Uudet vedenvaihtosuositukset kaipaavat tarkistusta!

Penu · Viesti Kirjoittaja **Penu** » 13:45, 20.02.2004

Mistä tietää tarvitseeko vedenparannusainetta käyttää vai ei?
tämän alueen vesilaitoksen nettisivuilla ei puhuttu kloorista mitään ainoastaan alkaloinnista kalsiumkarbonaatilla. Onko tuo kalsiumkarbonaatti vaarallista kaloille?

Kris · Viesti Kirjoittaja **Kris** » 13:51, 20.02.2004

Lisätään vielä PAN Pesticides Databasesta tietoja ammoniakin ja ammoniumin myrkyllisyydestä.

LC50-kuvaa aineen pitoisuutta joka tappaa puolet kaloista altistusaikana.

LC50-arvoja ammoniakille: tutkitusta lajista ja ajasta riippuen keskiarvot välillä 0.39 - 97 mg/l
Herkimpinä esim. killikala ja karppeja, kestävimpänä (ei mikään ihme:) miljoonakala
http://www.pesticideinfo.org/List_Aquir ... Group=Fish
http://www.pesticideinfo.org/List_Aquir ... Group=Fish

LC50-arvoja ammoniumille: tutkittu vain isoaurinkoahven (Lepomis macrochirus), sille arvo 11 mg/l.
http://www.pesticideinfo.org/List_Aquir ... Group=Fish
http://www.pesticideinfo.org/List_Aquir ... Group=Fish

jarvij · Viesti Kirjoittaja **jarvij** » 14:03, 20.02.2004

Penu kirjoitti:Mistä tietää tarvitseeko vedenparannusainetta käyttää vai ei?
tämän alueen vesilaitoksen nettisivuilla ei puhuttu kloorista mitään ainoastaan alkaloinnista kalsiumkarbonaatilla. Onko tuo kalsiumkarbonaatti vaarallista kaloille?

Kalsiumkarbonaatti=kalkki, jota lisätään jauheena.

Jos veden pH on 6,5 tai alle, ei vedessä ole lainkaan ammoniakkia, sillä kaikki lisättykin ammoniakki muuttuu välittömästi ammoniumiksi.
Ammoniakki on heikko emäs, jonka protolysoituminen on sidoksissa veden happamuuteen.
pH 6:ssa 0% on vapaana ammoniakkina
pH 7:ssä 1% on vapaana ammoniakkina
pH 8:ssa 4% on vapaana ammoniakkina
pH 9:ssä 25% on vapaana ammoniakkina.

Ammoniakki ei siis ole mikään ongelma happamessa vedessä. Ammonium on varsin haitatonta kysymykseen tulevissa pitoisuuksissa. Lisäksi se on kasviravinne. Typpibakteerit hapettavat sen nitraatiksi.
http://www.biologic.de/produkte/oase3.htm
Emäksisessä vedessä sen tulee hapettua mahdollisimman nopeasti nitraatiksi. Kypsässä akvaariossa näin tapahtuukin.

Kris · Viesti Kirjoittaja **Kris** » 14:34, 20.02.2004

Tämän http://fins.actwin.com/aquatic-plants/m ... 00139.html lähteen mukaan ammoniumista on ammoniakkina 0.18% kun pH on 6.5 ja lämpötila 25 astetta Celsiusta (77 Fahrenheit), ei siis 0%. On totta, että pitoisuus on pieni, mutta ihan nolla ei se ole tuolloinkaan.

Harvalla varmaan pH muuten on lähellä kuutta ilman että siihen tiettyjen kalojen vuoksi erityisesti pyritään tai että akvaariota hoidetaan huonosti. Tein aiheesta äänestyksen, vastatkaahan ihmiset!

ÄÄNESTYS: http://www.aqua-web.org/forum/viewtopic.php?t=22046

jarvij · Viesti Kirjoittaja **jarvij** » 15:15, 20.02.2004

Tuossa samaisessa linkissä on sen loppupuolella:
" Then, it follows that short-term concentrations of total ammonia should not exceed 0.1 mg/l and longer term (4-day average) concentrations should be less than 0.02 mg/l."

Vedenvaihdoissa klooriamiinia tulee kertarysäyksellä ja natriumtiosulfaattilisäys muuttaa sen klooriksi ja ammoniakiksi. Kloori muuttuu samalla kloridiksi ja ammoniakki pH:n mukaan ammonium/ammoniakiksi, jota typpibakteerit puolestaan alkavat välittömästi hapettaa nitriitin kautta nitraatiksi. Pitäisi vain selvittää biologisen suodatuksen teho.

Tuo alussa oleva lainaus pitää hyvin paikkansa emäksisissä olosuhteissa, kun vapaata ammoniakkiakin jo on. Mutta miten pitkään tuollainen 0,1mg/ ammoniumia säilyy kypsässä akvaariossa, jossa on kunnollinen biologinen suodatin. Pitäisi ehkä mittailla, mutta menee samalla suodatinvertailuksi ja siihen minulla ei ole mahdollisuuksia.

Todettakoon vertailun vuoksi että akvaariota kalattomana kypsytettäessä veteen lisään aluksi ammoniakkia 5mg/l. Siis takuulla kaloja tappava pitoisuus! Mutta typpibakteerit hoitavat senkin kypsässä akvaariossa pois.

Kris · Viesti Kirjoittaja **Kris** » 15:37, 20.02.2004

Ollaankos tässä nyt sitten päästy konsensukseen seuraavista?

- Vapaan kloorin lisäksi tulee ottaa huomioon talousvedessä oleva mahdollinen klooriamiini, joka on selkeä myrkky kaloille.

- Jos talousvedessä on klooriamiineja ja/tai vapaata klooria, ne tulee poistaa ennen veden laittamista akvaarioon (klooriin ja/tai klooriamiiniin vaikuttavan vedenparannusaineen tai natriumtiosulfaatin avulla)

- Jos talousvedessä on klooriamiineja tai vapaata klooria ja akvaristi ei (jostain syystä) halua tai voi käyttää klooriin ja/tai klooriamiiniin vaikuttavaa vedenparannusainetta tai natriumtiosulfaattia, on vedenvaihtotahti ja kaikki siihen vaikuttavat asiat (mm. kalaston koko) sovitettava sellaisiksi, että vapaan kloorin ja/tai klooriamiinien pitoisuus akvaariossa ei nouse haitallisen korkeaksi.

Eiväthän nämä mitään ihan uutta tietoa ole, mutta ne eivät mielestäni vielä riittävän selvästi tule esiin erilaisissa suosituksissa ja tämän foorumin kirjoittajien mielipiteissä. Kun jatkossa joku kirjoittaa, että "vedenparannusaineet ovat turhia" tai että "puhdas hanavesi on kaloille nannaa", kannattaisi ehkä älähtää itsekunkin

Ihan vakavasti puhuttuna vielä: on ollut aika monta kirjoitusta oudoista kalakuolemista ja oireista. Syyksi on oletettu jotain tautia tai "vanhaa vettä" ja "hoidoksi" on neuvottu puhdasta vettä ja runsasta tuoreen veden vaihtoa. Jos hanavedestä tulee reilusti klooriamiineja ja koko "taudin" syy on vakava myrkytystila, moinen puoskarointi täytyy myös saada kuriin.

Edit: lisätty kolmas suositus sellaisille, jotka eivät halua/voi käyttää rikkoa klooriamiinia.

jarvij kirjoitti:Mutta miten pitkään tuollainen 0,1mg/ ammoniumia säilyy kypsässä akvaariossa, jossa on kunnollinen biologinen suodatin.

Tässä muuten mattosuodatin saattaa vielä nousta arvoon arvaamattomaan!

jarvij · Viesti Kirjoittaja **jarvij** » 15:46, 20.02.2004

En pätkääkään ihmetelisi.

http://www.aqua-web.org/seurat/tas/kauppa.php
Tampereen akvaarioseuran sivulta suora lainaus, jolla päätään osuuteni tässä keskustelussa:
"Natriumtiosulfaatti 100 g. Vesijohtovesi saattaa sisältää klooria joskus siinä määrin, että siitä on haittaa akvaarion eliöille. Kloorista on haittaa etenkin jos vettä joudutaan vaihtamaan kerralla paljon. Klooria voidaan kuitenkin sitoa vaarattomaan muotoon natriumtiosulfaatilla. Kloorin kanssa reagoidessaan natriumtiosulfaatti muodostaa pieniä määriä ammoniakkia. Tämä ammoniakki hapettuu kuitenkin varsin nopeasti ammoniakkia vaarattomampan muotoon mikäli akvaariossa on hyvin voiva bakteerikanta. Suolasta valmistetaan 10 % varastoliuos puhdistettuun veteen (apteekista). Koko 100 g suolamäärää ei kannata liuottaa kerratta, sillä liuos ei säily ikuisuuksia kyttökelpoisena. Annostelu: 1 ml varastoliuosta 10 vesijohtovesilitraa kohden. Pakkaus: Tampereen Akvaarioseura ry."

Tuo 100 g riittää kuukausiksi ja jopa vuosiksi (akvaarion koon mukaan ) ja maksaa tuolla sivulla 5 euroa.
Siinä on vedenparannusainetta pikkutarpeeseen.

nannu · Viesti Kirjoittaja **nannu** » 15:47, 20.02.2004

Kris kirjoitti: - Jos talousvedessä on klooriamiineja tai vapaata klooria, ne tulee poistaa ennen veden laittamista akvaarioon (joko klooriamiiniin vaikuttavan vedenparannusaineen tai natriumtiosulfaatin avulla)

Huih, uutta tietoo

...ennen asuin aqua-webissä, mutta nykyään pääsen enää kerran kuukaudessa, jos silloinkaan lukemaan viestejä. Mielenkiintoiselta kuulostaa tämä keskustelu...

Koska en yksinkertaisesti kerkeä lukea kaikkia aiheen viestejä kerralla, kysynkin nyt:
Mikäli ryhdyn käyttämään vedenparannusaineita tai tuota natriumtiosulfaattia vedenvaihtojen yhteydessä, täytyykö vettä seisottaa joka tapauksessa vai voiko seosta liruuttaa samalla kuin puhdasta vettä hanasta?

Anteeksi, jos tätä on kysytty jossakin jo aiemmin

JJVi · Viesti Kirjoittaja **JJVi** » 15:48, 20.02.2004

jarvij wrote:
Mutta miten pitkään tuollainen 0,1mg/ ammoniumia säilyy kypsässä akvaariossa, jossa on kunnollinen biologinen suodatin.

Tässä muuten mattosuodatin saattaa vielä nousta arvoon arvaamattomaan!

Tämän perusteella voisi kanssa olettaa että yleensäkin akvaarion suodattimien pesu ja vedenvaihto kannattaa tehdä eri aikaan, esim. suodattimet kannattaisi pestä vasta pari päivää vedenvaihdon jälkeen,

Kris · Viesti Kirjoittaja **Kris** » 16:04, 20.02.2004

JJVi kirjoitti:Tämän perusteella voisi kanssa olettaa että yleensäkin akvaarion suodattimien pesu ja vedenvaihto kannattaa tehdä eri aikaan, esim. suodattimet kannattaisi pestä vasta pari päivää vedenvaihdon jälkeen,

Näin varmaan on myös.

Klooriamiinin poistossa vapautuvan ammoniakin suhteen kannattaa olla erityisen varovainen seuraavissa tilanteissa:

- kun pH on yli 7
- kun veden lämpötila on korkea
- kun akvaariossa on poikasia (ne ovat erityisen herkkiä ammoniakille)
- kun vettä vaihdetaan paljon ja usein (pienikin altistus voi pitkän päälle käydä kalan terveyden päälle, kun tilanne toistuu usein)
- kun akvaariossa on herkkiä kalalajeja

Varmaan näissä tilanteissa kannattaisi ottaa erityisesti selvää oman akvaario- ja hanaveden kloori/kloramiiniarvoista.

Nämä kannattaa myös lukea:
http://fins.actwin.com/killietalk/month ... 00073.html
http://fins.actwin.com/killietalk/month ... 00562.html

aquado · Viesti Kirjoittaja **aquado** » 16:09, 20.02.2004

nannu kirjoitti: Mikäli ryhdyn käyttämään vedenparannusaineita tai tuota natriumtiosulfaattia vedenvaihtojen yhteydessä, täytyykö vettä seisottaa joka tapauksessa vai voiko seosta liruuttaa samalla kuin puhdasta vettä hanasta?

Itsekin olen klooriaminien kanssa uusi tuttava, mutta tämän keskustelun perusteella olen ymmärtänyt, ettei seisottamisella tässä välissä ole suurta merkitystä. Kirjoitan tämän vastauksen siis vailla ammattitaitoa ja paljolti myös saadakseni oikaisun käsitykseeni, jos se on väärä.

Perustelu: "Kloorin kanssa reagoidessaan natriumtiosulfaatti muodostaa pieniä määriä ammoniakkia." Ammoniakki taas muuttuu vaarattomaksi bakteeritoiminnan kautta, joten mikäli seisotusastiasi ei ole toimiva akvaario, ei siitä ole hyötyä. Vastaavasti, jos akvaariosi bakteerikanta on toimiva ja etenkin, jos vesi ei ole emäksistä, ei vähästä vedenvaihdon aikaisesta ammoniakista ole haittaa.

Kris · Viesti Kirjoittaja **Kris** » 16:23, 20.02.2004

aquado kirjoitti:
nannu kirjoitti:Mikäli ryhdyn käyttämään vedenparannusaineita tai tuota natriumtiosulfaattia vedenvaihtojen yhteydessä, täytyykö vettä seisottaa joka tapauksessa vai voiko seosta liruuttaa samalla kuin puhdasta vettä hanasta?
Itsekin olen klooriaminien kanssa uusi tuttava, mutta tämän keskustelun perusteella olen ymmärtänyt, ettei seisottamisella tässä välissä ole suurta merkitystä.

Seisottaminen ei siis vaikuta klooriamiineihin oikein tuon taivaallista, ellei sitten seisota sitä vettä noin 1-2 viikkoa. Tärkeämpi kysymys on varmaan se, pitäisikö vesi käsitellä vedenparannusaineella ennen sen laskemista akvaarioon. Se kai riippuu ensisijaisesti vaihdettavan veden määrästä ja hanaveden klooriamiinipitoisuudesta.

Kun tiedämme, että Helsingissä hanavedessä voi olla jopa 0.35 mg/l klooriamiineja ja että esimerkiksi kultakalalle ERITTÄIN myrkyllinen pitoisuus on 0.55 mg/l, ei asiaa kannata sivuuttaa olankohautuksella. Jos siis tällaisessa tilanteessa tekee vaikka 75% vedenvaihdon, tulee akvaarion klooramiinipitoisuudeksi 0.26 mg/l (olettaen että edellisellä kerralla kaikki vesi oli myös käsitelty vedenparannusaineella). Tämä on kyllä kovin lähellä tuota erittäin myrkyllistä arvoa ja silloin on mielestäni enemmän kuin perusteltua käsitellä vesi ENNEN sen akvaarioon laskemista.

Tietysti voi ajatella, että nuo myrkyllisyyskokeet ovat kestäneet yleensä 24 tuntia tai enemmän. Jos vedenparannusaineen lisää heti vedenvaihdon jälkeen, jää altistusaika luonnollisesti paljon pienemmäksi. Se häkämyrkytyksen kaltainen tila on kuitenkin erittäin vakava asia ja siksi kaloja ei sille tulisi turhaan altistaa.

Tämä tietty tekee vähän hankalaksi sen suoraan hanasta lorottelun, mutta ehkä siihenkin tämä foorumi jonkun ratkaisun keksii.

Jos vedenvaihdot ovat reilusti pienempiä ja hanavedessä ei ole noin paljoa klooriamiinia, voi homma tietysti olla vähemmän kriittinen.

jarvij · Viesti Kirjoittaja **jarvij** » 16:41, 20.02.2004

Jos vaihtaa vettä letkusta lorottamalla, voi natriumtiosulfaattia lisätä samanaikaisesit tipottain.
Akvaarion päälle sijoitetaan muoviastia, jossa on ennalta mitattu määrä ennalta laimennettua natriumtiosulfaattiliuosta. Astian pohjassa on vaikka neulalla tehty pieni reikä, josta liuos valuu/tippuu akvaarioon.

Tuon tiputusastian nestemäärä ja laimennus selvitetään siten että vedenvaihdon yhteydessä mitataan aika miten nopeasti akvaario suunnilleen täytettäessä täytty ja miten kauan tuosta reiällisestä astiasta valuu vettä.
Veden määrä asiassa sovitetaan sellaiseksi että astia tyhjenee suurin piirtein saman aikaisesti kuin akvaariio täyttyy. Sitten vain tuohon määrään sovitetaan haluttu natriumtiosulfaattimäärä.
http://www.aquahoito.info/suomi/aloittelija/vaihto.php

Näin menetellen klooriamiini hajoaa koko ajan ja kloori muuttuu kloridiksi. Biologinen suodatin hoitaa sitten ammoniakki/ammoniumin nitraatiksi.

Ylimäärä veteen putkistossa liuenneita kaasuja poistuu samalla jos akvaarion täyttö tehdään hitaasti. Letkulla sekään ei muodostu ongelmaksi.

aquado · Viesti Kirjoittaja **aquado** » 16:41, 20.02.2004

Kris kirjoitti:Jos vedenparannusaineen lisää heti vedenvaihdon jälkeen, jää altistusaika luonnollisesti paljon pienemmäksi.

Jos vedenparannusaineen lisää samalla, kun uutta vettä lorottelee, jää myrkytys vielä sekä vähäisemmäksi että lyhyemmäksi. Näin voisi päätellä ainakin siitä, että tuon vedenparannusaineen pitäisi toimia minuuteissa. Näinhän jonkun tuotteen esitteessä oli lukenut. Kyllä sitä vettä jaksaa sen verran hitaasti letkua pitkin valutella, että siinä kymmenisen minuuttia kestää.

nannu · Viesti Kirjoittaja **nannu** » 16:43, 20.02.2004

Kris kirjoitti:
Jos vedenparannusaineen lisää heti vedenvaihdon jälkeen, jää altistusaika luonnollisesti paljon pienemmäksi. Se häkämyrkytyksen kaltainen tila on kuitenkin erittäin vakava asia ja siksi kaloja ei sille tulisi turhaan altistaa.

Tämä tietty tekee vähän hankalaksi sen suoraan hanasta lorottelun, mutta ehkä siihenkin tämä foorumi jonkun ratkaisun keksii.

No vielä kysytään (ja edelleen pyydän anteeksi, jos noissa artikkeleissa tai keskusteluissa tämä asia on tullut jo selville)

Eli jos veden käsittelee ennen sen laskemista akvaarioon, minkä pituisen ajan vedenparannusaineet tarvitsevat tuottaakseen tulosta? Riittääkö päivä, pari tuntia vai puoli tuntia? Nyt käytännön vinkkejä kehiin

Kris · Viesti Kirjoittaja **Kris** » 16:54, 20.02.2004

nannu kirjoitti:Eli jos veden käsittelee ennen sen laskemista akvaarioon, minkä pituisen ajan vedenparannusaineet tarvitsevat tuottaakseen tulosta? Riittääkö päivä, pari tuntia vai puoli tuntia? Nyt käytännön vinkkejä kehiin

Jos oikein olen ymmärtänyt, aineet vaikuttavat ihan minuuttien kuluessa, kunhan vain sekoittuvat hyvin veteen. Tuossa edellä jarvij ja aquado jo ehdottivat tapoja joilla homma hoituu myös vaihdon yhteydessä. Kuulostaa ihan järkeenkäyvältä minusta.

Maisu · Viesti Kirjoittaja **Maisu** » 16:55, 20.02.2004

Kris kirjoitti:Kun tiedämme, että Helsingissä hanavedessä voi olla jopa 0.35 mg/l klooriamiineja ja että esimerkiksi kultakalalle ERITTÄIN myrkyllinen pitoisuus on 0.55 mg/l, ei asiaa kannata sivuuttaa olankohautuksella. Jos siis tällaisessa tilanteessa tekee vaikka 75% vedenvaihdon, tulee akvaarion klooramiinipitoisuudeksi 0.26 mg/l (olettaen että edellisellä kerralla kaikki vesi oli myös käsitelty vedenparannusaineella). Tämä on kyllä kovin lähellä tuota erittäin myrkyllistä arvoa ja silloin on mielestäni enemmän kuin perusteltua käsitellä vesi ENNEN sen akvaarioon laskemista.

"Voi olla jopa" ja "kovin lähellä". Aikamoista höpöä, sanoisin, jos "kovin lähellä" on todellisuudessa alle puolet.

Vanhan polven akvaristeista on aika harva tainnut allekirjoittaa nämä kulttimaineeseen nousseet "uudet vedenvaihtosuositukset". Enemmistö, sikäli kuin minä olen ymmärtänyt, on suositellut viimeiset parikymmentä vuotta 50% viikottaisia vedenvaihtoja. Ei tätä pyörää tarvitse keksiä uudelleen.

Kris · Viesti Kirjoittaja **Kris** » 17:17, 20.02.2004

maisu kirjoitti:"Voi olla jopa" ja "kovin lähellä". Aikamoista höpöä, sanoisin, jos "kovin lähellä" on todellisuudessa alle puolet.

Et tainnut ymmärtää asiaa. LC50-arvo kuvaa tappavaa myrkyllisyyttä. Puolet siitä on liian lähellä, ei vähättelevästi "alle puolet", kuten sinä sitä kuvaat.

LC50 ei kuvaa myrkyllisyyttä yhden yksilön (tässä tapauksessa kalan) kohdalla, vaan se kertoo sen arvon, jolla puolet joukosta kaatuu koristen. Se on siis arvo, josta kannattaa pysyä mahdollisimman kaukana.

maisu kirjoitti:Vanhan polven akvaristeista on aika harva tainnut allekirjoittaa nämä kulttimaineeseen nousseet "uudet vedenvaihtosuositukset". Enemmistö, sikäli kuin minä olen ymmärtänyt, on suositellut viimeiset parikymmentä vuotta 50% viikottaisia vedenvaihtoja. Ei tätä pyörää tarvitse keksiä uudelleen.

Uskoisitko, jos kerron, että 50% viikoittaisilla vedenvaihdoilla akvaarioveden klooriamiinipitoisuus on parissa kuukaudessa sama kuin hanavedessä ellei sitä sieltä vedenparannusaineilla tai natriumtiosulfaatilla poisteta? Jos vesilaitos lisää tuota ainetta veteen, tämä pyörä kannattaa tarkistaa aika ajoin.

jarvij · Viesti Kirjoittaja **jarvij** » 17:29, 20.02.2004

maisu kirjoitti:[
Vanhan polven akvaristeista on aika harva tainnut allekirjoittaa nämä kulttimaineeseen nousseet "uudet vedenvaihtosuositukset". Enemmistö, sikäli kuin minä olen ymmärtänyt, on suositellut viimeiset parikymmentä vuotta 50% viikottaisia vedenvaihtoja. Ei tätä pyörää tarvitse keksiä uudelleen.

Minäkin lukeudun tuohon vanhaan polveen ja suositan 50-75%. En siis ehdottomasti 75%.
Se ei ole kovin kaukana noin 50% prosentista.

Ja nyt natriumtiosulfaatin ja kunnollisen biologien suodattimen kanssa lisäksi turvallistakin.

Tiedä sitten miten monella on kunnollinen biologinen suodatin.

http://www.aquahoito.info/suomi/akvaario/suodatus.php

Waltteri · Viesti Kirjoittaja **Waltteri** » 18:08, 20.02.2004

Tässä on malawiakvaristi hieman ymmällään

Toisaalta varoitellaan klooriamiineista ja toisaalta sen poistosta syntyvästä vapaasta ammoniakista. Ilmeisesti suuria vedenvaihtoja ei sitten uskalla tehdä Helsingin seudulla vedenparannusaineenkaan kanssa.

Onko sitten niin, että emäksisen veden akvaariossa kannattaisi vaihtaa usein pienempiä määriä ja lisätä veteen vedenparannusainetta tai natriumtiosulfaattia?

jarvij · Viesti Kirjoittaja **jarvij** » 18:35, 20.02.2004

Waltteri kirjoitti:Tässä on malawiakvaristi hieman ymmällään

Toisaalta varoitellaan klooriamiineista ja toisaalta sen poistosta syntyvästä vapaasta ammoniakista. Ilmeisesti suuria vedenvaihtoja ei sitten uskalla tehdä Helsingin seudulla vedenparannusaineenkaan kanssa.

Onko sitten niin, että emäksisen veden akvaariossa kannattaisi vaihtaa usein pienempiä määriä ja lisätä veteen vedenparannusainetta tai natriumtiosulfaattia?

Kunnollinen biologinen suodatin on se ratkaisu. Kun akvaariota kalattomasti kypsytetään lisätään veteen 5mg/ ammoniumia, jonka bakteerit hoitavat nitraatiksi. Ny puhutaan kuitenkin siis maksimissaan noin 0,3mg/ ammoniumpitoisuuksista. Tuosta määrästä siis pH 8:ssa maksimissaan noin yksi neljäsosa on hetken aikaa vapaana ammoniakkina.

Pitäisi ehdottomasti testata ammonium/ammoniakki-pitoisuuksia vedenvaihdon yhteydessä ja sen jälkeen, varsinkin jos natriumtiosulfaattia (tai muuta klooriamiinia hajottavaa vedenparannusainetta) on käytetty.

Maisu · Viesti Kirjoittaja **Maisu** » 18:44, 20.02.2004

Kris kirjoitti:Uskoisitko, jos kerron, että 50% viikoittaisilla vedenvaihdoilla akvaarioveden klooriamiinipitoisuus on parissa kuukaudessa sama kuin hanavedessä ellei sitä sieltä vedenparannusaineilla tai natriumtiosulfaatilla poisteta?

Itseasiassa, enpä taida uskoa.

http://www.aqua-web.org/forum/viewtopic.php?t=12969

Helsingin_Vesi kirjoittaa:
"Akvaristin voi olla syytä suhteuttaa veden vaihtomäärä saamansa veden klooripitoisuuteen (Helsingissä hanan sijainnista riippuen 0,00 - 0,35 mg/l) ja kalojen kloorinsietokykyyn. Lisäämme klooria yhdessä ammoniakin kanssa (noin 0,35+0,17 mg/l), jolloin veteen muodostuu monoklooriamiinia eli sidottua klooria. Ainakin tarkka nenä haistaa kloorin Helsingin vedessä, jos se on vähänkin tuoretta.

Sidotun kloorin reaktiivisuus ja desinfiointiteho ja ehkä myös haitallisuus kaloille on kertaluokkaa alhaisempi kuin vapaan kloorin, jota edelleen käytetään joissakin vesilaitoksissa. Alhaisesta reaktiivisuudesta johtuu myös kloorin hidas poistuminen, muuttuminen kloridiksi. Laboratorion pöydällä avoimessa lasissa klooripitoisuus putosi 0,33 -> 0,03 mg/l vasta 11 päivässä. Jakeluverkon putkiston seinämien biofilmin kanssa reagoidessaan kloori tahtoo kulua lähes nollille noin kolmessa vuorokaudessa. Kloorin poistamista yrittävän on siis syytä varmistaa tuloksensa joskus sillä vedellä, jota kaloilleen juottaa."

Kris · Viesti Kirjoittaja **Kris** » 18:52, 20.02.2004

maisu kirjoitti:
Kris kirjoitti:Uskoisitko, jos kerron, että 50% viikoittaisilla vedenvaihdoilla akvaarioveden klooriamiinipitoisuus on parissa kuukaudessa sama kuin hanavedessä ellei sitä sieltä vedenparannusaineilla tai natriumtiosulfaatilla poisteta?
Itseasiassa, enpä taida uskoa.

En ymmärrä lainkaan, miksi lainaat tuota helsinginveden tekstiä tässä kohdassa. Voitko selventää, jos sinulla on joku pointti?

jarvij · Viesti Kirjoittaja **jarvij** » 19:04, 20.02.2004

Minä olen tässä asiassa kovin varovainen kannanotoissani. Ymmärrän erinomaisen hyvin helsinkiläisiä akvaristeja , jollainen itsekin olen jo yli 30 vuoden ajan ollut. Vettä vaihdetaan viikottain 50% ja ylikin. Nyt yhtä äkkiä se on muuttunut erittäin vaaralliseksi kaloille.

Natriumtiosulfaatti hajoittaa klooriamiini ja muuttaa vapaan kloorin kloridiksi, mutta mitä tulee tuosta natriumtiosulfaatista. Onko valokuvauskiinnite terveellistä juotavaa.

No ehkä on, onhan sitä vedenparannusaineissa taidettu maailmassa jo jokunen tuhat kiloa myydä, mutta kuitenkin ...?

haasa · Viesti Kirjoittaja **haasa** » 19:58, 20.02.2004

No niin, nyt kun on onnettoman noviisin pää pyöritetty sekaisin lukemalla tämä koko ketju läpi niin yhteenveto olisi paikallaan!

Eli Helsinkiläisen/Espoolaisen noviisiakvaristin vedenvaihto- ja käsittelyopastus, kiitos!

-Sami-