Taistelukalakokemuksia
Valvoja: Moderaattorit
Taistelukalakokemuksia
Ajattelinpa kysäistä, millaisia kokemuksia teillä on taistoista, kun olen ajatellut sellaisen (sellaisia?) ottaa 100 litraiseen, eikä itselläni ole käytännön kokemusta lajista? Perusjutut olen jo netistä kaivanut, mutta oisko vielä jotain huomioitavaa?
Partis ja kardinaalit käy. Aikuisia milliksiä taisto ei välttämättä syö, mutta liehuvaeväiset koiraat saattavat saada muutoin kyytiä. Ja milliksethän diggaavat erilaista vettä.Elli kirjoitti:Muita kaloja / vesiarvoja voidaan muokata taiston mukaan. Partis ja kardinaalitetrat sopivat varmaan ainakin taiston seuraksi? Tällä hetkellä myös miljoonakaloja ja muutama muu vanhus-kala. Miljoonakalat taitavat olla taiston ruokaa?
Kati
Taitaapa miljoonakalat viihtyä kovassa vedessä ja taisto hieman pehmeässä.
Tässä linkki taiston tietoihin suomeksi.
Tässä linkki taiston tietoihin suomeksi.
"Jos et lähde tänään, et lähde huomennakaan..."
(Vanha arabialainen sananlasku)
(Vanha arabialainen sananlasku)
-
- Advanced Member
- Viestit: 1784
- Liittynyt: 13:26, 08.10.2001
- Akvaarioseurat: Tampereen Akvaarioseura ry
- Sukupuoli: Nainen
- Paikkakunta: Pirkkala / TAS
Elli kirjoitti:Muita kaloja / vesiarvoja voidaan muokata taiston mukaan. Partis ja kardinaalitetrat sopivat varmaan ainakin taiston seuraksi? Tällä hetkellä myös miljoonakaloja ja muutama muu vanhus-kala. Miljoonakalat taitavat olla taiston ruokaa?
Kardinaalitetrat menevät hyvin taiston kanssa, sillä niille käy samanlainen vesi. Yksi partamonnikin tuohon voisi sopia... suosittelen tähtipartamonnia, joka näyttäisi viihtyvän hyvin korkeissa lämpötiloissa. Partiksen tilalta voit ottaa myös muutaman katinkultamonnin levänsyöjiksi.
Miljoonkalat ja taisto eivät käy samaan akvaarioon jo erilaisten vesiarvovaatimustensa puolesta. Lisäksi taistelukalakoiras katsoo miljoonakalakoiraat kilpailijoikseen ja nyppii niiden pyrstöt pois. Ei taisto kyllä miltsejä syö, eli sen puolesta ei tarvitse olla huolissaan.
Heh, eivät taida millikset tietää, että ovat vääränlaisessa (pehmeässä) vedessä
(ovat kyllä suomalaiseen veteen jalostettuja, joten pehmeä vesikin näyttää kelpaavan...)
Niin, kannattaako ottaa vain yksi taistouros vai kaksi naarasta? Luin, että naaraatkin tappelevat, jos ei ole tarpeeksi tilaa/tiheää kasvillisuutta?

Niin, kannattaako ottaa vain yksi taistouros vai kaksi naarasta? Luin, että naaraatkin tappelevat, jos ei ole tarpeeksi tilaa/tiheää kasvillisuutta?
-
- Katalysaattori
- Viestit: 5666
- Liittynyt: 16:10, 10.11.2001
- Sukupuoli: Nainen
- Paikkakunta: Hämeenlinna
- Viesti:
100-litraiseen voi ottaa useamman taiston. Yhden äijän ja ainakin 2 naarasta (mieluummin 3). Mutta aina, kun taistelukaloja (sukupuolesta riippumatta) on akvaariossa enemmän kuin yksi, saa varautua tappeluihin. Naaraat eivät tappele ihan verissä päin. Pääasiallisesti keskittyvät vaan toistensa hätyyttelyyn ja kylkien näykkimiseen, harvoin saavat edes toistensa eviä repaleisiksi. Tämä siis pätee vain silloin kun akvassa ei ole koirasta.
Miespuolinen taisto tuo naaraidenkin välille jännitteitä. Ne saattavat alkaa tappelemaan koiraasta. Tuollaisten tappeluiden jäljiltä neitokaisilla on usein myös evät suikaleina. Se ei kuitenkaan ole kovin vaarallista, evät paranevat usein parissa päivässä, mutta jos haavoihin iskee pöpö, niin tilanne on pahempi ja vaatii lääkehoitoa.
Itselläni on ollut millin poikasia kasvamassa taistolandiassa. Ongelmia ei ole tuon syömiseksitulemisen kanssa, mutta aikuiset millikoiraat kyllä ärsyttävät taistelukalakoirasta. Muutenkin millien hötkyily ja säntäily saa taistoparan pään pyörälle.
Nykyään meillä on n. 100-litraisessa 2 taistokoirasta (toinen on poikanen ja ei edes unelmoi toiselle äijälle uhoamisesta, siirtyy kaupan tiskille kunhan kasvaa) 3 taistonaarasta, 1+2 kääpiörihmakalaa ja piikkisilmiä n. 8 kpl. Porukka tulee hyvin toimeen. Edes silloin ei ollut pahemmin ahdasta kun molemmat labyrinttikalalajit kutivat yhtä aikaa. Kääpiörihmat olivat kiltisti akvan vasemmassa takanurkassa ja taistot oikeassa takanurkassa. Ja muut kalat söivät ei niin sulassa sovussa taistojen ja rihmojen tuottaman mädin.
Miespuolinen taisto tuo naaraidenkin välille jännitteitä. Ne saattavat alkaa tappelemaan koiraasta. Tuollaisten tappeluiden jäljiltä neitokaisilla on usein myös evät suikaleina. Se ei kuitenkaan ole kovin vaarallista, evät paranevat usein parissa päivässä, mutta jos haavoihin iskee pöpö, niin tilanne on pahempi ja vaatii lääkehoitoa.
Itselläni on ollut millin poikasia kasvamassa taistolandiassa. Ongelmia ei ole tuon syömiseksitulemisen kanssa, mutta aikuiset millikoiraat kyllä ärsyttävät taistelukalakoirasta. Muutenkin millien hötkyily ja säntäily saa taistoparan pään pyörälle.
Nykyään meillä on n. 100-litraisessa 2 taistokoirasta (toinen on poikanen ja ei edes unelmoi toiselle äijälle uhoamisesta, siirtyy kaupan tiskille kunhan kasvaa) 3 taistonaarasta, 1+2 kääpiörihmakalaa ja piikkisilmiä n. 8 kpl. Porukka tulee hyvin toimeen. Edes silloin ei ollut pahemmin ahdasta kun molemmat labyrinttikalalajit kutivat yhtä aikaa. Kääpiörihmat olivat kiltisti akvan vasemmassa takanurkassa ja taistot oikeassa takanurkassa. Ja muut kalat söivät ei niin sulassa sovussa taistojen ja rihmojen tuottaman mädin.
-
- Katalysaattori
- Viestit: 7365
- Liittynyt: 17:01, 03.10.2001
- Sukupuoli: Nainen
- Paikkakunta: Helsinki
- Viesti:
Minulla viihtyi samasta poikueesta otetut kaksi naarasta 100 litraisessa kodissa siihen asti, kunnes toinen oli jo niin raihnainen, että sille piti antaa armokuolema. Yhteiseloa kesti jotain alle kolme vuotta. Tälle altaaseen yksin jääneelle leidille en kyllä uskalla seuraa hankkia, aina kun ei voi olla se voittoputki päällä 
Tavallinen partis (tai skaren ehdottama tähtipartis) sekä kardinaalitetraparvi on varsin loistava allastoverikokoonpano taistikselle (tai parille sellaiselle).

Tavallinen partis (tai skaren ehdottama tähtipartis) sekä kardinaalitetraparvi on varsin loistava allastoverikokoonpano taistikselle (tai parille sellaiselle).
Kun syö kylliksensä, ajattelee sivistyneesti ja ihmeen hienosti monesta asiasta.
Minulla on yksi urostaistis, jonka kanssa samaa akvaa on jakamassa mm. perhoskirjoahvenpariskunta ja katkarapu. Tilaa 140 l.
Havaintoja: Taistikset ovat kokemusteni mukaan yksilöitä. Tulevat toimeen pienten kalojen kanssa, ja isoja satalitraiseen ei mahdukaan, joten sen puolesta tilanne on ok.
Edellinen yksilöni oli ihan normaali, mutta nykyinen tapaus on käynyt läpi anoreksian, bulimian ja elää nykyään binge-eating vaiheessa. Siitä on myös tullut pohjakala, joka tykkää enemmän pohjatableteista kuin pinnalla olevasta ruuasta. Hyvin mielenkiintoinen tapaus (myös psykologimieheni mielestä...) Suosittelen.
Havaintoja: Taistikset ovat kokemusteni mukaan yksilöitä. Tulevat toimeen pienten kalojen kanssa, ja isoja satalitraiseen ei mahdukaan, joten sen puolesta tilanne on ok.
Edellinen yksilöni oli ihan normaali, mutta nykyinen tapaus on käynyt läpi anoreksian, bulimian ja elää nykyään binge-eating vaiheessa. Siitä on myös tullut pohjakala, joka tykkää enemmän pohjatableteista kuin pinnalla olevasta ruuasta. Hyvin mielenkiintoinen tapaus (myös psykologimieheni mielestä...) Suosittelen.
Minulla asui satalitraisessa kymmenisen taistelukalaa, enemmistö koiraita, melko hyvässä järjestyksessä, kukaan ei ainakaan kuollut, vaikka evät välillä olivatkin vähän rikki. Siinä jutun juju oli juuri se, että ne olivat kasvaneet yhdessä. Altaassa oli aina johtava koiras, joka oli kirkkaimman värinen ja kasvatti pisimmät evät. Toiset koiraat yrittivät parhaansa mukaan matkia naaraita.
Minun altaisiini ei ole onneksi eksynyt riitaisia naaraita, mutta eiköhän sekin vielä joskus onnistu. Paras yhdistelmä on kyllä juuri se yksi koiras kahta naarasta kohden, tytöt eivät ehdi tapella keskenään kun pojalla on yleensä jompikumpi flirttailun kohteena.
Minun altaisiini ei ole onneksi eksynyt riitaisia naaraita, mutta eiköhän sekin vielä joskus onnistu. Paras yhdistelmä on kyllä juuri se yksi koiras kahta naarasta kohden, tytöt eivät ehdi tapella keskenään kun pojalla on yleensä jompikumpi flirttailun kohteena.
Oma tasitoni on rauhallinen sielu ja tulee aina tervehtimään lasin eteen kun palloilen akvaarion edessä.
Taistikseni on pärjäillyt inkkareiden, kardinaalitetrojen, monnisten ja katkisten kanssa mutta affenet ovat olleet jo iso uhka. Pikkukaloja se sietää eikä hätyyttele niitä ollenkaan kun tietää olevansa suurin.
Taistikseni on pärjäillyt inkkareiden, kardinaalitetrojen, monnisten ja katkisten kanssa mutta affenet ovat olleet jo iso uhka. Pikkukaloja se sietää eikä hätyyttele niitä ollenkaan kun tietää olevansa suurin.
