Viherhihhulihipin ajatuksia...

[cyanique]

En tiedä onko täällä aiemmin keskusteltu aiheesta, mutta pistänen silti tekstiä tulemaan.

Onko kukaan tullut ajatelleeksi sitä, että kuinka hassua on hankkia jokin vesipurkki olohuoneen nurkkaan ja hankkia kaloja, joiden kotiseutu on hyvin kaukana täältä. Minkä takia pitää olla sellainen pytty siinä ja kuinka paljon se kuluttaa? Ja niiden kalojen elämä siinä hyvin rajallisessa ympäristössä...

Jotenkin tässä muuton alla on miettinyt, että miten minä voin pitää 30 neliön luukkuani pienenä, kun taasen esim. 100 vuotta sitten köyhälle ihmiselle sellainen olisi ollut suoranaisesti luksusta. Kaikenlaista krääsää on kertynyt nurkkiin ja kalusteetkin on suht uusia. Ja tietenkin kaikenkukkuraksi nuo akvaariot. Kuinka paljon nekin kaikenlisäksi vie puhdasta vettä "turhaan".

Jotenkin tuntuu pahalta katsoa kalojaan 250l "altaassa", siinä samassa lasihökkelissä missä heidät on käytännössä tuomittu elämään koko loppuelämänsä. Melkein meinaa kettutytöttää tässä välissä

Sekin on käynyt mielessä, että niistä köyhistä maista mistä tuodaan kalanpoikasia, niin miten se vaikuttaa paikallisen väestön hyvinvointiin?

Mutta olen minäkin yks oikea joo tästä puhumaan... välillä sitä miettii, että mitäs jos hankkisin tuollaisen kalan, ja vaikka sille tuollaisen purkin, ja sinne sellaista ja tuollaista krääsää.

Mutta joskus sitä jää vain ihmettelemään näitä asioita.

[Tuukkis]

Taidat ihmetellä aivan liikaa.

[rain-]

Se paikallisen väestön hyvinvointi on joillain alueilla hyvinkin paljon riippuvainen meistä akvaristeista. Saavat tienestinsä pyydystämällä kaloja.

Tuli tuosta kettutytöstä mieleen yksi varhaisista akvaariokokemuksistani. Siskoni kaveri, ehkä neljä-viisivuotias silloin, päätti pelastaa pari neontetraa akvaariostani hukkumasta. Löysin ne sitten kuivuneina lattialta. Suurinpiirtein yhtä järkevää touhua kuin näitten suomalaisten kettutyttöjen turkistarhaiskut, sillä erotuksella että nuo oikeat kettutytöt ovat vähän vanhempia

[cyanique]

Taidat ihmetellä aivan liikaa.

Olen huomannut itsekin joskus saman

[KirsiK]

Joo, täytyy ajatella positiivisesti sitä, että toimeentuloa se kalanviljely ja pyydystys tuo. Toisaalta niiden eläinparkojen rahtaaminen kuluttaa hirveästi energiaa...

Voit kuitenkin lohduttaa kivistävää omaatuntoa sillä, että 'vesiastiasi' hyvinhoidettuna voi toimia tuttujen luontoelämyksenä, jonka avulla voit tuoda luonnon lähemmäksi sellaisia ihmisiä, jotka muuten eivät siitä tiedä paljoakaan. Ohimennen heitetyt kommentit erilaisista kaloista voivat ajan kuluessa avata kanssaihmisten silmät luonnon monimuotoisuudelle...

Ai, ai, vanha kansanvalistaja minussa taisi juuri herätä! Hauskaa työpäivää kaikille!

[mjalava]

Niin, jos tuota liikaa rupeaa mietiskelemään niin sama kai se on kaikkien eläinten pidon kanssa. Mikään niistä ei pysty elämään ihmisen kanssa "luonnollisessa" ympäristössään. Sitten koirat yms. jotka on jalostuksella saatettu säälittävään tilaan jossa ne ovat jopa ihmisestä riippuvaisia, jos niiden pidon ettisyyttä rupeaa ajattelemaan niin "rikos" on tehty jo aikapäiviä sitten, niitä ei olisi koskaan pitänyt "luoda".

Eih. Eläimet on eläimiä, meidän pitää kunnioittaa niiden oikeuksia mutta toisaalta myös ymmärtää etteivät niiden oikeudet meidän yhteiskuntamme kannalta ole samanlaiset kuin ihmisten oikeudet. Jos haluamme vaikkapa pitää kaloja lasialtaassa, saamme niin tehdä kunhan täytämme kalojen hyvinvoinnin perusedellytykset vaikka ne eivät voisikaan olla yhtä "onnellisia" kuin luonnossa. Jos jostakusta tuntuu pahalta niin sitten voi olla pitämättä kaloja tai muita eläimiä, mutta se on sitten kunkin oma päätös.

Mika

[Behemot]

Ympäristöfilosofiassa (ja luonnonsuojelupiireissä yleisemmin) ajatellaan, että eläinten pito lemmikkinä on niiden käyttämistä siinä missä niiden syöminenkin. Emme pidä lemmikkejä niiden omaksi eduksi, vaan (enimmäkseen) koska ne tuottavat meille erilaisia hyviä.

Onko tämä oikein vai väärin? Se riippuu pikaisesti ajatellen vastauksista ainakin seuraaviin kysymyksiin
1) Mitä seurauksia eläinten pidosta on eläimille itselleen?
2) Mitä seurauksia eläinten pidosta on ihmisille? Tuottavatko ne mielihyvää? Tekeekö eläinten hoitaminen meistä empaattisempia, vastuuntuuntoisempia tai muulla tavalla parempia ihmisiä?
3) Mitä oikeuksia eläimillä on? Mitä velvollisuuksia meillä on eläimiä kohtaan?
4) Millainen on ihmisten ja eläinten suhde? Onko ihmisellä oikeutta hallita eläintä? Onko ihmisellä velvollisuus edistää eläinten hyvinvointia?

Huomattavaa on, että kysymykseen 3 ei vastaukseksi riitä lainaus eläinsuojelulakia. Eläinten oikeudet ovat tällä hetkellä tärkeä etiikan tutkimuskohde, ja etiikassa tehdään ero sen välillä, miten asiat tällä hetkellä ovat ja sen välillä, miten niiden tulisi olla. Onko esim. riittävää antaa eläimelle hyvinvoinnin perusedellytykset vai onko pyrittävä tuottamaan niille mahdollisimman suuri määrä hyvinvointia? Entä tiedämmekö, mikä edes on eläimen kannalta tärkeää hyvinvointia?

Oma mielipiteeni on, että hyvin hoidetun akvaarion pitäminen on poikkeuksellisen eettinen eläintenkäytön muoto. Jotta akvaario menestyisi, sen on pyrittävä jäljittelemään luonnonoloja (vrt. esim. hamsterin pito häkissä/ hamsterin luonnollinen ympäristö). Lisäksi akvaariokalat yleensä elävät pidempään ja terveempinä kuin luonnossa. Monille lajeille akvaarioelämä voi olla hyvää elämää. Eri asia on tietysti huono akvaarionpito tai akvaarioon sopimattomien esim. liian suurikokoisten eläinten pitäminen. Näissä tapauksissa kalat ovat mielestäni vankeja ja pelkkiä ihmisen tarpeentyydytyksen välineitä.

[JuhaS]

Voidaan myös miettiä, mitkä ovat kalan tai muun lemmikkieläimen perustarpeet. Ainakin ravinto ja turva. Jälkimmäinen pitäköön sisällään myös lajille sopivat olosuhteet, kuten akvaariokalan kohdalla puhdas ja sopiva vesi. Mutta mitä muuta?

Ainakin luonnossa useimpien eläinten jokapäiväinen elämä taitaa olla hyvin pitkälle ravinnon hankintaa. Lisäksi useimmilla eläimillä on luonnossa vihollisia, jotka pistävät ne heti tilaisuuden tullen poskeensa. Tätä taustaa vasten voisi ajatella, että akvaariossa kalojen elämä on jopa "onnellisempaa" kuin luonnossa - varmat säännölliset ateriat eikä saalistajia. Täytyy myös muistaa, että eivät myöskään olosuhteet luonnossa ole jatkuvasti mitenkään optimaaliset.

Mitä sitten tulee eläinten oikeuksiin, niin puhuisin mieluummin ihmisten velvollisuuksista hoitoonsa ottamiaan eläimiä kohtaan. Meillä kun ei ole mitään mahdollisuuksia laajentaa näitä "oikeuksia" koskemaan kaikkia luonnonvaraisia eläimiä, vaan luonnossa tulee aina olemaan kärsimystä ja "epäoikeudenmukaisuutta".

Kivaa leikkiä välillä filosofia.

[ratti]

Kyllä jos kaikkea miettii noin pitkälle, on kaikki eläinten pito rangaistavaa. Itsekkin olen joskus "sinun iässäsi" mietiskellyt paljon näitä asioita. Nyt olen tullut siihen tulokseen että riittää kun eläimellä on tarpeeksi tilaa liikkua ja lajitoverita ja hyvää evästä.

Ja jos sitä oikein alkaa miettimään; ei tänne parane lastakaan tehdä. Maailmansota, terroristit, AIDS,otsonikerros, huumeet.... Onhan se rääkkäystä tehdä tänne lapsi elämään....

Sanoisin vaan kaikille että joskus liika miettiminen pahentaa asioita (ja mieltä). Minulle on joskus sanottu että: -Älä sää ajattele , oo sää vaan kaunis...

[rain-]

Ja jos mennään vähän pidemmälle miettimään noita eläinten oikeuksia, niin ehkä paras olisi hävittää kaikki ihmiset täältä maapallolta. Mehän olemme maailmamme syöpä, tuhoamme kaiken. Kunnon eläinaktivisti ei siis vain vapauta eläimiä luontoon, vaan vapauttaa luonnon ihmisistä. Hmm, ehkä minun kannattaisi lopettaa filosofointi tähän

[VilleJ]

Akvaarioharrastuksella myös ylläpidetään luontoa sen lisäksi, että työllistetään alueen ihmisiä, jotka sitä kautta saavat elannon. Ilman harrastusta monia jokia/metsiä ja sen sellaisia olisi jo tuhottu ja tilalle laitettu, ei nyt ehkä opiumia, mutta muuta taloudellisesti kannattavaa kasvamaan. Tai alueelle rakennettu tehtaita yms..

[Behemot]

Filosofoinnin ideana ei ole se, että se olisi kivaa. Ei ole. Filosofointi tekee ihmisestä äreän erakon joka ei pidä juuri kenestäkään tai mistään. Lisäksi se on helppo tapa hankkia itselleen mielenterveysongelmia (kysykää vaikka keneltä YTHS:llä, miltä laitoksilta on suurin tunku opiskelijamäärään nähden terapeutin pakeille). Mutta joskus, aina silloin tällöin, filosofointi johtaa oivalluksiin jotka saavat allekirjoittamaan väitteen, että on parempi olla onneton Sokrates kuin onnellinen sika, kuten joku suuri ja edesmennyt filosofi asian ilmaisi. Joten, nututuksesta huolimatta, filosofointi kyllä kannattaa.

Se siitä. JuhaS:lle haluaisin huomauttaa, että nykymaailmassa ei ole sellaista olentoa kuin "luonnonvarainen" eläin. Kaikki eläimet ovat jonkinlaisessa vuorovaikutuksessa ihmisen yhteiskunnan kanssa. Jos ne elävät erämaassa, ne elävät erämaassa jonne ihminen ei ole valinnut jostain syystä asettua, jos taas suojelualueella, ne ovat eläimiä jotka ihminen on halunnut suojella. Joka tapauksessa ne voivat kuolla jäädessään erämaan läpi kulkevalla tiellä ajavan auton alle. Toisin sanoen, "luonnonvaraisuuden" käsite on tavallaan hämäystä.

Lopuksi vähän optimismia. Se, että ihmiset ovat tällä hetkellä luonnolle pahasta, ei tarkoita, että ihmiset on tuomittu olemaan ikuisesti luonnolle pahasta. Ihminen voi paitsi tuhota, myös parantaa eläinten ja ympäristöjen elämää. Yksi ihminen ei (todennäköisesti) voi muuttaa koko maailmaa paratiisiksi, mutta aina voi tehdä jotakin. Alkuasetelmassa ihmiset ovat tuholaisia, mutta ihmiset ovat tuholaisia joista voisi tulla myös hyviä paimenia ja puutarhureita.