Aloittelijan mokia

[Chili]

Akvaariokuume iski hamsterin ja rotan jälkeen n. 12-vuotiaana. Into oli valtava ja ostin ison pinon vanhoja Akvaariomaailmoja ja luin Varjon kirjat huolellisesti. Leikkailin lehdistä jopa sivuja talteen kokoelmaksi, lähinnä niitä mielenkiintoista kysymys-vastaus -palstoja. Koska isommalla akvaariolla on helpompi aloittaa niin ostettiin sitten 500-litrainen käytetty allas.

Kalojen kuvat tuli katsottua kirjoista tarkkaan ja vastuullisena tyttönä laskeskelin kalojen senttejä hartaasti. Paljonhan niitä olisi 500 litraan mahtunutkin, mutta onneksi vanhempani eivät raottaneet lompakkoaan kuin yhden parven verran kerrallaan. Kalaston suhteen ei tullut mitään isoja mokia kun tilaa riitti; oli ainakin lehtikalapariskunta ja pelokas avainkirjoahvenpariskunta, muutama sitkeä kuparimonninen, tulipyrstö, leväbarbeja. Keltabarbien nopea kuolema jäi mieleen, "pelastin" aina kyljellään uivan kalan sankoon, jonne se sitten pian kuoli. Koko parvi meni aika nopeasti.

Isoin moka tuli tehtyä juuri vesiarvojen kanssa, porakaivovettä ei testattu mitenkään koska se tuntui kovin monimutkaiselta. Vettä vaihtelin laiskasti parin kuukauden välein.

Harrastus sai tylyn lopun kun pohjalasi halkesi ja alkoi tihuuttaa vettä. Kalat vietiin naapurin akvaarioon ja pytty myytiin. Kiinnostus kuitenkin jäi ja nykyään harrastus on onneksi vähän paremmalla tolalla kuin aikaisemmin.

[Jessi]

Tahdoin 6-vuotissyntymäpäivälahjaksi akvaarion. Oikeasti olisin halunnut jonkun karvaisemman lemmikin, mutta sellaista kun ei herunut vanhemmilta. Akvaario oli n. 60 litrainen, ja siinä oli aivan onneton sisäsuodatin ja hehkulamppuvalaisin. Soraa ei ollut pohjalla kuin juuri sen verran, että pohjalasi peittyi, ja sitten ihmettelimme, mikseivät kasvit oikein menesty. Päädyimme siis muovikasveihin (ja valtavaan punaleväongelmaan). Siivouspäivänä, joka oli ehkä noin kerran kuussa, kalat pantiin ämpäriin ja akvaario pestiin "lattiasta kattoon". Kaikenlaisia kaloja akvaariossa oli, ja ne elivät hyvässä lykyssä pari kuukautta. Platyjä, mustamolleja, kultakala, yksi kuparimonninen, tiikerinuoliainen (kotilo-ongelmaan nääs) ja kaikkea muuta sopimatonta... Ainoat tämän kovan käsittelyn kestävät olivat intiaanisulat ja seeprakalat, jotka elelivät sentään vuoden pari. Oikea supermoka oli hankkia akvaarioon kerralla reilusti lisää kaloja, kun isosiskon kaveri lopetti akvaarion pidon, pusukalajoja, rihmakaloja ja vaikka mitä koko pytty täyteen. Arvaatte varmaan, että parin viikon päästä monikaan niistä ei ollut elossa. Tästä syntymäpäivälahjastani luovuttiin parin vuoden päästä pitovaikeuksien vuoksi ja kalat muuttuvat toisen kaverini isän akvaarioon, jossa saivatkin parempaa hoitoa.

Muutamia vuosia sitten perustettiin 85 L akvaario exäni pikkusiskolle. Silloin opiskelin jonkinverran akvaariotietoutta kirjoista, ja akvaario oli kuitenkin aika hyvällä hoidolla. Kalastoksi valittiin silti leväbarbeja, tetroja ja miekkapyrstöjä... ym. sekaisin.

Nykyisen harrastukseni aloitin kolmisen vuotta sitten tiedon keruulla, kirjoista ja täältä A-W:stä. Mokiakin sattui, nimittäin "edullisen" 74 L akvaariopaketin osto, jossa mukana oli aivan riittämätön tekniikka. Olen joutunut ostamaan uuden suodattimen ja lisävalaisimen akvaarioon. On ollut sinileväongelmaa ja kotilo-ongelmaa, mutta ei sen kummempaa. Akvaariostani on muotoutunut olohuoneen katseenvangitsija. Nyt olen onnistunut tartuttamaan akvaarioharrastuksen myös Jaakkimaan...

[arr]

Joskus ikimuinaisina aikoina on tullut tehtyä mitä kammottavampia tekoja akvaarion kanssa, mutta uskon, että 80-luvulla suuressa suosossa olleet akvaarionhoitometodit ja rikollisen kohtuullisen nuori ikä toimivat tässä tapauksessa jossain määrin lieventävänä asianhaarana.

Klassisissa Ilves-tölkeissä on tullut uitettua kaloja, ja 64-litraista "isoa" akvaariota asutettua mm. kultakaloilla ja lehtikaloilla. Siivousrutiineista löytyi perinteiset puolen vuoden välein tehtävät suursiivoukset altaan ja kaiken sen sisältä löytyvän kuuraamisineen ja kalojen ämpäreissä odotuttamisineen.

[Sade]

Tämä nyt ei varsinaisesti ole mikään aloittelijan moka, kertoilin omistani jo tuossa aiemmin, mutta kuitenkin...

Tapahtui eilen:
Tämä erittäin innokas ja hyvin huolestunut akvaristi laittoi eilen upean sinisen taistelukalansa suolakylpyyn. Kylvyn jälkeen hän eli minä otti pakkasesta surviaisentoukkia ja tarjosi niitä hieman pöllämystyneelle kalaparalle. Ja sen jälkeen, hän riensi helpottuneena tietokoneelle kirjoittamaan aqua-webiin että Elvis elää yhä. Kotvan päästä hän meni taas keittiöön. Ja huomasi, kuinka sulaneista surviaisista valunut "mehu" oli lirunut ympäri pöytää ja kastellut lähes kaiken tiskipöydällä olleen... Hänen eli minun oli erittäin mukavaa ja hankalaa koettaa saada sulaneita survareita takaisin pussiinsa ja pakkaseen niin etteivät ne päässeet "karkuun"... Ja kädet haisivat hyvälle sen jälkeen.

Meneekö nuo survarit muuten nopeasti huonoiksi lämpimässä? Eli mikäli ehtivät sulaa ja ne pakastetaan uudestaan, ovatko vielä ihan syömäkelpoisia kaloille?

[Santra]

"Mörkö" Meneekö nuo survarit muuten nopeasti huonoiksi lämpimässä? Eli mikäli ehtivät sulaa ja ne pakastetaan uudestaan, ovatko vielä ihan syömäkelpoisia kaloille?

Hei
esim: kun ostat pakasete tuotteita, kun ne on sullannut pöydälle laitatko ne silti pakkaseen?? Älä laita sillä pakteerien kasvu on alkanut. Toisin sanoen mikä on kerran sulannut älä pakasta sitä uudelleen. Tämä koskee ihmis että eläin ravintoa.. Heitä surviaiset pois ja osta uudet tilalle..

[KeljuKeiju]

Tää on kyllä varmaan yks pahimmista:

Eka 2litran tölkki jossa oli yks miljoonakala. Hoitona: ruokaa, paljon.

Isällä oli yli 500l upee allas jossa kasveja ja pikkukaloja.. Kunnes minä tampereen HALLERISTA haluamalla halusin hienoa kultaista kalaa, koi-karppia!! Myyjä ei varoitellut mitään ja sehän ostettiin.
Se tietenkin kasvoi ja kasvoi.. söi kaikki pikkukalat ja kasvit. Kun se oli enää yksin jäljellä ei akvaario enää ollut kaunis ja kiinnostava. Jonkun aikaa se poloinen OSku siellä eli kunnes vaadin että koko höskä myydään. Vettä ei varmastikkaan taidettu riittävästi vaihtaa.. Ainakin loppuajoilla allas oli surkea näky.
Onneksi oskukin pääsi vielä nauttimaan elämästään.. Muuten en olisi varmaan enää ikinä akvaarioista innostunut.

[Santra]

No kirjoitampa nyt oman historian lyhyesti:
1 allas-85- allas, 30-40l kaloja n.10-15 (tekniikka löytyi sisäsuodatin+lämitin uudet).
2 allas -87- 60l, osa kaloista siirtyi tähän + tekniikka + 2lehtikalaa.
3 allas -89- 60l, kaikki muut siitryi tähän paitsi yksi leväbarbi joka kuoli, kun hyppäs altaasta kaloja n.40 sama tekniikka mikä hankittiin -85-.
4 allas -92- 60l, tekniikka edelleen samaa kaloja ainakin 50.
5 allas -94- 80l, paitsi sisä suodatin uusi kaloja n.60 tämä allas ehti olla mulla 1kk, kun jouduin pitkään sairaala kierteeseen.
6 allas -95- 90l, sairaalan väki hankki sen palkkoiksi, kun paranin kaikki uutta...tää oli mulla ½vuotta, kun taas sairastuin oli pakko luopua..
Isukki hankki mulle vielä 7 altaan -97- 40l, annoin sen suoraan siskolle en halunnut enään yhtään ikävää luopumista kokea..
Mitä yhteistä näillä kaikilla oli hoito ja ruokinta ei osittaisia veden vaihtoja, kun vaihettiin vedet niin kivet pestiin/keitettiin, jotta kaikki pöpöt kuolisi. Allas pestiin saunan lattialla pesuaineitta käyttäen.. Ruokittiin niin et varmaan riittää.. Kasveja oli paljon samoin piiloja.. HUOM.ainoa kala joka kuoli niin oli se leväbarbi joka hyppäs lattialle..
*************************************************************
Vuosia vierähti nyt eletään syyskuuta 2004
1 allas (5.8) 160l huolellinen kypsyttäminen ja tarkkaan harkittu kalat
2 allas (4.9) 375l kalasoppa meinas tulla mut ei kuiteskaan
3 allas tulee (4.11) 324l kalasto auki mut taisto on etusialla samoin tiikeri pleco
paljon on harrastus muuttunut ja tietoa tullut lisää ja onneksi nykysin puhutaan altaan kypsyttämisestä. Mut sen mä sanon et meillä ihmisillä on vielä paljon opittavaa kaloista ja niiden hoidosta ja tarpeista..
altaita yht. 10 ja litroja yht. 1289
eka allas siis kun olin 6v. ja nyt 25v. tässä ajassa on todella paljon tapahtunut paljon kehitystä ++++puolella mut valitetavasiti jossakin asioissa takapakkia..

[Tassu]

Minun perisyntini on _malttamattomuus_. Ensimmäisen akvaarioni kohdalla tämä johti siihen, että nitriittipiikki iski kalojen jo kotiuduttua. Bactozymiä käytettiin ja kalakauppiasta uskottiin... ja nitriittiarvot kirkuivat hälytystä pari viikkoa tämän jälkeen. Onneksi oli todella sitkeitä kaloja, eikä menetyksiä tullut.

Toinen moka oli nimenomaan kalakauppiaan puheisiin uskominen 100 %:lla. Tuloksena parvi ylivilkkaita seeprakaloja aivan liian lämpimässä 75-litraisessa ja vasamamonni, joka pisti poskeensa kaikki kasvit levien sijasta.

[Ana_H]

Tuossa viime viikolla listin tarkempaa tutkimusta varten yhden A. Hueserin, kun luulin sillä olevan kidusloisia. Noh, kyseinen lajihan on siis suuhautoja joten arvaattekin varmaan mistä se kiduskansien turvotus johtui.

[kirjoplaty]

No lukekaapas tämä seuraava:

Sain ensimmäisen akvaarioni suunnilleen peruskoulun 6-7 luokalla, en oikein muista. Akvaario oli 40 litraa. Akvaariokaupasta haettiin Seran opuksia ja luin niitä innolla. Sorat pohjalle, kannot ja kaikki plus myös yksi pikkusuodatin! Odotettiin viikko-pari. Katselin sopivia kaloja ja hankittiin 2 miekkapyrstöä (koiras ja naaras), 3 platya (koiras ja 2 naarasta) sekä 2 leväbarbia! Vuosisiivouksia ei tehty, mutta vaihdoin pari ämpärillistä kahden tai kolmen viikon välein...no, kaloja ei kuollut mutta heti ensimmäisenä yönä miekkapyrstönaaras oli hypännyt ulos akvasta, miksiköhän?! Vesiarvoista ei ollut tietoakaan. Vesi oli aina omituisen oranssia ja ihmettelin, sillä vaihdoinhan tarpeeksi vettä...?
Niin ja se miekkapyrstönaaras: kyllä itkin kauan ja pari päivää myöhemmin menimme ostamaan koiraalle uuden "kumppanin".

Kaikkea pölöä sitä on tullut tehtyä mutta en aio toistaa noita virheitä enää!

[mouku]

Sain ekan akvaarion ollessani noin 13 v, ja sehän hieno purkki olikin noin 100l varmaan itserakennettu( runko ruostui..) ja ihania kaloja mukana, muistaakseni siitä ei kummoisia maksettu edes jos maksettiin.

Kultakala, josta älysin luopua pikaiseen oli yksi asukki.

Joo vettä vaihdoin ahkerasti ja se kerran vuodessa purkki tyhjäksi ja kunnon pesulla. Ekaksi oli semmoinen suodatin, jossa oli kauheaa meteliä pitävä ulkomoottori(tallessa on vieläkin ! ) ja siihen kuului myös pohjanpuhdistuslaite(hieno vehje )

Kaloja on ollut laidasta laitaan, onneksi olen pitänyt muistikirjaa kaloista joten lista on piiiitkä...suurin mokani kaloissa on ollut ehkä silloisen Täpläimumonnisen hankinta !

Joo arvaatte kait millainen hirviö se oli, mutta ei ole tapana luopua noin vaan ostoksistaan. Haittapuolena oli kasvien pohjasta irtoaminen, vaikka ne kuinka kivillä yritti kiilata.

No "Eetu" eli noin 11 v, eli ei sillä kovin huonosti mennyt. Surku tuli kun haudattiin !

[Malys]

Ekan oman altaani, 128l (onneksi sentään tuon kokoinen) sain alkuvuodesta -94, kun ikää itsellä oli 10,5 vee. Voi hyvä tavaton minkälaisia kalasoppia sitä olikin.. Oli kultakalaa, leväbarbia, tiikeriabarbia, seeprakalaa, monnisia, nyt-kun-muistaisin-yhden-kalan-nimen,-äkäinen-se-oli (imusuu, omani oli väriltään keltainen, nimeä en muista nyt sitten millään, muistaakseni saattoi kasvaa yli 20 sentin pituiseksi), neontetraa, miekkapyrstöjä, miljoonakaloja, taistelukalaa ja ja.. Eikä mikään ihme että kaloja kuoli hirveästi. Jonkun ihmeen syyn takia koko kasvisto koostui ekan parin kolmen vuoden ajan pelkästään muovikasveista, en tiedä minkä takia. (Jossain on edelleen pussillinen muovikasveja, pitäisi päästä niistä eroon..)

Eikä kauppias koskaan mitään sanonut ja minä en osannut asioista kysyä. Jokusen hassun oppaan olin lukenut. Sitten kun kaks kultakalaa kuoli, niin joku onneton pikkusiskon kaveri osti synttäreiden kunniaksi LAHJAKSI kaksi uutta kultakalaa, kysymättä multa. Vesiarvoista ei ollut oikein mitään hajua ja pari kertaa menin tekemään sen että akvaario kokonaan tyhjäksi. Huoh. No paikallinen liike lopetti vuonna -97 ja kaloja ei ole kuollut sen jälkeen enää paljoa. Eipä niitä ole kyllä ostetukaan kuin, hmm, joulukuussa -98 tai kesällä -99 viimeksi.

Nälkä kasvoi syödessä. Kun liike oli lopetettu, ostettiin yks myyntialtaista. Sen jälkeen nälkä kasvoi enemmän ja piti jostain Turusta tilata 250 litran tankki. Mutta kadun vieläkin kun menin myymään ekan altaan pois, oli nätti kokolasiallas. Ja noilta alkuajoilta on jäänyt kammo joitakin kaloja kohtaan, en uskalla hankkia synnyttäviä, taistelukaloja ja mitäs muita.. Siis kun nyt suunnittelen uutta kalastoa altaisiin. Jäi alkuaikojen takia sellainen mielikuva että ovat vaikeita.

No, saas nähdä kuinka suuresti tulee mokattua lokakuun lopussa kun edessä on ison altaan muutto toiseen päähän taloa ja pohjamateriaalin vaihto kerralla. No uutta kalastoa alan ostelemaan korkeintaan ensi vuonna, kunhan tuon altaan saisi muuton jälkeen pyörimään niillä kaloilla jotka siellä nyt on.

[Anti-hero]

Minä ainakin muistan kun joskus tyhjensin lähes koko akvaarion, aattelin että mitä enemmän vettä vaihtaa, sitä parempi. Sitten vähän liikaruokintaa, epäsäännölliset valot jne jne.

[Hilux]

Vuoden akvaharrasteen kimpussa ... ja idioottimaisin juttu mitä olen tehnyt on akvaarion suursiivous mitä ilmeisimmin happiongelmien takia!

Kesällä tuli kalojen joukkokuolema ja luulin jonkin "karmean paholaisbakteerin " olevan valloillaan akvaariossa.

Juhannuspäivänä akvaario tyhjäksi (kyllä vieraat ihmettelivät manööveriäni), loput kalat sankoon, hiekka keitettäväksi, akvaario desinfiointiin .... mutta "fiksuna" miehenä ajattelin silti jättää "ympin" akvaarion suodattimeen ... että jos ne hyvisbakut vaikka voittaisivat pahisbakut

No, tulipahan vietettyä ikimuistoinen Juhannus. Ihmettä sinänsä, että yksikään kala ei kuollut tuon hullun operaation vuoksi (vaan tätä ennen).