Miten siististi hävitän milliskantaa?

[jaanap]

Akvaarioni valloittavat millikset, ahdasta on. Kertokaa kun ottajia ei löydy vaikka kahteen kertaan ilmoitin "lahjoitetaan"-palstalla, niin miten siististi hävitän osan parvesta? Jatkossa tulen eroittamaan naaraat ja uroot, mutta tilanne nyt on tukala.

[maketzu]

Mites allas pari lisää? Jos vain tila rahat antavat myötä.

Ja oletko kysellyt joltain sukulaiseltasi tai akvaarioliikkeestä? Joskus akvaariokaupatkin saattavat ottaa vastaan kaloja.

[sttl]

Jos sinulla jokin ahven niin voit syöttää sille poikasia ja isompiakin millejä.
Jos millejä tulee jatkuvalla syötöllä yksi vaihtoehto on hankkia jokin kala joka syö poikaset esim. jokin barbi tai särkikala ne yleensä hyvin ahneita. Mikäli et löydä noille milleille mitään uutta kotia niin kannattaa lopettaa ne. parempi sekin kuin antaa niiden elellä ylikansoitetussa akvaariossa...

[millia]

Jos sinulla jokin ahven niin voit syöttää sille poikasia ja isompiakin millejä.

Selkärankaisten syöttämisestä elävältä on maa- ja metsätalousministeriöllä poikkeava mielipide tuohon.

Taitaa olla helpoin, tuskattomin ja nopein konsti saalistaa akvaariosta kaikki muut paitsi säästettävät kalat sankoon ja lisätä riittävästi neilikkaöljyä että nukkuvat ikuiseen uneen.

[sttl]

"Selkärankaisten syöttämisestä elävältä on maa- ja metsätalousministeriöllä poikkeava mielipide tuohon."

Mitä muka niillä voisi olla sitä vastaan sillä sitä tapahtuu koko ajan jokaisen harrastajan akvaariossa , kun muut kalat hotkivat poikaset suihinsa, esim. kääpiöahventen poikaset menee toisten suihin, ei sitä pysty estämään. Ja miksei elävillä kaloilla voisi ruokkia ahvenia, kyllähän ne luonnossakin saalistaa ruokansa. Ja ahven napsasee nopeasti kalan suuhunsa ei se siinä paljon kidu. Kyllä on ihme nipotusta jos eläviä kaloja ei saa syöttää ahvenille. Ei ne kalat siinä kidu sillä joutuvat suuhun nopeasti. Minä ainakin syötän ylimääräiset miljoonakalan poikaset isoille ahvenilleni, siitä ne saavat oivaa lisäravintoa ruoka-valioonsa sanokaan muut mitä tahansa. Omassa akvaariossani tapahtuu jatkuvasti toisten kalojen syömistä. Seeprakirjoahvenet kutevat jatkuvalla syötöllä ja kun tuovat poikaset ulos koloistaan, ne elävät pari päivää ja sitten veitsikalat huomaa ne ja imaisee suuhunsa, jos akvaariossa ei olisi mitään kalaa joka ei söisi poikasia niin olisi kohta ylikansoitusta ja se olisi enemmän rääkkäystä kun se että kalat joutuu syödyiksi.

[jarvij]

Onpa omavaltaista eläinsuojelulain tulkintaa! Toiset laativat lakeja ja asetuksia kun taas toiset selittävät miten niitä voi sujuvasti kiertää! Kun se on laissa kiellettyä, niin se on!
Eläinsuojeluasetus 14§:
"4) elävän linnun tai nisäkkään taikka muun selkärankaisen syöttäminen hoidossa olevalle eläimelle, ellei se ole välttämätöntä hoidossa olevan eläimen myöhempää luontoon palauttamista varten tai muutoin sille ehdottoman välttämätöntä; "

On tuossa yksiselitteisen selvästi kiellettyä. Jos ei saa poikasia muutoin asiallisesti hoidettua, pitää vanhemmat erottaa toisistaan, jolloin poikasten tulo loppuu.

[akvaario]

tietoisesti elävillä, selkärankaisilla otuksilla ruokkiminen on kiellettyä, piste.

[111na]

Niin sehän on politiikkaa ja keskustelua, kun lakia moititaan tai kehutaan. Laki ei ole mikään pyhä asia, vaan sitä saa kritisoida! Lakeja myös kumotaan ja asetetaan.

[snikula]

Niin sehän on politiikkaa ja keskustelua, kun lakia moititaan tai kehutaan. Laki ei ole mikään pyhä asia, vaan sitä saa kritisoida! Lakeja myös kumotaan ja asetetaan.

Kritisoida saa ja pitääkin, mutta jos olet samaa mieltä kuin "sttl" (kuten tuolla kommentilla annat ymmärtää) niin mitä mieltä olet jos syötän käärmeelle eläviä kissoja?

sttl: onko mielestäsi ihme nipotusta, jos olen sitä mieltä ettei söpöjen luppakorvaisten koirien syöttämien elävinä toiselle eläimelle ole kivaa?

Sami

[jarvij]

Kritiikin oikea osoite vain sattuu olemaan tasavallan eduskunta ei aloite eläinsuojeluasetuksen muuttamiseksi jollekin kansanedustajalle. Täällä kritiikki ei johda kuin kapinamielialaan.

[Morrgan]

Ei ne kalat siinä kidu sillä joutuvat suuhun nopeasti.

Eikös tuommoinen miljoonakalan poikanen tule enemmin tai vähemmin syödyksi kokonaisena jos isolle ahvenelle annetaan? Eli milloin se oikein kuolee? Kun ison kalan vatsahapot sitä syövyttää?

[jarvij]

Eläinsuojelulaki kieltää myös eläinrääkkäyksen.
Jos menen vaikka Mannerheimitielle ja pujotan kissan leukaan vieheen ja alan sitä virvelöimällä väsyttämään, niin saan varmasti poliisin niskaani alta aikayksikön, mutta jos Tenolla teen tuon saman eli 40 kiloinen lohi käy vieheeseen ja kiskon sen parissa tunnisssa rannalle, niin pääsen sankarina lehtiin ja kuviin.

Ovat muuten nuo molemmat lain edessä saman arvoisia selkärankaisia eläimiä, jotta miettikääs sitä.

[tikkuhirviö]

Itse olen ajatellut asian niin, että seura-akvaariossa voi olla ihan suotavaakin, jos siellä on jokin isompi kala syömässä ylimääräiset poikaset nopeasti lisääntyvältä kalalta. Kuitenkaan en varta vasten alkaisi minkään kalan poikasia pyydystämään akvaariosta ja antamaan niitä isommalle kalalle ruuaksi kuin mitä tahansa muuta elävää ruokaa. Jos kuitenkin omistaisin noita lisääntymisroottorimiljoonakaloja, ja tilanne olisi päässyt riistäytymään kasistä, niin ehkä saattaisin tappaa poikasia liiskaamalla niitä ja sitten se olisikin se ja sama laitanko biojätteeseen vai annako toiselle kalalle. Joka tapauksessa liikojen poikasten tuotanto mahdottomaksi ihan ensimmäiseksi.

Hmm.. Olen tainnut kirjoittaa ihan saman asian ennenkin..

[111na]

Ovat muuten nuo molemmat lain edessä saman arvoisia selkärankaisia eläimiä, jotta miettikääs sitä.

Siinäpä se! Aika paljon mahtuu selkärankaisiin. Äärimmäisen karkea jaottelu on ottaa selkärankaiset lain pohjaksi. Vielä kuoriutumaton kalanpoikanen taitaa olla vielä laillinen ruoka, vaikka olisi elävä.

Ihmistäkään ei katsota kai ihmiseksi ennen tiettyjä raskausviikkoja... huh huh..

Mutta verrataampa vaikka sitten sikiötä aivan alkuvaiheessaan, kuinka se näyttää toukalta. Entäpä sitten eläin, joka vastaa tuollaista pariviikkoista ihmissikiötä sukukypsänä - olisiko se vähemmän selkärankainen pienenä?

[snikula]

Eläinsuojelulaki kieltää myös eläinrääkkäyksen.
Jos menen vaikka Mannerheimitielle ja pujotan kissan leukaan vieheen ja alan sitä virvelöimällä väsyttämään, niin saan varmasti poliisin niskaani alta aikayksikön, mutta jos Tenolla teen tuon saman eli 40 kiloinen lohi käy vieheeseen ja kiskon sen parissa tunnisssa rannalle, niin pääsen sankarina lehtiin ja kuviin.

Taitaisi vapaa-ajankalastus vähetä kummasti jos kaloilla olisi äänihuulet. Nythän kalat ei kärsi koska ei tuskanhuutojakaan kuulu...

Siinäpä se! Aika paljon mahtuu selkärankaisiin. Äärimmäisen karkea jaottelu on ottaa selkärankaiset lain pohjaksi. Vielä kuoriutumaton kalanpoikanen taitaa olla vielä laillinen ruoka, vaikka olisi elävä.

Eikö tuo ole aika hyvä jako? Keskeisimpänä jakoperusteena lienee pitkälle kehittynyt hermojärjestelmä (siis eläinsuojelullisesti).

Mikä olisi parempi jako, nisäkkäät.. jaa otetaan mukaan ne kivat linnut... ei mutta kaverillahan on se söpö lisko eli matelijatkin mukaan... ei ne kaikki tosin ole mukavia eli ei niitä kaikkia tarvitse ottaa.. entäs sitten... Eli mikä olisi sopiva jako?

Ihmistäkään ei katsota kai ihmiseksi ennen tiettyjä raskausviikkoja... huh huh..

Joo, ei ennen kuin hermojärjestelmä ja elimet ovat kehittynyt riittävästi. Jos siis ei oteta mukaan moraalisfilosofisia pohdintoja.

Mutta verrataampa vaikka sitten sikiötä aivan alkuvaiheessaan, kuinka se näyttää toukalta. Entäpä sitten eläin, joka vastaa tuollaista pariviikkoista ihmissikiötä sukukypsänä - olisiko se vähemmän selkärankainen pienenä?

Siis nyt en ymmärrä? Toukka, näyttää, selkärankainen? Mitä toimintoja 2 viikkoisella sikiöllä on jotka tekevät siitä sukukypsään ?eläimeen? verrattavan? Mikä eläin, ameeba, kissa, mato? Miten pienenä? Anteeksi mutta en saanut mitään tolkkua tuosta ajatusmallista.

[111na]

Snikula, muistelen kuvia, joissa esitetään eläimien kasvamista hedelmöittymisestä alkaen. Ihminenkin on muitten kaltainen alkuvaiheessaan.

Parempi jako olisi tarkempi, eikä noin suuripiirteinen kuin selkärankaiset.

Jokainen voi pohtia omaa etiikkaansa itsessään ja jos perspektiiviin on sovitettavissa vaikkapa tuon nelikymmenkiloisen lohen saalistaminen ja sikojen kasvatus ihmisruuaksi, lienee asiat järjestyksessä. Mutta ei ikinä kärsimyksen kannalta.

Jos ei näe kärsimystä tai vääryyttä rikkoessaan lakia, olisiko jopa luonnollista että laki silloin kyseenalaistetaan?

Itse kukin voi tietenkin kuvitella kalanpoikasilla ruokkivan raakuudesta ja kehittymättömyydestä mitä vain, mutta miten asia on todella?


Edit:
Lakia pitää aina tulkita. Niin tapahtuu viimeistään oikeudessa. Tällöin otetaan huomioon kaikenlaisia inhimillisiä ja henkilökohtaisia (näkemyksellisiä) argumentteja ja usein myös vedotaan lain henkeen, tarkoitukseen.

[sttl]

"Eikös tuommoinen miljoonakalan poikanen tule enemmin tai vähemmin syödyksi kokonaisena jos isolle ahvenelle annetaan? Eli milloin se oikein kuolee? Kun ison kalan vatsahapot sitä syövyttää?"

Ahvenet nappaavat sen pihti leukoihinsa niin kala kuolee heti ja sitten nielevät sen, niillä varmaan katkeaa selkäranka tuossa puristuksessa jo...


"Kritisoida saa ja pitääkin, mutta jos olet samaa mieltä kuin "sttl" (kuten tuolla kommentilla annat ymmärtää) niin mitä mieltä olet jos syötän käärmeelle eläviä kissoja?

sttl: onko mielestäsi ihme nipotusta, jos olen sitä mieltä ettei söpöjen luppakorvaisten koirien syöttämien elävinä toiselle eläimelle ole kivaa? "


kun kirjoitin tuota ajattelin kaloja enkä mitään nisäkkäitä. kuten kaneja,kissoja sitä paitsi kun käärme nielee esim. elävän hiiren ,hiiri kituu siinä paljon pidempään sillä käärme nielee sen, niin että se tukehtuu tai se puristetaan kuoliaaksi ahven sensijaan tekee heti selvää jälkeä kalasta.

Ja mitä ihmeen kissakoukkujuttuja joku tuonne kirjoitti??? Puhun nyt kaloista en nisäkkäistä. Jotka tietääkseni ihan eri ryhmässä kuin nisäkkäät.


"4) elävän linnun tai nisäkkään taikka muun selkärankaisen syöttäminen hoidossa olevalle eläimelle, ellei se ole välttämätöntä hoidossa olevan eläimen myöhempää luontoon palauttamista varten tai muutoin sille ehdottoman välttämätöntä; "

Isot ahvenet syövät katkaravun lisäksi pellettejä, mikä on aika yksi puolista niille. Enimmäkseen katkaa saavat.Kesäisin matoja. Niiden luonnolliseen ravintoon kuuluu pikkukalat eikä ne suostu syömään niitä ellei ne ole eläviä jos tiputan kuolleen kalan akvaarioon se jää pohjalle homehtumaan.. katkaa ne kyllä syövät "kuolleena". Muitten ahventen kuten dempseyt ja pienemmät ei ehkä tarvitsisi syödä näitä kalan poikasia. Mutta jos Nokkikselle(isolle ahvenelle) se on välttämätöntä sillä sillä ei muuten mitään muuta ravintoa kuin katkaravut ja kesäisin madot, sillä kaikki pelletit jo liian pieniä sille syötäväksi. Nokkis on peto kala ja syö luonnossakin pikkukaloja ruuakseen. Joten saa näitä millejä sitten. Muuten ravinto olisi aika yksipuolista kyllä minä sille syöttäisin mielummin kuolleita kaloja mutta se ei syö niitä, millien liike saa sen syömään. Kuolleisiin se ei koske. Kuten jo sanoin Nokkikselle se on välttämätöntä. vai pitääkö minun alkaa syöttää sille keäskurpitsaa,herneitä???

"On tuossa yksiselitteisen selvästi kiellettyä. Jos ei saa poikasia muutoin asiallisesti hoidettua, pitää vanhemmat erottaa toisistaan, jolloin poikasten tulo loppuu. "

eli minun pitäisi erottaa kaikki rihmakala pariskunnat, ahvenparit,kardinaalilauma,kultakalat,monniset....... .sen takia että muut kalat eivät söisi poikasia akvaariossa.. tuskin... enhän sitten voisi pitää mitään kaloja sillä ne saavat poikasia.....minkä minä voin sille että kalat viihtyvät ja yrittävät lisääntyä..
Luonnossakin suurin osa poikasista joutuu toisten kalojen syödyksi sitten jos sitä tapahtuu akvaariossa siitä nostetaan hullu mölinä..ihan luonnollista se on....

[snikula]

Snikula, muistelen kuvia, joissa esitetään eläimien kasvamista hedelmöittymisestä alkaen. Ihminenkin on muitten kaltainen alkuvaiheessaan.

Totta, kun katsotaan kuvia eri eläinten ja ihmisen kehityksen alkuvaiheesta ne ovat aika samanlaisia. Jippo vaan on siinä, että ne eläimet ovat myös selkärankaisia. Ja siten "ihan omassa kastissaan" verrattuna selkärangattomiin.

Parempi jako olisi tarkempi, eikä noin suuripiirteinen kuin selkärankaiset.

Vaan kun miten sen jaon teet? Ulkonäkö, turkin pehmeys, liikkumistapa, kyky tuntea kipua... ? Minusta tuo kyky tuntea kipua on aika hyvä tapa määrittää ne oliot jotka tulee erityisesti mainita eläinsuojelulaissa.

Jokainen voi pohtia omaa etiikkaansa itsessään ja jos perspektiiviin on sovitettavissa vaikkapa tuon nelikymmenkiloisen lohen saalistaminen ja sikojen kasvatus ihmisruuaksi, lienee asiat järjestyksessä. Mutta ei ikinä kärsimyksen kannalta.

Kyllähän paistettu lohi ja grillikylki hyviä ovat (mutta sitä en pidä oikeana tekona jos lohi täytetään koristeeksi takan päälle).

Jos ei näe kärsimystä tai vääryyttä rikkoessaan lakia, olisiko jopa luonnollista että laki silloin kyseenalaistetaan?

Itse kukin voi tietenkin kuvitella kalanpoikasilla ruokkivan raakuudesta ja kehittymättömyydestä mitä vain, mutta miten asia on todella?

Ei taida kyse olla raakuudesta, vaan ihan puhtaasta tietämättömyydestä (ja usein kaksinaismoralismista ja naiviudesta). Ei vaan (haluta) tajuta sitä kalalla on kehittynyt hermojärjestelmä jonka jatkeena ovat aivot. Ja ne ovat edellytyksenä kyvylle tuntea kipua (voidaan mitata eri stressihormonien erittymisestä).

[111na]

Totta, kun katsotaan kuvia eri eläinten ja ihmisen kehityksen alkuvaiheesta ne ovat aika samanlaisia. Jippo vaan on siinä, että ne eläimet ovat myös selkärankaisia. Ja siten "ihan omassa kastissaan" verrattuna selkärangattomiin.

Öh tuota, juurihan kerroit näkemyksesi ihmissikiöstä. Ja minä puhuin tästä rajanvedosta myös kuoriutuvan kalanpoikasen kohdalla. Tokihan luonnontieteellinen jaottelu selkärankainen pätee, jos eliö siihen kuuluu, mutta myönsit itsekin jaottelevasi edelleen tässä suhteessa.

Parempi jako olisi tarkempi, eikä noin suuripiirteinen kuin selkärankaiset.

Vaan kun miten sen jaon teet?

Ihan tapauskohtaisesti. Lait on meille annettu, mutta niin on vapaus toimiakin. Sanktiot järkevä tietenkin tiedostaa, myös omantunnontuskat. Toisaalla muuttuvat lait, toisaalla ihmisten käytös. Käytös, tavat ja kulttuuri on mielenkiintoista, lakiin en puutu.

Ei vaan (haluta) tajuta sitä kalalla on kehittynyt hermojärjestelmä jonka jatkeena ovat aivot.

Niin, onko jotain kehittymätöntä luomakunnassa? Bakteeritkin tuntevat itselleen epäsuotuisat olosuhteet ja liikkuvat pois siitä. Tällä lienee yhteyttä tuskan käsitteeseen, enkä voi tietää, mikä on sellainen kehitystaso, jossa ihmismielen kaltainen kyky tuntea tuskaa on mahdollista.

Kastemato vetäytyy myös tietoisen tapaisesti vaikkapa kuumaan tai terävään koskiessaan. Laitat sormen liekkiin ja mitä tapahtuu? Missä on tuska, missä on vääryys? Ilkeää on kastemadotkin sateella asfaltilla alle jäädessään. Silti pystyn laittamaan madon koukkuun, mutta pitää siirtyä 'toiseen tietoisuustasoon'. Aivankuin korkealla katolla voi kauhulla puistattaa, kun alkaa fiilistellä ja katsoa alas, mutta kiinnittämällä huomio muuhun, katolla voi vaikka työskennellä. Outo juttu!

Vielä yksi lisäys:
Stressihormonit ovat varmaankin tosiasia, kun niitä kalasta löytyy. Tuskan laatuun niitten suhde on kuitenkin vaikeammin määriteltävissä. Tilanne ei silloin ole tietenkään terve ja hyvä.

Näkemykseni (sananmäärittelyni) mukaan kärsimys on ihmisen kärsimystä ja myös sellaisten eläinten, jolla on aivoissansa ulompia kuorikerroksia. Rajaa en lähde vetämään.

Kukapa haluaisi kalan kipua edistää ja sairautta, mitä jatkuva kipu ja stressihormonit synnyttävät. Sairautta ja kärsimystä en näe kalanpoikasen kuollessa petokalan suuhun. Enkä oikeastaan isonkaan saaliskalan ollessa ruokapalana.

[Elmiira]

4) elävän linnun tai nisäkkään taikka muun selkärankaisen syöttäminen hoidossa olevalle eläimelle, ellei se ole välttämätöntä hoidossa olevan eläimen myöhempää luontoon palauttamista varten tai muutoin sille ehdottoman välttämätöntä;

kun kirjoitin tuota ajattelin kaloja enkä mitään nisäkkäitä. kuten kaneja,kissoja sitä paitsi kun käärme nielee esim. elävän hiiren ,hiiri kituu siinä paljon pidempään sillä käärme nielee sen, niin että se tukehtuu tai se puristetaan kuoliaaksi ahven sensijaan tekee heti selvää jälkeä kalasta.

Onko sinulle tullut mieleen, että kalat ovat siinä missä nisäkkäätkin selkärankaisia ja niillä tuntoaisti. Ne tuntevat kipua vaikkeivat huudakaan vertahyytävästi kun ne syötetään elävältä petokaloille. Lemmikkikäärmeille annetaan pakasteina pinkit tai rotat, pakasteina ne eivät tunne mitään. Luonnossa käärmeet eivät syö elävältä hiiriä, vaan kuristavat tai purevat ne hengiltä ja vasta sitten nielevät. Miksi siis lemmikkiahvenille pitäis antaa eläviä kalanpoikasia, kun sekin ravinnontarve voidaan korvata muutoin? Kaloille voi antaa myös muutakin kuin vain katkarapua, pakasteina löytyy paljon erilaisia ötököitä ja keväällä hyttysentoukkaa löytyy metsälammikoista. Eiköhän siinä ole tarpeeksi monipuolista ravintoa. Eihän tuo voi olla tekosyynä noin brutaalille toiminnalle.

[Rääkky]

On eri asia että kalat kutevat akvaariossa ja poikaset syödään normaalin elon oheessa kuin se että sijoitat sinne altaaseen vartavasten jonkun kalan jotta kala saa elävää ravintoa. Akvaario on suljettu alue. Pienet kalat eivät pääse suljetussa tilassa karkuun petoja tai jos pääsevätkin ne elävät stressissä.
On eri asia tietoisesti haavia kaloja pedoille tai jättää allas petokalan reviiriksi jotta se saa kunnon ruokaa kuin että esim. oman lajin yksilöt syövät poikaset nuorina. Toista et pysty estämään, toisen pystyt.

Tapa ensin syötä sitten.

[sttl]

"Onko sinulle tullut mieleen, että kalat ovat siinä missä nisäkkäätkin selkärankaisia ja niillä tuntoaisti. Ne tuntevat kipua vaikkeivat huudakaan vertahyytävästi kun ne syötetään elävältä petokaloille.

Kyllä nyt tiedän sen että niillä tuntoaisti.En mikään tyhmä ole.

"Lemmikkikäärmeille annetaan pakasteina pinkit tai rotat, pakasteina ne eivät tunne mitään. Luonnossa käärmeet eivät syö elävältä hiiriä, vaan kuristavat tai purevat ne hengiltä ja vasta sitten nielevät."

Niin suurimmalle osalle käärmeistä annetaan ne pakastettuina mutta on myös olemassa niitä lemmikkikäärmeitä jotka suostuvat syömään vain eläviä hiiriä. Ja kyllä luonnossa ne syövät hiiret elävältä, ellei sitten ole kyseessä myrkkykäärme joka tainuttaa saaliinsa. Käärme ei pysty puremaan hiirtä hengiltä koska sillä ei ole hampaita, korkeintaan pystyy vahingoittamaan sitä, kun se nielee saalistaan se on puoliksi elossa, kunnes lopulta joutuu kitaan.


"Miksi siis lemmikkiahvenille pitäis antaa eläviä kalanpoikasia, kun sekin ravinnontarve voidaan korvata muutoin? Kaloille voi antaa myös muutakin kuin vain katkarapua, pakasteina löytyy paljon erilaisia ötököitä ja keväällä hyttysentoukkaa löytyy metsälammikoista. Eiköhän siinä ole tarpeeksi monipuolista ravintoa. Eihän tuo voi olla tekosyynä noin brutaalille toiminnalle. "

Tekosyy??? ja hah. Joo mä syötänkin surviaisia,hyttysentoukkia yli 30 senttiselle jättiahvenelle. Ei se edes nää niitä ja ne menevät kisuksista ulos. Et taida edes tietää minkä kokoinen se on... Sen kitakin niin iso että voisi nielaista hiiren kokoisen kalan. En minä turhaa puhu isosta ahvenesta.. JOs et tiedä niin tämä jättiahveneni Nokkis kuuluu Cichlasoma dovii heimoon. Ja ne voi kasvaa puolen metrin pituisiksi..Tosin akvaariossa varmaan pienemmäksi jää..

"On eri asia että kalat kutevat akvaariossa ja poikaset syödään normaalin elon oheessa kuin se että sijoitat sinne altaaseen vartavasten jonkun kalan jotta kala saa elävää ravintoa."

Jaa ja luuletko että olen varta vasten sijoittanut sinne kalan??? no huh huh. En kuule ole.. Seeprakirjoahvenet alkoivat ihan itsekseen tämän kutupuuhan kun tulivat siihen ikään. Ihme kyllä sillä asuvat seura-akvaariossa toisten kookkaiden kirjoahventen kanssa.. Silti ne jaksavat aina pesiä. Huomaa kyllä että et tiedä mitään akvaariostani.

[Rääkky]

Jaa ja luuletko että olen varta vasten sijoittanut sinne kalan??? no huh huh. En kuule ole..

Onko se kovin ihme että tällaiseen erheeseen päätyy kun ylempänä ehdotat :

Jos sinulla jokin ahven niin voit syöttää sille poikasia ja isompiakin millejä. Jos millejä tulee jatkuvalla syötöllä yksi vaihtoehto on hankkia jokin kala joka syö poikaset esim. jokin barbi tai särkikala ne yleensä hyvin ahneita.

[snikula]

Öh tuota, juurihan kerroit näkemyksesi ihmissikiöstä. Ja minä puhuin tästä rajanvedosta myös kuoriutuvan kalanpoikasen kohdalla. Tokihan luonnontieteellinen jaottelu selkärankainen pätee, jos eliö siihen kuuluu, mutta myönsit itsekin jaottelevasi edelleen tässä suhteessa.

Tarkoitan, että 2 viikkoista sikiötä ei voida verrata elävänä olentona selkärankaiseen eläimeen joka on niin kehittynyt, että se selviää hengissä. Tuo eläin on moninkertaisesti "tiedostavampi/tuntevampi" kuin sikiö. (Ja taas ilman mitään moraalisfilosofisia pohdintoja ihmisen / eläimen ylivertaisuudesta)

Parempi jako olisi tarkempi, eikä noin suuripiirteinen kuin selkärankaiset.

Vaan kun miten sen jaon teet?

Ihan tapauskohtaisesti.

Mutta kun sellaista lakia ei voi olla. Jos en toiminnallani riko nyt lakia, niin ei minua voida siitä jälkikäteen tuomita. Jo ajatuksena tuo on mahdoton, eduskunta säätää meillä lait. Pitäisikö eduskunnan kokoontua päättämään jokaisessa eläinsuojelutapauksessa onko lakia rikottu? Vai tekisikö päätöksen tuomari, ja jos tekisi, niin millä perusteella? Miten syyttäjä päättäisi nostetaanko syyte jotain henkilöä vastaan, jos epäillään että eläintä on rääkätty kun tuossa tilanteessa ei tiedetä onko tuon eläimen rääkkäminen rikos? Jälkikäteen kun ei voida tuolla tavalla säätää lakeja.

Ei vaan (haluta) tajuta sitä kalalla on kehittynyt hermojärjestelmä jonka jatkeena ovat aivot.

Niin, onko jotain kehittymätöntä luomakunnassa? Bakteeritkin tuntevat itselleen epäsuotuisat olosuhteet ja liikkuvat pois siitä. Tällä lienee yhteyttä tuskan käsitteeseen, enkä voi tietää, mikä on sellainen kehitystaso, jossa ihmismielen kaltainen kyky tuntea tuskaa on mahdollista.

Nykyisen tietämyksemme valossa voidaan tehdä sivistynyt arvaus ja epäillä ettei bakteeri tunne tuskaa. MUTTA, jos näin sattuisikin olemaan (bakteerin tilalle voi vaihtaa haluamansa eläimen, vaikka etanan), niin miksi ihmeessä pitäisi eläinsuojelulakia muuttaa nykyistä heikommaksi (ja sallia vaikka kalojen syöttäminen elävältä)? Eikö meidän tulisi toimia niin ettei toimintamme aiheuta turhaa kärsimystä kenellekkään?

Silti pystyn laittamaan madon koukkuun, mutta pitää siirtyä 'toiseen tietoisuustasoon'. Aivankuin korkealla katolla voi kauhulla puistattaa, kun alkaa fiilistellä ja katsoa alas, mutta kiinnittämällä huomio muuhun, katolla voi vaikka työskennellä. Outo juttu!

Kyllä minäkin voin syöttää kissan vaikka käärmeelle elävältä ja samalla kiinnittää huomioni muualle, mutta ei se tee teosta yhtään sen oikeutetumpaa.

[111na]

Öh tuota, juurihan kerroit näkemyksesi ihmissikiöstä. Ja minä puhuin tästä rajanvedosta myös kuoriutuvan kalanpoikasen kohdalla. Tokihan luonnontieteellinen jaottelu selkärankainen pätee, jos eliö siihen kuuluu, mutta myönsit itsekin jaottelevasi edelleen tässä suhteessa.

Tarkoitan, että 2 viikkoista sikiötä ei voida verrata elävänä olentona selkärankaiseen eläimeen joka on niin kehittynyt, että se selviää hengissä. Tuo eläin on moninkertaisesti "tiedostavampi/tuntevampi" kuin sikiö. (Ja taas ilman mitään moraalisfilosofisia pohdintoja ihmisen / eläimen ylivertaisuudesta)

Tuo eläin on kalanpoikanen. Olen eri mieltä.

Parempi jako olisi tarkempi, eikä noin suuripiirteinen kuin selkärankaiset.

Vaan kun miten sen jaon teet?

Ihan tapauskohtaisesti.

Mutta kun sellaista lakia ei voi olla.

Sanoinhan etten laista puhu. Vai sanoinko? Jako ja valintamme ovat omiamme. Eri mieltä olen lakien kaikkivoipaisuudesta joka vastauksessasi paistoi.

klips// .. miksi ihmeessä pitäisi eläinsuojelulakia muuttaa nykyistä heikommaksi (ja sallia vaikka kalojen syöttäminen elävältä)? Eikö meidän tulisi toimia niin ettei toimintamme aiheuta turhaa kärsimystä kenellekkään?

Lakia en ole edelleenkään muuttamassa. Lakia tulkitsevat (jos siitä tietävät) ensisijaisesti kansalaiset omissa toimissaan. Toiseen kysymykseen vastaus on kyllä.

Silti pystyn laittamaan madon koukkuun, mutta pitää siirtyä 'toiseen tietoisuustasoon'. Aivankuin korkealla katolla voi kauhulla puistattaa, kun alkaa fiilistellä ja katsoa alas, mutta kiinnittämällä huomio muuhun, katolla voi vaikka työskennellä. Outo juttu!

Kyllä minäkin voin syöttää kissan vaikka käärmeelle elävältä ja samalla kiinnittää huomioni muualle, mutta ei se tee teosta yhtään sen oikeutetumpaa.

Ihanko totta? En tekisi noin, mutta oikeutuksekseni olen ottanut laittaa joskus madon koukkuun.