Kaloista sen verran, että meilläkin sitten asustaa tylsännäköisiä kaloja ainakin parin kaverin mielestä. Ihanaa Väinö-isoripsimonnia kauhistellaan:"Aika ruma otus"," On se aikamoinen vonkale","eikö se syö noi muut kalat?". Tai sitten näin:"Onkohan noilla kaloilla tylsää?" Meilläkin lehtikaloja kaikki pitivät kauniina, mutta ne olivat luonteeltaan kaikkea ihan muuta: "Ainoot kauniit kalat sitten myit". Myös suloisia käärmekaloja ja niiden syömistapoja ihmiset ovat kauhistelleet. Samoin, jos jotkut kalat ovat kuteneet ja kaverit näkee mädin, niin se on heti:"Yököttävää! Miten sä voit katella tota!". Niin, ja: "miks tääll on niin hirveesti härveleitä yltympäriinsä?" Ja artemian kasvatus herätti kanssa aikamoista hilpeyttä: "Hei, eiks tää ala mennä jo vähän överiks".
Jotkut tutut ja kaverit ovat oppineet uutta akvaarioihin liittyen, jotkut taas mieltävät akvaarioharrastuksen lasten puuhasteluksi erotuksena aikuisten "paremmista" harrastuksista. Tämä on välillä ongelma ja väittelyjä synnyttävä teema. Tätä harrastustani, sen pääpointteja ja tavoitteita olen itsekin joutunut selittelemään useasti: mm. seuraavanalaiseti: Tykkään isoista kaloista ja niille pitää olla tilaa. Ne lajit , jotka kiinnostaa, ovat kai sitten "värittömiä" joidenkin mukaan.
Ja sit se raha :"Kyllä nyt luulis, et ois jotain järkempiäkin juttuja, joihin vois laittaa rahaa". Kyselevät , paljonko kaikki maksaa ja sitten kauhistelevat silmät pyöreinä. Eivät kaikki halua ostaa kotiteattaereita tai matkustaa henki kaupalla ympäri maailmaa (tai siis kyl mäkin voisin joskus

-Satu