Ikäraja?

[janutzki]

Onpa teiltä tullut hyviä pointteja, kiitos siitä
Mietinkin jo, että siinähän se pojan akvaarion vedenvaihto/huolto menee kuin omienkin akvaarioiden...mitä sitä suotta ottaa vesivahingon riskiä.

Siispä poika mukaan akvaarioiden hoitoon ja uusi tankki hakuseen, että pääsee omia kaloja hoivaamaan ja tutkiskelemaan

[vvarpa]

Jihhaa..

Ja taas tuli rakentavat kommentit vanhoilta(?) vastarannankiiskeiltä...

[Maisu]

Maisun kommentteja en tajua ollenkaan, vaikka 8-vuotiaani käykin pyydettäessä lähikaupassa ja 12-vuotiaani joskus vaatekaupoissa katselemassa. Minä olen kuitenkin äiti, ja vanhempien tehtävä on huolehtia lapsistaan. Niitä, jotka oppivat pakosta hankkimaan ja tekemään ruokansa itse 10-vanhana, on nähty. Monia näkee Sörkan vankilassa.

Meillä eläimet ovat minun vastuullani. Koska ne on yhteistuumin hankittu, lapset oppivat vastuullisen akvaarionhoidon taatusti seuraamalla ja avustamalla.

Selitä minulle miten lapsi voi oppia vastuuta jos sitä ei hänelle koskaan anneta? Ei sitä todellakaan opita vierestä seuraamalla vaan tekemällä itse.

Myös ystävilläni oli akvaarioita ja koiria 8-vuotiaasta asti eikä siinä ollut mitään ihmeellistä. Esim. kun valkoinen koira likaantui kurasäällä niin se huuhdottiin kahdestaan, sen ikäisellä ei vielä voimaa riittänyt pitelemään vastahakoista koiraa yhdellä kädellä kun toinen käsi tarvittiin suihkun pitelemiseen. Kaikesta selvittiin aina, koirille osattiin paistaa jauhelihaa koulun jälkeen ja itsemmekin osasimme ruokkia, asunnoissa oli kaikilla parkettilattiat eikä niissä ole tänä päivänäkään mitään merkkejä vedenvaihdoista tai hiekkaisista koirista. Ei meille tarvinnut kenenkään olla muistuttamassa läksyjen teosta tai vahtia kännykällä missä liikumme, sellaista olisi pidetty todella naurettavana. Sörkan vankilaankaan en ole vielä päätynyt vaikka olenkin asunut Kurvissa elämäni ensimmäiset puoli vuotta.

Tosin minunkin vanhempani osallistuivat akvaarion hoitoon, vieläpä ihan oma-aloitteisesti; äitini nimittäin tappoi kerran tarkoituksellisesti kaksi täysin tervettä kalaa koska ne eivät värinsä puolesta sointuneet asunnon "muuhun sisustukseen".

[Behemot]

Sain ensimmäisen oman akvaarioni 7 vuotiaana. Vanhemmat sitä enimmäkseen hoitivat, mutta itsekin osallistuin epäsäännöllisen säännöllisesti hoitoon. Ja lopputulos on kuin onkin onnellinen akvaristi.

Yksi ääni täältäkin niille, joiden mielestä lasten kuuluu olla lapsia ja vanhempien vanhempia. Akvaarion hankkiminen yli 7-vuotiaalle lapselle on hyvä idea (tosin lapset ovat yksilöitä, joten tämä "ikärajani" ei ole tiukkapipoinen), mutta vanhemmat sen hoidosta ovat vastuussa, todennäköisesti vielä monen monta vuotta. Muissakin kotitöissä pätee mielestäni sama: lasten kuuluu osallistua kykyjensä mukaan. Vastuulliseksi opettaminen on tärkeää, mutta se täytyy erottaa itsenäisyyteen pakottamisesta liian nuorena. Lapsen kuuluu hoitaa "oma osansa", mutta sen osan on oltava sopivan kokoinen. Vastuu kokonaisen pienen ekosysteemin toimivuudesta on 8-vuotiaalta ehkä liikaa vaadittu, mutta ei välttämättä silloin jos sitä saa harjoitella turvallisesti vanhempien avulla. Missään tapauksessa eläimet eivät saa joutua kärsimään siitä ettei lapsi niitä hoida.

Lopuksi tunnustan, että en tiedä mitään sen paremmin lapsista kuin niiden kasvattamisestakaan. Kunhan vain olen ajatellut...

[Jyrki]

Kyllä 8-vuotiaan pitää jo pystyä hoitamaan akvaario kokonaan itse ja käymään itsenäisesti ruokakaupassa. Viimeistään 12-vuotiaan pitäisi osata ostaa itse omat vaatteensa ja myös huoltaa ne..

Selitä minulle miten lapsi voi oppia vastuuta jos sitä ei hänelle koskaan anneta? Ei sitä todellakaan opita vierestä seuraamalla vaan tekemällä itse.

Oikeassa olet, vastuuta täytyy antaa jotta oppii, mutta tuo ensimmäinen kommenttisi oli aika raju kun kirjoitit lähes vaatimalla että lapsen täytyy sitä ja tätä. Moni varmaa käsitti asian hieman eri sävyssä kun ehkä olit tarkoittanutkaan.

Tosin minunkin vanhempani osallistuivat akvaarion hoitoon, vieläpä ihan oma-aloitteisesti; äitini nimittäin tappoi kerran tarkoituksellisesti kaksi täysin tervettä kalaa koska ne eivät värinsä puolesta sointuneet asunnon "muuhun sisustukseen".

Tuo sisustushomma onkin sitten kimuraisempi, nimittäin milläs minäkään perustelen toisen altaan tarvetta perheen kauniimmalle osapuolelle, kun se toinen akvaario ei sovi sisustukseen sitten yhtään (yksi sopii juuri ja juuri). Olen luvannu "naamioida" letkut piiloon yms, mutta kun se ei auta Ainoa perustelu on vain se että se ei sovi sisustukseen, rahankaan meno ei edes haittaa.

[Kaizu]

Jihhaa..

Ja taas tuli rakentavat kommentit vanhoilta(?) vastarannankiiskeiltä...

Näköjään ainakin yhdeltä limaiselta ja piikikkäältä pohjakalalta

[Blue]

Mun 9-vuotias pikkusisko ei missään nimessä olisi sopiva akvaarion omistaja. Sen huomaa jo muiden lemmikkien hoidosta; Kanin häkin siivous tuntuu usein olevan ylitsepääsemätöntä, saati sitten kanin kanssa leikkiminen. Sisko haluaisi milloin mitäkin lemmikkiä, Kerrankin kysyi että jos kani laitetaan pois niin voidaanko ottaa marsu No onneksi meillä on vastuulliset vanhemmat (ja minä vastuullinen isosisko). Onhan tuo sisko multa kysynyt että saisko se akvaarion. Kerran kysyi että voisiko sellaiseen 2 litran muovipurkkiin ottaa jonkun kalan No kunhan tuosta kasvaa ja jos oikeasti innostuu akvaarioista niin opastan mielelläni

[Jyrkiboy]

Pöh, pöh ja vieläkerran pöh. Meillä on altaat: 3v tytöllä 85 litranen, 5v tytöllä 108 litranen, alakerrassa on kaikkien yhteinen 528 litranen.

Kaikkia altaita hoidetaan kumminkin yhdessä

Kysehän on siitä, että lapsen pitää antaa itse tehdä, ei pakottaa. Joskushan kuulee, että jotkut nuoret aikuiset eivät osaa vaikkapa leipoa pulla, keittää pottuja jne. (=uusavuttomuus) vaikka ovat ns."normaalin perheen" kasvatteja. No eiväthän ne sitä osaa, kun ei ole kotona lapsena annettu, sotkevat vain paikat.

Rönsyilee tämä juttu, mutta tulee vängällä mieleen tuo nykyään tapetille noussut laatuaika-paskanjauhanta. Lapsi nauttii eniten, kun saa yhdessä vanhempien kanssa tehdä ihan arkipäiväisiä kotiaskareita, vaikkapa leipoa pullaa, tiskata, laittaa pyykkiä, vaihtaa vesiä, mitata vesiarvoja, jne. Parhaat lapsuusmuistot ovat juuri näistä tilanteista. Tutkitusti ja henkilökohtaisesti

Lähdempä tästä kotosalle, jossa todennäköisesti juoksee tytöt vastaan ja ruinaa, isi mitataan vesiarvoja

3v saa ravistaa pullot ja 5v saa laittaa tipat. Kummatkin tietää että tipat on myrkkyjä ja isin hommia. Lopuksi pestään yhdessä kädet. Se on juuri sitä oikeaa laatuaikaa, jossa opitaan itsenäiseksi luonnostaan. Antakaa lasten auttaa jos haluavat, mitä siitä jos vähän vettä roiskuu tai on keittiö kattoa myöten jauhoissa. Siivotaan ne sitten yhdessä

Niinjoo, ikäraja ikiomalle altaalle, en ota vuosimäärään kantaa, riippuu henkisestä kypsyydestä. Yhdessä se kumminkin on paljon kivempaa

[kirjo]

Kirjoitit Maisu hyvin selkeästi, että kyllä 8 vuotiaan täytyy sitä ja tätä jne.
Vastuu ei ole sitä että täytyy ja on pakko pystyä, vastuu on tuon ikäisille asioiden harjoittelua. Vanhempien opastuksella.

Varhain itsenäistymistä ei ihan yleisessä lapsipsykologiassakaan pidetä hyvänä asiana, vaan turvattomuuden tunteena, jonka haittavaikutukset saattavat näkyä koko loppuelämän. On eri asia opettaa lasta tekemään ruokaa yhdessä, kuin pakottaa hänet siihen vanhempien häivyttyä omille teilleen. Monet niistä, jotka ovat "oppineet olemaan vastuussa sisaruksistaan", "oppineet tekemään ruokansa itse" ovat myös "oppineet selviytymään yksin, tavalla tai toisella". Kyllä lapset pärjäävät kun on pakko, mutta yhdeksänvanhan muksun ei "pitäisi" vielä yhtään mitään.

Monilla rikolliseen elämään päätyneillä tosiaan on rikkinäinen kotitausta, on pärjätty miten kuten kun vastuu ei ole ollut vanhemmilla. Kuten joku aiemmin sanoi, kommenteistasi saattaisi tulla mieleen heitteillejättö.

Mutta tämä osaltani tästä aiheesta.

[Pablo]

Pöh, pöh ja vieläkerran pöh. Meillä on altaat: 3v tytöllä 85 litranen, 5v tytöllä 108 litranen, alakerrassa on kaikkien yhteinen 528 litranen.

Kaikkia altaita hoidetaan kumminkin yhdessä

Kysehän on siitä, että lapsen pitää antaa itse tehdä, ei pakottaa. Joskushan kuulee, että jotkut nuoret aikuiset eivät osaa vaikkapa leipoa pulla, keittää pottuja jne. (=uusavuttomuus) vaikka ovat ns."normaalin perheen" kasvatteja. No eiväthän ne sitä osaa, kun ei ole kotona lapsena annettu, sotkevat vain paikat.

Rönsyilee tämä juttu, mutta tulee vängällä mieleen tuo nykyään tapetille noussut laatuaika-paskanjauhanta. Lapsi nauttii eniten, kun saa yhdessä vanhempien kanssa tehdä ihan arkipäiväisiä kotiaskareita, vaikkapa leipoa pullaa, tiskata, laittaa pyykkiä, vaihtaa vesiä, mitata vesiarvoja, jne. Parhaat lapsuusmuistot ovat juuri näistä tilanteista. Tutkitusti ja henkilökohtaisesti

Lähdempä tästä kotosalle, jossa todennäköisesti juoksee tytöt vastaan ja ruinaa, isi mitataan vesiarvoja

3v saa ravistaa pullot ja 5v saa laittaa tipat. Kummatkin tietää että tipat on myrkkyjä ja isin hommia. Lopuksi pestään yhdessä kädet. Se on juuri sitä oikeaa laatuaikaa, jossa opitaan itsenäiseksi luonnostaan. Antakaa lasten auttaa jos haluavat, mitä siitä jos vähän vettä roiskuu tai on keittiö kattoa myöten jauhoissa. Siivotaan ne sitten yhdessä

Niinjoo, ikäraja ikiomalle altaalle, en ota vuosimäärään kantaa, riippuu henkisestä kypsyydestä. Yhdessä se kumminkin on paljon kivempaa

Kerrankin joku puhuu asiaa lasten kasvatuksesta. Yhdessä arki asioiden teko on parasta laatuaikaa lapsille. Omilta lapsilta (tällä hekellä 18v ja 23v) kysyttäessä mitä parhaiten muistavat lapsuudesta, on juuri nuo arkihetket. Uinti opetukset, leipomiset, makkaran paistot ja muut arki päivän hommat. Ei huvipuistot eikä muut erikois tapaukset.

[Maisu]

Monilla rikolliseen elämään päätyneillä tosiaan on rikkinäinen kotitausta, on pärjätty miten kuten kun vastuu ei ole ollut vanhemmilla. Kuten joku aiemmin sanoi, kommenteistasi saattaisi tulla mieleen heitteillejättö.

Minulle tulee nyt lähinnä mieleen että yrität vihjata minun olevan a) rikollinen ja b) heitteillejätetty ja vanhempieni olevan c) eronneita tai d) "omille teilleen häipyneitä". Suureksi harmiksesi on todettava ettei mikään häijyistä vihjailuistasi pidä paikkaansa sen paremmin minun kuin lapsuusaikaisten ystävienikään kohdalla.

Vastuun ottaminen lapsena on nimenomaan harjoittelua myöhempää elämää varten, siksi lapselle pitää antaa vastuuta. Vaatteet voi aina palauttaa kauppaan jos ne eivät mene vanhempien seulasta läpi, ruoka jää korkeintaan syömättä jos sen tekemisessä mokaa ja ruokakaupassa voi aina käydä toisenkin kerran jos jotain unohtuu. Vanhemmat osaavat myös huomauttaa jos akvaario alkaa näyttää epäesteettiseltä ja koirat muuttuvat tavallista äänekkäämmiksi jos niillä on jokin hätänä. Mikä voi mennä peruuttamattomasti pieleen? Nykyään helloista katkeaa virta automaattisesti, palovaroittimet ovat pakollisia, koirissa on mikrosirut katoamisen varalta ja jokaisella akvaristilla on ilman lapsiakin kotivakuutus vesivahinkojen varalta.

Toki näitäkin tapauksia näkee, joissa lapselle ei anneta vastuuta. Minulla on esim. yksi tällainen työkaveri joka vouhkaa tyttönsä jokaisen asian hoitamisesta niin paljon että tyttö on tämän vuoksi joutunut eristetyksi koulussa sekä opettajien että toisten oppilaiden taholta. Toisten työkavereiden saman ikäiset lapset ovat saaneet saman määrän vastuuta kuin me aikanamme ja pärjäävät mainiosti, tuo yksi rassu tuskin tulee oppimaan mitään ennenkuin muuttaa joskus, arvatenkin rikkirepivän taistelun jälkeen, omilleen. Joillekin vanhemmille kai on hirveä kynnys ymmärtää että omalla lapsella on ihan ikiomat aivot.

[kirjo]

Kiitos Maisu hyvistä nauruista. Koko ensimmäinen kappaleesi alkaen sanoilla " Minulle tulee nyt lähinnä mieleen..." kertoo nimenomaan siitä, mitä sinulle tulee mieleen, eikä mistään muusta. Puhun tässä käsittääkseni ihan yleisesti lasten iästä, vastuusta ja itsenäisyydestä sekä niiden haittapuolista ja kohtuullisuuksista jne. en kenenkään elämästä erityisesti.

Mutta ihan miten vaan...

[Maisu]

Kiitos Maisu hyvistä nauruista. Koko ensimmäinen kappaleesi alkaen sanoilla " Minulle tulee nyt lähinnä mieleen..." kertoo nimenomaan siitä, mitä sinulle tulee mieleen, eikä mistään muusta. Puhun tässä käsittääkseni ihan yleisesti lasten iästä, vastuusta ja itsenäisyydestä sekä niiden haittapuolista ja kohtuullisuuksista jne. en kenenkään elämästä erityisesti.

Mutta ihan miten vaan...

Se siitä vastuunotosta aikuisella iällä...

[JukkaV]

Monilla rikolliseen elämään päätyneillä tosiaan on rikkinäinen kotitausta, on pärjätty miten kuten kun vastuu ei ole ollut vanhemmilla. Kuten joku aiemmin sanoi, kommenteistasi saattaisi tulla mieleen heitteillejättö.

Minulle tulee nyt lähinnä mieleen että yrität vihjata minun olevan a) rikollinen ja b) heitteillejätetty ja vanhempieni olevan c) eronneita tai d) "omille teilleen häipyneitä". Suureksi harmiksesi on todettava ettei mikään häijyistä vihjailuistasi pidä paikkaansa sen paremmin minun kuin lapsuusaikaisten ystävienikään kohdalla.

Eipä kirjo näin väittänyt tai vihjaillut!

Ja minä puhuessani heitteillejätöstä puhuin vain totta. Esimerkiksi, jos 8-vuotias laitetaan yksin kauppaan, niin siinä on oltava hyvät perusteet. 12-vuotiaalle voi myyjä kieltäytyä myymästä asiakkaan alaikäisyyden vuoksi vaatetta ja se on ihan hyvä niin.

[maspe]

Olosuhteet ja tilanteet ovat erilaisia, asuinympäristö, liikenne, naapurit, lapsen henkinen ja fyysinen kehitys jne...

Itse en ole kokenut kärsineeni vääryyttä kun olen joutunut/saanut käydä ostamassa kaupasta joitakin pikkuasioita, kun olin 8-vuotias. Mielestäni oli mukava, kun sai lähteä yksinään käymään hiukan kauempana kotoa polkupyörällä ja sai ostaa samalla jäätelön tms. No melkein koko matkan meni pyörätie, ja paikka jossa asuimme oli ns. ympäristökunnan kyläkeskus, 2000 asukasta. Enkä pidä mitenkään vääränä, jos ala-asteikäiselle lapselle antaa pienen muutaman euron ostoslistan, jos matka on turvallinen ja jos häntä on opastettu toimintaan aikaisemmin yhdessä vanhemman kanssa, ja jos hän on vapaaehtoisesti halukas kyseiseen tehtävään.

[Jyrkiboy]

Maisu hyvä. Älä nyt suutu seuraavasta kommentista.

Kuinkas monta lasta sulla on itselläsi?

Minäkään en vielä löytänyt vastausta tuohon kysymykseen

Ei_millään_pahalla, mutta tämä on aihe, josta on aika huono saada kokemusta työkavereiden käyttäytymistä seuraamalla.

Suutu jos haluat

[hs75]

Annanpa minäkin ääneni tähän mielipiteitä herättäneeseen aiheeseen.

Itse sain ensimmäisen akvaarion haaveiltuani ja aiheesta luettuani lähes vuoden ajan. Ensimmäiset kalani sain sattumoisin 11-vuotissyntymäpäivänäni. Allas hankittiin rivi-ilmoituksen kautta, sillä eräs asia mikä kiinnitti huomioni, oli muilla lapsilla rahoituksen hoituminen vanhempien lompakosta. Minä hoidin akvaarion täysin itse, rahoitusta myöten.

Ja vieläkin tai taas innostusta parin tauon jälkeen riittää! Siis sama kommentti kuin monelta muultakin: riippuu lapsen innostuksesta, pitkäjänteisyydestä ym. luonteenpiirteistä. Ei ensisijaisesti iästä.

[Jallu74]

Olisipa herkullinen aihe osallistua keskusteluun lastensuojelutyötä ammatikseen tekevälle, kolmen lapsen isälle ... vaan eipä taida kannattaa.... .

Näyttää olevan jo turhan kireänä ilmapiiri ja aktiivisena keskusteluun osallistujana todellinen BESSERWISSER, jonka kanssa taitaa olla turha aloittaa "kinaamaan"!

Todetaan nyt vaan että antakaan kaikkien lapsien olla lapsia niin kauan kuin vain haluavat/pystyvät... aikuisina saamme kaikki takuulla viettää ihan riittävästi vuosia!

[Maisu]

Kukaan ei vastannut siihen että mitä pahimmillaan voi sattua jos lapsen annetaan käydä kaupassa, laittaa ruokaa, ostaa vaatteensa tai hoitaa akvaariotaan? Ei tämä keskustelu siitä lähtenyt että minkä ikäinen pitäisi pakottaa näihin toimiin vaan siitä että minkä ikäinen on kypsä suoriutumaan oman akvaarionsa hoidosta, kun sellaista itse on haluamassa.

Minusta on hyvin erikoista jos 8-vuotias ei vielä ole oppinut miten kaupassa toimitaan. Eikö hän kuitenkin ole jo 8 vuotta opetellut kaupassa asiointia vanhempiensa kanssa? Omassa lapsuudessani 5 vuotta oli maaginen raja jonka jälkeen sai käydä kioskilla n. 500 metrin päässä ja mennä vapaasti leikkimään kavereiden pihoille. 8-vuotiaana käytiin sitten jo lähimmässä suuressa kauppakeskuksessa. Kyllähän 8-vuotias joka tapauksessa on jo koulumatkoilla käynyt itsenäisesti ostamassa jäätelön tai karkkia 1-2 vuoden ajan.

Voittehan toki kieltää omilta 8-vuotiailtanne koiran tai akvaarion ja yrittää sitten turhaan tyrkyttää sitä 13-vuotiaalle, tupakoivalle ja viikonloppukännejä juovalle teinille joka on täyttänyt harrastustyhjiönsä muiden nykyteinien tapaan. Fiksumminkin voisi minusta toimia mutta kukin tavallaan.

[Tiitu]

Taas tuli mieleen vanhat ajat ja kuinka asiat olivat silloin varsinkin nuorten kohdalla paremmin. Kymmenen ja viidentoista vuoden välissä ei meillä isossa kaveriporukassa olisi tullut mieleenkään ruveta ryyppäämään tai muutenkaan maleksia ympäriinsä. Aina oli mielekkäämpää tekemistä (kun ei ollut musaa eikä muitakaan paheita). Toki kesällä tuli oltua monenakin yönä ulkona puoleen yöhön, joskus jopa vähän yli. Kaikki tapahtui vanhempien luvalla. Tarvikkeet kulkivat olkalaukussa ja olalla keikkui perhoshaavi. Eipä tarvinnut mitään hörhöjä Espoossa siihen aikaan pelätä - toisin on nyt, että silleen se kehitys kehittyy ...

[JukkaV]

Kukaan ei vastannut siihen että mitä pahimmillaan voi sattua jos lapsen annetaan käydä kaupassa, laittaa ruokaa, ostaa vaatteensa tai hoitaa akvaariotaan? Ei tämä keskustelu siitä lähtenyt että minkä ikäinen pitäisi pakottaa näihin toimiin vaan siitä että minkä ikäinen on kypsä suoriutumaan oman akvaarionsa hoidosta, kun sellaista itse on haluamassa.

Minusta on hyvin erikoista jos 8-vuotias ei vielä ole oppinut miten kaupassa toimitaan. Eikö hän kuitenkin ole jo 8 vuotta opetellut kaupassa asiointia vanhempiensa kanssa? Omassa lapsuudessani 5 vuotta oli maaginen raja jonka jälkeen sai käydä kioskilla n. 500 metrin päässä ja mennä vapaasti leikkimään kavereiden pihoille. 8-vuotiaana käytiin sitten jo lähimmässä suuressa kauppakeskuksessa. Kyllähän 8-vuotias joka tapauksessa on jo koulumatkoilla käynyt itsenäisesti ostamassa jäätelön tai karkkia 1-2 vuoden ajan.
Voittehan toki kieltää omilta 8-vuotiailtanne koiran tai akvaarion ja yrittää sitten turhaan tyrkyttää sitä 13-vuotiaalle, tupakoivalle ja viikonloppukännejä juovalle teinille joka on täyttänyt harrastustyhjiönsä muiden nykyteinien tapaan. Fiksumminkin voisi minusta toimia mutta kukin tavallaan.

Lapsi voi sortua helposti kaupassa heräteostoihin, ruuanlaitto (mikrolämmitystä vaativammalla tasolla) voi epäonnistua (perunamuusi palaa pohjaan, öljy syttyy palamaan paistinpannulla).

Tuo yksi pomppasi silmille. Siksi lihavoin sen. Missään nimessä tuon ikäisellä ei kuuluisi olla vielä rahaa omassa käytössään. Ei minulle tullut mieleenikään mennä tuossa iässä kauppaan, saati kioskille ostamaan joka välissä karkkia ja jäätelöä. Täytyneekin tehdä lakialoite: makeisten myynti purukumia lukuunottamatta alle 12-vuotiaille kielletty...

Ja se, kännääkö teini vai ei, johtuu kasvatuksesta tai sen puutteesta. Mutta se vaatii oman keskustelunsa.

Mutta, moni lapsi on taatusti hyvä akvaarion hoitaja!

[Korva]

Mutta, moni lapsi on taatusti hyvä akvaarion hoitaja!

Taatusti... Tosin eiköhän vanhemmat puutu akvaarion hoitoon, jos kaikki näyttää olevan aivan pielessä. Jos ymmärtävät siitä jotain.
Mielestäni on vastuun tunnotonta antaa esim. 100- litrainen akvaario täysin 8-vuotiaan hoitoon. Ellei nyt kyseinen 8-vuotias ole aivan super kehittynyt...

[maspe]

Lapsi voi sortua helposti kaupassa heräteostoihin... Missään nimessä tuon ikäisellä ei kuuluisi olla vielä rahaa omassa käytössään.

Epäilen, että jos lapselle antaa listan ja rahaa suunnilleen sen mitä ne maksavat, niin lapsi voi ostaa jonkin heräteostoksen, mutta kun asiasta keskustellaan rakentavasti, niin kyllä sekin tapa jää pois. Taitaa heräteostoihin sortua useammin lasten äidit kuin lapset. Kysykää vaan joltakin perheenisältä.

En näe pahana, jos lapsella on rahaa, kunhan sen käyttö on kohtuullista ja kunhan siitä ei ole lapsen terveydelle haittaa, jos kaupasta haetaan vain makeisia ja pikaruokaa. Jos ei lapsi opi kohtuullista rahankäyttöä, niin hankalaa se on aikuisenakin. Lasta voi kannustaa erilaisilla vapaaehtoisilla säästöohjelmilla, puolet viikkorahasta säästöön jne.

...ruuanlaitto (mikrolämmitystä vaativammalla tasolla) voi epäonnistua (perunamuusi palaa pohjaan, öljy syttyy palamaan paistinpannulla).

Ruuanlaittoakin voi opettaa lapsille, en ehkä ekaluokkalaisen antaisi valmistaa yksin hellaruokia, mutta mieluiten antaisin hänen syödä kotona tehtyjä ruokia, joita voi mikrossa lämmittää.

Tärkeää lapselle on osallistua ruuanlaittoon, jotta hän oppii samalla taitoja joita tarvitsee myöhemmin. Yläasteen köksätunneilla erottuu selvästi ne, jotka ovat tulleet valmiiseen pöytään ja ne, jotka ovat kokanneet jo itse ruokia.

Ja se, kännääkö teini vai ei, johtuu kasvatuksesta tai sen puutteesta.

Se johtuu huonosta itsetunnosta, kun ei uskalleta erottua porukasta ja olla ilman viinaa. Sama juttu tupakankin kanssa, porukassa pakko vetää röökiä, vaikka kovasti yskittääkin, vain siksi että saa olla porukassa ja kun kaverit käskee.

Mutta, moni lapsi on taatusti hyvä akvaarion hoitaja!

Samaa mieltä, jos siihen annetaan mahdollisuus ja neuvontaa.

Mielestäni on vastuun tunnotonta antaa esim. 100- litrainen akvaario täysin 8-vuotiaan hoitoon. Ellei nyt kyseinen 8-vuotias ole aivan super kehittynyt...

Eikö se ole samantekevää minkä kokoinen akvaario sen 8-vuotiaan hoidossa on? Antaisitko 40-litraisen akvaarion hoitoon, jos ei 100-litraista antaisi? Itse voisin antaa vaikka tuon 240-litraisen, jos lapsi olisi osoittanut kykynsä huolehtia siitä (tietysti itse olisin vastuussa siitä), en ehkä kalleimpia kalojani, mutta kuitenkin.

[Maisu]

Lapsi voi sortua helposti kaupassa heräteostoihin, ruuanlaitto (mikrolämmitystä vaativammalla tasolla) voi epäonnistua (perunamuusi palaa pohjaan, öljy syttyy palamaan paistinpannulla).

Tuo yksi pomppasi silmille. Siksi lihavoin sen. Missään nimessä tuon ikäisellä ei kuuluisi olla vielä rahaa omassa käytössään.

Heh, 9- tai 10-vuotiaana vaihdoin jo pankkitilinikin itsenäisesti, ilmoitusasiana vanhemmille, toiseen pankkiin ja sinä sanot ettei 8-vuotiaalla saisi olla edes rahaa käytössään?

Tuo epäonnistumisen ehdoton kieltäminen on lapselle huomattavasti tuhoisampaa kuin se että annetaan tehdä itse. Palovaroitin on nykyään pakollinen joka asunnossa ja heräteostos ruokarahoilla ei voi olla kovin kallis virhe.

[Megahaili]

Omatoimisuutta on suomalaisessa minä itte -kulttuurissa ihalitu aina.

Tuntuu, että pyöränkin voi keksiä yhä uudestaan, sillä kysyminen tai avunpyuntö on noloa. Ja naapurien kanssa harrastettu small talk se vasta tyhjänpäiväistä onkin!

Pienen lapsen kuuluu olla omatoiminen, sosiaalinen, iloinen sekä kätevä. Hienoa!

Kilpailumentaliteetti aloitetaan jo ennen kouluikää, ja pienokaisille ladataan aikamoisia odotuksia. Auta armias, jollei joku osaakaan kaikkea itse! Varokaa, sillä tulossa on Pullamössön Next Generation!

Se sarkasmista, mutta allekirjoitan aiemmat huomiot siitä, että normaaliarjen askareisiin lasten pitää päästä tutustumaan omien kykyjensä mukaisesti.

Sitäpaitsi lapsilla on kova hinku oppia uutta. Siihen täytyy antaa mahdollisuus, mutta kuitenkin niin, ettei vastuu tunnu liian suurelta. Tenavat kun ovat kovin innokkaita (ainakin ennen teini-ikää ) miellyttämään vanhempiaan ja haluavat näyttää, että osaavat. On vanhempien tehtävä pitää suorituksen taakka kevyenä.

Kilpailla ja "osata" ehtii myöhemminkin. Voisiko koti olla se paikka, jossa voisi rentoutua ja jättää suorittamisen kokonaan oven ulkopuolelle?