Pikkulehtikalat kutupuuhissa

[skare]

Ällistykseni oli suuri, kun huomasin pikkulehtikalani kutupuuhissa tuossa pari tuntia sitten. En edes tajunnut niiden olevan vielä sukukypsiä .

Katsotaan, miten asia etenee tästä... ainakin toistaiseksi vanhemmat puolustavat muniaan kiivaasti. Laitoin altaan viereen yövalon, jotta ne näkisivät vahtia munia myös yöllä.

[VesiEläin]

Onnittelut! Toivottavasti kutu säilyy ja poikasia ilmaantuu.

[-Alix-]

Vau! Onnittelut! Enpä ole monesta kudusta kuullutkaa. Itse asiassa olen kuullut yhdestä ainoasta kudusta joka oli suomen ensimmäinen pikkulehtikalan onnistunut kuteminen, siitä on jokunen vuosi joten en tiedä onko niitä ollut sen jälkeen muita?

[arr]

Jep, ei tuo tosiaankaan ole ihan jokapäiväinen juttu. Kututapahtuma ja mahdollinen tuleva poikastenhoito on varmasti todella mielenkiintoista seurattavaa jo siitä syystä, että harva on päässyt keräämään kokemuksia moisesta. Täytyy toivoa, että pikkulehtikset saavat vielä poikasia aikaiseksi..

[Vinski]

Nyt sitten meidän pikkulehtikalat päättivät alkaa kutupuuhiin. Eilen katseltiin että mitäs nuo niin touhuavat tuolla papukaijalehden luona ja tänä aamuna sitten huomasin siellä kutua. Lehti täynnänsä ja sitä kovasti puolustetaan. Katsotaan miten käy.

Mietityttää vain pitäisikö kutu kerätä talteen vai jättää vanhempiensa huostaan. Pelkäänpä vain että jos jätetään se tuonne isoon akvaarioon niin muut kalat pistelevät poikaset poskeensa. Pieneen poikasakvaarioon en kuitenkaan raatsisi laittaa noita aikuisia kaloja. On tämä hankalaa...

Mistähän saisi nopeasti tähän hätään jotain sapuskaa poikasille? Ja mitä ruokaa suosittelisitte? Voitais jotain yrittää keksiä näin kaiken varalle, jos vaikka kävisi hyvin.

[Maaliskyy]

Minullakin pikkulehtikalat kutivat viikon puolivälissä, eli jotakin rakkaushormonia Tampereen vedessä on... Olin viikonlopun poissa ja palattuani sain ilokseni huomata että pieni osa mätimunista on jäljellä ja korvautunut kutualustana toimineessa lehdessä kiinni vipajavilla hännillä. Emokalat ovat loistokas näky hehkuvan sinisine poskitäplineen! Myös minä olen ymmälläni että mitäs sitten uimaan lähteville poikasille voisi tehdä ja syöttää sillä minulla ei ole aikaisemmin ollut lehtikaloja. Olen kuitenkin varustautunut cyclop-eezellä, kananmunankeltuaisella ja pipetillä täsmäruokintaan Tässä saa jännittää heiluhäntien selviytymistä.

[Maaliskyy]

Poikaset lähtivät pari päivää sitten uimaan, mutta kymmenkunta on vain enää jäljellä. Koskapa syntymän ihme tapahtui seura-akvaariossa, asustavat poikaset altaassa kelluvassa, altaan vesikiertoon liitetyssä muoviastiassa. Tämä seikka ei himmennä emokalojen ylpeyttä jälkikasvustaan, vaan ne tarkkailevat poikasia yhä, kuonot kiinni laatikosta tulevassa vesivirrassa, kai ne haistaa siitä poikasensa.

Poikaset ovat veikeitä, kuin neljän millin korkuisia haamuja joilla on ympäristöä tarkkailevat, suuret ja kirkkaana pälyilevät silmät. Yksi asia vain huolettaa, en tiedä saavatko ne lainkaan syödäkseen. Kananmunaa olen tarjonnut ja sormien välissä hienoksi jauhamaani cyclop-eezeä, mutten vain näe pikku massujen täyttyvän, eikä ne oikein näytä maistelevankaan. Muuta tarjottavaa ei ole tällä hetkellä varastossa. Oppisivatpa syömään, muuten ei jaksa kasvaa.

[Maaliskyy]

Pikkulehtikalanpoikaset voivat hyvin ja nyt jälkeenpäin tuntuu hölmöltä ajatus ettei luontokappale oppisi syömään... Ne kiskovat cyclop-eezeä kuvut pinkeinä. Niiden kehitystä on hauska seurata, joka päivä niihin ilmestyy jokin uusi ominaisuus, tänään se oli selkään tumma alue, evän alkua varmaankin. Kymmenenkunta poikasta vain oon saanut talteen.

Emokalat luovuttivat viimein muoviastian kyljen läpi poikasten tuijottamisen ja pyöräyttivät uuden kudun. Nyt näyttää hedelmöityneitä munia olevan huomattavasti enemmän kuin ensimmäisellä kutukerralla, voisikohan syy olla se että mäti on nyt anubiaksen vaakasuoran lehden muodostamassa kupissa, viimeksi se oli pystysuunnassa jättiläisvallisnerian lehdellä.