Taistelukalan mädin kovettuminen

Akvaarioiden ja kalojen hoito, ongelmat, sairaudet jne.

Valvoja: Moderaattorit

Alueen säännöt
Ennen kuin esität kysymyksesi, huolehdi, että ainakin osa seuraavista tiedoista ovat viestissäsi:
  1. akvaarion tilavuus ja mitat
  2. Valaistus (millaiset putket, esim. 58W Philips 86)
  3. Suodatus (suodattimien merkit ja mallit)
  4. Akvaarion hoito (vedenvaihdot, ruokinta, kasvilannoiteet yms.)
  5. Akvaarion asukit (kalat + muut eliöt)
  6. Vesiarvot (pH, GH, KH, NO2-, NO3-, lämpötila)
  7. Mikä on ongelma ja miten se esiintyy? Täysi kertomus kalan/kasvien oireista
  8. Milloin huomasit ongelman, onko jatkunut jo kauan? Onko ollut jotain muita ongelmia?


Ilmoittamalla ainakin osan em. tiedoista heti ensimäisessä viestissä, varmistat että muilla on helppo työ vastata viestiin ja näin ratkaista mahdolliset ongelmat. Kiitos!
Vastaa Viestiin
Kris
Senior Member
Senior Member
Viestit: 757
Liittynyt: 11:25, 10.08.2001
Paikkakunta: Helsinki

Taistelukalan mädin kovettuminen

Viesti Kirjoittaja Kris »

Meillä taistelukalat kutivat helmikuussa. Kaikki meni hyvin lukuunottamatta sitä, että nyt mamma on joutunut vaikeuksiin. Se lihoi suhteellisen pian kudun jälkeen ja selvästi innosti koirasta uusiin kutupuuhiin.

Seura-akvaariossa pesänrakennus ei kuitenkaan onnistunut kovin hyvin virtausten vuoksi ja pariskunta siirrettiin alkukesällä 60 litran altaaseen, jossa olosuhteet olivat aika lailla samanlaiset kuin viimeksi kudun onnistuessa. (Lämpötila 28-30 astetta, pieni virtaus, runsaasti kasveja)

Nyt koiras teki pesääkin ihan kunnolla, mutta jostain syystä hommaa ei saatu vietyä loppuun asti, eli kutua ei tapahtunut. Näytti siltä, että koiras ajoi naaraan pois aina kun tämä lähestyi. Ajan mittaan naaras on nyt vain lihonut lihomistaan ja alkaa näyttää tosi isolta. Liikkuu vähän huonosti, lepäilee kasvien varassa ja on selvästi turvoksissa. Tässä kuvia, jotka otettu joskus keväällä, mutta lihonut tuosta vielä selvästi:

KuvaKuva

Nyt yritetään vielä siten, että uros vaihdettu eilen toiseen. Olisiko kellään kokemusta vastaavasta tilanteesta ja hyviä ehdotuksia? Voiko tämä koko tilanne olla merkkinä siitä, että mäti on jotenkin kovettunut, eikä naaras yksinkertaisesti kykene kutemaan? Jos näin on, voiko asialle tehdä jotain? Naaras on ulkonäöstään huolimatta vielä kohtalaisen aktiivinen, ts. tulee syömään ja eilen piti kyllä uuden uroksen selvästi "kurissa", t.s. uhitteli sille ja ajoi sen pois.

Kaikki vinkit ja linkit otetaan kiitollisena vastaan!
Kati
Advanced Member
Advanced Member
Viestit: 1423
Liittynyt: 13:42, 22.01.2002
Paikkakunta: Helsinki; TAS
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Kati »

Mun ammoisille taistoakoille tuppasi käymään juuri noin. Ensin vietetään kutuaikaa, ja sitten jos jostain syystä kutemiseen tulee tauko, mamma pulskistuu muodottamaksi.

Hyviä neuvoja ei ole. Olen kokeillut kudettaa näitä paksuja rouvia kaikin keinoin, mutta onnistumatta. Kaksi kolmesta tämän kokeneesta heitti lusikan nurkkaan aika nopeasti, kun kutemisongelmia alkoi tulla (muutamassa kuukaudessa). Se kolmas rouva sensijaan purki epäonnistuneen kudun jälkeen aggressionsa kuolettavasti herraan, kun en ymmärtänyt heti heitä erottaa. Rouva murhaaja eli vielä puolisen vuotta pulskaa elämää.

Mieleen ei oikein tule edes ehdotuksia. Taistot elävät luonnossakin kovin vähän aikaa, ehkä vain yhden lisääntymiskauden (?). Siksi voisi kuvitella, ettei kalassa ehkä lainkaan ole mädintuotannon estinmekanismia. Tai jotain. Suhtautukaatten tähän mutuna.

Kati
millia
Katalysaattori
Katalysaattori
Viestit: 5666
Liittynyt: 16:10, 10.11.2001
Sukupuoli: Nainen
Paikkakunta: Hämeenlinna
Viesti:

Viesti Kirjoittaja millia »

No meillä naaraat ovat ihan omatoimisesti purkaneet ylimääräisen painolastin kiilaamalla itsensä johonkin lehdenhankaan tai kannon alle tms. Sitten koko porukka on mässytellyt ylijäämämädillä.
Noin on tapahtunut silloin, jos kutu on syystä tai toisesta mennyt mönkään. Esim. akvassa ollut useampi naaras kiinnostuneita herran kuplapesästä, silloin se kolmanneksi tai neljänneksi pyöräksi jäänyt naaras on mennyt keskenään kutemaan jonnekin syrjemmälle.
Kati
Advanced Member
Advanced Member
Viestit: 1423
Liittynyt: 13:42, 22.01.2002
Paikkakunta: Helsinki; TAS
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Kati »

millia kirjoitti:No meillä naaraat ovat ihan omatoimisesti purkaneet ylimääräisen painolastin kiilaamalla itsensä johonkin lehdenhankaan tai kannon alle tms. Sitten koko porukka on mässytellyt ylijäämämädillä.
Noin on tapahtunut silloin, jos kutu on syystä tai toisesta mennyt mönkään.
Näinhän sen kai pitäisi mennä, jos olosuhteet ovat suotuisat, mutta ymmärsin, että Krisin tapauksessa tässä välillä oli ollut aika, jolloin taistot eivät olleet voineet kutea, ja mäti olisi sinä aikana kasautunut ja mahdollisesti kovettunut.

Kati
Kris
Senior Member
Senior Member
Viestit: 757
Liittynyt: 11:25, 10.08.2001
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Kris »

Suurkiitokset Kati ja Millia!

Hyvä kuulla, että jollekulle muullekin on käynyt näin (vaikkei se tietenkään varsinaisesti "hyvä" ole...), mutta siis tosiaan joku kumma mekanismi taistoissa tämmöisen voi aiheuttaa. Onneksi tämä ei ole murhaajaksi ryhtynyt, mutta toki nyt jaksoi antaa vauhtia tuolle uudelle koiraalle ;-). Olen tosiaan nähnyt toisen naaraan (siis sellaisen, josta uros ei ollut kiinnostunut) pudottelevan mätinsä sinne sun tänne ja muiden herkuttelevan kaviaarilla. Mutta tämä mamma ei jostain syystä sitä ole älynnyt, osannut tai voinut tehdä...

Miten muuten niille teidän "mätipalloille" kävi lopulta?

Edelleen muita ajatuksia ja vinkkejä mielellään otetaan vastaan...
millia
Katalysaattori
Katalysaattori
Viestit: 5666
Liittynyt: 16:10, 10.11.2001
Sukupuoli: Nainen
Paikkakunta: Hämeenlinna
Viesti:

Viesti Kirjoittaja millia »

Kris kirjoitti: Miten muuten niille teidän "mätipalloille" kävi lopulta?

Edelleen muita ajatuksia ja vinkkejä mielellään otetaan vastaan...
Noo, meillä ei ole ollut sellaisia. Rouvat kun ovat saaneet kutea ihan rauhassa seura-akvaariossa ja ne jotka eivät ole päässeet kuplapesälle ovat siirtyneet sitten syrjemmälle sooloilemaan. Enkä sen puoleen ole pitänyt koskaan pelkästään naaraita paria kuukautta kauempaa ilman äijää, että ei mitään hajua tuleeko taistonaaraista mätipalloja siinä tapauksessa.

Mää en tiedä pystyykö sitä teidän mätipalloa pelastamaan enää, ja jos pystyy niin mitenkä. Kerro kuinka käy, kävin sitten huonosti tai hyvin.

Ehkä sinulla ei ole ollut mätipallon akvaariossa riittävästi sellaisia elementtejä mihin se olisi voinut itsensä kiilata epäonnistuneen kudun jälkeen päästäkseen masun turvotuksesta? -> Lisää oksia ja muuta sellaista.
rain-
Katalysaattori
Katalysaattori
Viestit: 3519
Liittynyt: 02:55, 04.11.2001
Sukupuoli: N/A

Viesti Kirjoittaja rain- »

Minunkin naaraani ovat aina olleet innokkaita kutemaan, joko koiraan kanssa tai yksinään, niin ettei ole mäti ehtinyt kovettumaan.

Katselin tuossa noin viikko sitten kun omassa altaassaan kasvanut ylpeyteni pursotteli mätimunat maahan ihan lennosta(siis avoimessa vedessä) kun ei ollut koirasta auttamassa. Nyt tämä tyttönen on ensimmäistä kertaa kutemassa syvänpunaisen koiraan kanssa ja hyvältä näyttää :P

Ei varmaan mädin kovettumasta kärsivälle naaraalle voi paljoa tehdä kuin pitää vesiarvot hyvänä ja nostaa lämpötilaa. Syöttää tyttö hyvään kuntoon(ts. että jaksaa tapella koiraan kanssa kutua suunnitellessa ja haluaa kutea) ja laittaa koiras mukaan ja toivoa parasta.
Vastaa Viestiin

Palaa sivulle “Hoito, ongelmat ja kalataudit”