista (4 kirjoa, 2 helmeä)? Nuohan tarvitsevat lajitovereita ja mietin tässä, että jos koirasperhonen on tuota tyyppiä, niin antaakohan se monnisten olla rauhassa (esim. kutuaikoina)?

[Tassu]

Monnisparvi on kasvanut - nyt löytyy 4 kirjoa ja 6 erittäin touhukasta helmeä, ja tähän kokoon parvi saa nyt jäädä. Perhospoika ei ole osoittanut minkäänlaista kiinnostusta niitä kohtaan. Yllättävän rauhakseen se suhtautuu kaikkiin muihin asukkaisiin omia naisiaan lukuunottamatta.

Hankimme äskettäin toisen perhostyttösen, ja sehän yrittikin heti iskeä itselleen miehen. Pikku rääpäle seurasi perhospoikaa ympäri allasta erittäin sinnikkäästi eikä lannistunut vaikka jätkä selvästi piti sitä ihan pentuna (mitä se kyllä onkin). Omituista kyllä, toisen naisen saapuminen reviirille sai _ensimmäisen_ naaraan kiinnostumaan punkkaripojasta eikä kestänyt kuin pari tuntia kun ne jo pörhistelivät toisilleen sen näköisinä että kohta kudetaan. Saa nähdä miten tässä käy.

Huvittavaa, mutta kuparitetrapojat vaikuttavat ihastuneen silmittömästi "blondiin" (nuori perhostyttö on sitä keltaista värimuotoa) ja seurailevat sitä toiveikkaasti. Miten noillekin sitten selität, että tyttö on ihan väärää lajia?

[nellie]

Minulla perhonen on kasvanut tässä puolen vuoden sisällä 3 senttisestä 5 senttiseksi, joten kyllä ne kasvavat aika nopeasti . Toinen, joka kuitenkin on jo kuollut, kasvoi vielä nopeammin, mutta mittoja en enää muista. Aivan mahtavia kaloja nämä ovat, vaikka ovatkin pieniä. Erittäin uteliaiksi ovat osittautuneet, mutta vaativat ihmeen paljon tilaa pieniksi kaloiksi Muuten voivatko nuo kultaiset ja normaalit perhoset lisääntyä yhdessä??

[hs75]

Haaveilen hankkivani uuteen akvaarioon pariskunnan näitä perhosia.
Muu kalasto oli suunnitteilla näin: kuparimonnisia parvi (nyt on vain kaksi), pandamonnisia neljä (yritän löytää lisää), inkkariparvi (kaksi nyt), sekä uutena hankintana perhosten lisäksi kardinaalitetraparvi. Litroja 180.

Nyt ongelmaksi muodostui lämpötila. Joudunko jättämään perhoset pois pandojen ja kuparimonnisten alemman lämpötoiveen vuoksi?

[Lisa]

Jos jätät nuo pandamonniset pois, sopivat perhoskirjoahvenet mukaan joukkoon. Kuparimonniset menevät kyllä lämpimässäkin vedessä.

Tai miten olisi parvi kardinaaleja, parvi inkkareita, parvi pandoja ja parvi kuparisia? Vai onko perhospariskunta jonkinlainen "pakko"?

[hs75]

Tai miten olisi parvi kardinaaleja, parvi inkkareita, parvi pandoja ja parvi kuparisia? Vai onko perhospariskunta jonkinlainen "pakko"?

Tämähän se alkuperäinen suunnitelmani olikin...siis kardinaalit, inkkarit, kupariset ja pandat. Ihastuin sitten noihin perhosiin, mutta ehkäpä pitäydyn alkuperäissuunnitelmassani.