Alkukokoonpano muuttui jonkin verran siitä mitä oli meinattu, niinkuin tietynluonteisille henkilöille tuntuu aina käyvän. Olen kuitenkin ihansujut sen kanssa, eikä kalavalinnatkaan nyt ihan karkeita erheitä ole olleet. Pariskunta lehtikaloja (niin, ukko ja akka siellä on), kirsikkabarbeja, sitruunatetroja, musta-aavetetroja, partamonneja 2 kpl (joo, ukkeleita kumpainenkin) - näilläpä sitä saatiin jo hämmennystä tankkiin - noin aluksi. Täytettiin lootaa myös mukavan oloisesti erilaisilla kasveilla jotta saimme rakenenttua oman silmämme mukaista kokonaisuutta ja kaloille muutamia erilaisia ympäristöjä. Pari juurta ja kaksi isoa kivenmurikkaa ulkoa myös antavat ilmettä ja ilmeisen tarvittavia reviirejä fisuille. Myös uimatilaa ja "esiintymisestradi" on huomioitu sisustuksessa.
Alkuun tietysti kaikki kalat vaikuttivat vain "kaloille". Niin, ne olivat vedessä, söivät ja sitten ne taas olivat vedessä. Pian kuitenkin alkoi selvitä eri kalalajien eroista. Helppoa on täysin asiaa aikaisemmin kokemattomana lukea erilaisista luonteista, vaatimuksista, tavoista ja tottumuksista - mutta mitä siitäkin tajuaa ennenkuin pystyy itse seuraamaan tapahtumia. Lehtikalat, nuo alkuun niin mukavan uteliaat ja kauniit pitkäeväiset möllöttelijät ovat osoittautuneet varsinaisiksi riitapukareiksi. Jatkuvasti toinen on törkeällä tavalla uhittelemassa toiselle. Muniakin tuli tuossa joulun jälkeen, mutta toinen hyväkäs söi ne parin päivän jälkeen. Ainakin oletan noiden olleen lehtikalan munia, sillä ennen munimista oli niiden touhu tavaomaista riehakkaampaa ja toinen tuntui vahtivan tuota suodattimen päällistä jossa kutu oli. Oli miten oli, nyt siitä tuli välipala.
Tetrat. Ei. Nättejä, helppohoitoisia, värikkäitä - mutta eivät meikäläisen kaloja. Pahoittelen heti kättelyssä jos loukkaan jotakuta tetra-fania, mutta haukotus sentään, jopa on tylsää väkeä. Nämä ne vain leijuvat paikoillaan ja syövät. Musta-aaveissa on sentään ollut hyvää puolta tuo selkeä reviiri-käyttäytyminen ja on hauskaa seurailla kun joku lähtee kiertämään akvaariota ilmeisen tarkoituksella vain kiusata muita ja hämmentää järjestystä. Meno on rajua kun kalat tuijottavat toisiaan levitellen eviään. Tetroissa on myös esiintynyt pari pikku tapaturmaa; eräänä aamuna havaitsin yhden musta-aaveen "keulivan" tankissa. Ensi ilahtumisen jälkeen hauskasta tempusta havaitsin kuitenkin, että kyseessä ei taida ihan vartavasten opeteltu sirkustemppu olla, vaan kaiffarilta puuttui yksi evä. Se on mysteeri minne evä joutui, mutta kala ei pystynyt pysymään paikallaan, uimaan suorassa tai oikein kontrolloimaan uimasuuntaansa. Suoritin armomurhan. Nyt yksi sitruuna on "haihtumassa" kovaa vauhtia. Kala on "kaventunut" kovasti ja tummunut reunoiltaan - aivan kuin joku olisi käristänyt paperinpalaa sytkärillä. Muut syrjivät sitä ja pahoinvointi on ilmeistä. Kala on kuitenkin sen verran sinnikäs, etten ole onnistunut saamaan sitä armomurha mielessäni kiinni toistaiseksi. Yritystä kuitenkin riittää ja jatketaan, en halua muiden joutuvan minkään taudin kouriin. Kaikkiaan tetrat ovat olleet tylsiä ja pieni pettymys, en hanki niitä todennäköisesti enää jatkossa.
Kirsikkabarbit. Jee, rok rok rok. Siinä on kahdeksan varsin huvittavaa kalaa tankissa! Eräänä päivänä yllätin kalat leikkimästä suodattimen luota; ne lähestyivät virtauskohtaa sivulta ja "heittäytyivät" virran puhallettavaksi kauemmas. Jibii! Heh, sitä oli hauska seurata, kaloja oli hurvittelemassa kolme - neljä kappaletta ja niillä oli selvä vuorosysteemi käytössä. Heh, hauskaa jengiä. Nämä ovat myös olleet varsin pirteää porukkaa, ainainen ralli menossa akvaarion sopukoissa. Reviirinvartiointi on myös huvittavaa, eräs juippi vartioi pitkään lehden alusta evät pörhöllään. Kaikki muut kävivät vuorollaan sitten tekemässä kiusaa kaverin reviirillä ja tämän lähdettyä jahtaamaan sitä yhtä tunkeilijaa, tunkivat muut heti paikalle. Kärtsy tietenkin takaisin häätämään muita, ja jälleen joku vilahti takaa sen lehden alle. Hah. No, pidemmän päälle tämäkin kai tajusi homman toivottomuuden ja luopui vartioinnista. Viime aikoina noilla on ollut parittelumeininki. Ukkelit pörhistelevät evät levällään ja jahtaavat naikkosia. Ehkä pientä kevään tuntua rinnassa, vaikka me ihmiset tiedämmekin olevamme vasta keskitalven kourissa. Ei se mitään, "se mitä he eivät tiedä, ei voi heitä myöskään satuttaa" joten luulkoot rauhassa kevääksi. Aktiivista porukkaa on ollut kuitenkin kaikkiaan eikä ole ollut mitään ongelmiakaan näiden kanssa. Suosittelen kaikille.
Partamonni. Heh, pirun rumia ne ovat.
![[;)]](./images/smilies/icon_wink.gif "Wink"){kind=icon}
Voin kuitenkin löytää syyn, miksi nämä ovat niin suosittua väkeä. Jurpoja tuli nyt kaksin kappalein, kun kalakauppias ei muuten suostunut tinkimään kanssani niin uhkasin että perhanan monnin antaa ainakin kaupan päälle, muuten jää kaupat tekemättä kokonaan. Sain monnin. Hauskaa jengiä nämäkin ovat, välillä harrastavat muodostelmaroikkumista etulasissa. Partiksetkin ovat kasvaneet mukavasti ja ei paljoa tarvitse leväongelmasta puhua. Monnit ovat myös rakastuneet noihin juurakkoihin ja kivenkoloihin. Siellä on hyvä kölliä. Toinen on ilmeisesti vähän viluinen kaveri, ~25 asteisessa vedessä se aika ajoin roikuskelee lämmittimen vieressä. Ei mitään, onhan meissä ihmisissäkin eroja, jotkut pitävät pakkasista kun toiset viihtyvät kesähelteillä.Eikä se tähän vielä loppunut, vaan lisää piti saada, tietenkin. Jossain välissä oli akvaarioon ilmestynyt albiinomonnisia pohjakaloiksi. Plääh - yksi kuoli heti kättelyssä ja toinen pian sen jälkeen. Ensimmäiselle en kykene kertomaan mitään näkyvää kuolinsyytä ja olemme todenneetkin tämän vain masentuneen muiden seurasta ja päättäneen kai sitten itse päivänsä. Toinen mulkosilmä sitten turposi kyljistään pallon näköiseksi ja käyttäjä panikoi taas. Eipä paljoa keretty tehdä, kun otus oli jo kyljellään pohjalla. Sydän väärällään sitten seurailimme, josko jokin tauti olisi päässyt valloilleen, mutta loput monniset ovat menestyneet ihan hyvin. Välillä hauska katsella kun pötköt sätkivät pohjalla, mutta useimmiten aika tylsää väkeä nämäkin ovat. Todennäköisesti jatkossa tulen hankkimaan jotain muita pohjakaloja kuin monnisia, en ole vielä päättänyt asiaa lopullisesti mitä tykkään näistä.
Viimeisimpänä tarinana menimme kauppaan etsimään parannusta kotilo-invaasioon. Kotilokanta alkoi dramaattisesti lisääntyä tuossa jossain välissä ja pari kertaa siivosimme otukset käsineen pois akvaariosta. Kaikki, no niinhän me luulimme ja wham! - seuraavana aamuna nilviäisiä oli taas linssi väärällään. Saakutti. Koko perheen voimin siis kauppaan ja apua huutelemaan. Luulin, että jollain "kehityksen ihme"-myrkyllä saisi teurastettua kotilot lopullisesti vahingoittamatta kaloja, mutta minut jo pikkuhiljaa tunnistava kalakauppias osasi valistaa että saattaa mennä sitten pari asukkiakin matkassa. Ei hyväksyttävä vaihtoehto, siispä jotain poppakonsteja kokeilemaan. Asiantunteva myyntihenkilö ehdottikin, että jospa hommattaisiin joku kotiloita syövä kala akvaarioon (mikä myyntimies, tai siis -nainen!). Selvä, kuulosti tosi asialliselle jutulle. Käytiin erilaisia vaihtoehtoja läpi, mutta oikein hirveän hyvin sopivaa ei tuntunut löytyvän tuohon yhdistelmään. Lopulta päädyimme tiikerinuoliaisiin - päätöstä helpotti ronskisti se, että kyseessä oli kaupan ainoa tarjolla oleva vaihtoehto tilanteeseen. Ei muuta kun kalat taas joukkoon ja peukaloita pystyyn. Kolmehan noita nyt on - ja paikka sydämissä taattu! On niin veikeää väkeä ettei mitään rajaa, ja nyt pari kuukautta on mennyt myös ongelmitta. Kotiloille sen sijaan ilmestyi "pieni" ongelma eikä tankissa ole tällä hetkellä yhtä ainoaa rinkulaa pyörimässä. Ei sitten ensimmäistäkään, joten todella tehokasta siivousporukkaa. Tässä muuten myös oivia pohjakaloja, kohtuullisen hyvin ovat sopeutuneet porukkaankin. Mitä nyt musta-aaveet ärhentelevät kun tikru tulee sen alueelle, mutta tiikeri ei ole edes noteerannut parastaan pistävää aavetta. Tässä on myös sellainen kalalaji, jota tullaan näkemään minun pntössäni jatkossakin. Tällä haavaa en tuota määrää ole nostamassa kolmesta enempä, mutta jatkossa kun tilaa vapautuu / tulee lisää niin aivan varmasti.
Olen lisännyt tuossa matkan varrella myös toisen suodattimen tuonne roplottelemaan, ihan vain varmuuden vuoksi. Vesi on pysynyt hyvänä, siellä on edelleen sitä nitriittiä se 0,3 mitä kerroin sielä olevan jo heti alkuunsakin, joten kai se sitten alun alkaenkin oli sallitulla tasolla vaikka sitä joku jo kauhistelikin. Vaan eipä ole tuokaan oppi turhaa varmasti jatkoa varten. Valaistusta on ollut ilmeisen riittävästi, sillä vallisneriaa ja miekkakasvia jouduttiin välillä niittämään jo melkein puutarhasaksilla. Nyt olen siirtänyt jättiläis- ja tavallisen vallisnerian pimeämpään nurkkaukseen jossa ne tuntuvat viihtyvän valtaamatta koko purkkia. Myös vedensuosikki kasvoi aivan riesaksi asti.
Sellaisia. Kyllä tämä akvaarioilu on ihan mukavaa hommaa. Joskus sitä tajuaa oppineensa jotain uutta asiasta, useimmiten vain tyytyy ihmettelemään erilaisia juttuja kalamaailmassa. Näin maallikkonakin on hauskaa katsella värikkäiden kalojen kisaamista. En kadu, vaikka rahaa tuohon kuluu jonkin verran enemmän kuin alussa kuvittelin. Osa tietysti johtuu käyttäjästä itsestään...
. Kirsikkabarbeja on myös itselläni, toistaiseksi vain tyttöjä, mutta ovat kyllä melko vilkkaita ja rohkeita kaloja. Tetroista pidän myös, ja vaikka jotkut saattavat pitää neontetroja tusinakaloina, ovat ne mielestäni todella kauniita. Kovin usein kyllä ihan pysyttelevät paikoillaan, kuten sanoitkin, mutta kyllä ne välillä hiljakseen kiertelevät maastoa tutkimassa. Ja saattaa jokunen yksilö ihan pikku reviirinkin itselleen valloittaa.
.
.
