Taistelukalan seuralaiset

[osku]

Kertokaapas ystävällisesti kokemuksianne mitkä kalat käyvät taistelukalan suralaiseksi ja mitkä eivät. Huntupyrstöiset kalat eivät todennäköisesti ole toivottuja kumppaneita?

[NiiLi]

Itselläni ainakin toimi kiilakylkien ja piikkisilmien yhteiselo taistelukalan kanssa.

[osku]

Kiilakyljet eivät sitten ole kovin raisuja kaloja, kun joissakin opuksissa vähän "pelotellaan" hankkimasta taistelukalalle kumppaneiksi liian raisua seuraa. Olen itse ajatellut mustiamolleja kumppaneiksi?

[Lisa]

Taistelukalan allastovereiden tulisi olla vähemmän vilkasta & nyppimätöntä porukkaa, joka sietää korkeahkoakin lämpötilaa (vilkkaudesta voidaan myös tinkiä jos jaksaa huolehtia taistelukalan/-kalojen ruuansaannista "henkilökohtaisesti"). Pienistä fisusista ainakin kuparitetra (niitä vilkkaita tämä), rubiinitetra, mustaneontetra, kerritetra, suppusuu, kardinaalitetra, kiilakylki (+ pikkukiilakylki) ja intiaaninsulka ovat sopivaa asukaskuntaa. Pohjakaloilla ei ole niin väliä, kunhan sopivat taiston lämpötilaan (hyviä seuralaisia esimerkiksi erilaiset piikkisilmät ja monniset, joista hyvä keskustelu täällä). Vähän arveluttavia valintoja ovat muut reviireitä muodostavat kalat kuten rihmakalat. Näiden kesken voi muodostua ilkeitäkin kähinöitä. Altaan koko ja sisustus kuitenkin ratkaisevat aika paljon.

Ja mustamolleja ei taiston kavereiksi. Nuo mustulit kuuluvat hiukan erilaiseen veteen ja ovat vähän turhan vilkkaitakin.

[maketzu]

Minulla on toinen taisto neontetrojen, kääpiöahventen ja monnien kanssa samassa altaassa ja toinen on kiekkojen ja monnien kanssa samassa altaassa. Ja hyvin ovat tulleet toimeen keskenään.

[osku]

Allas kun on 200-litrainen ja sen ainoat asukit ovat tällä hetkellä se taistelukala ja partamonni. Altaan kasvillisuuteen kuuluvat vallisneriat, konnanputket, anubiasta ja juurakko tietenkin monnille kaluttavaksi.

[Lisa]

Allas kun on 200-litrainen ja sen ainoat asukit ovat tällä hetkellä se taistelukala ja partamonni.

Oih, ruhtinaallisesti tilaa siis käytössä. Onko taistiksesi koiras?

[millia]

Minulla oli 250-litraisessa yksi taistopoika kasvamassa. Siinä vaiheessa kun se oli vähän saanut evilleen lisää pituutta hyökkäsivät mustaneontetrat sen kimppuun. Poika sai niin pahasti köniinsä, että oli pakko lopettaa (evistä ei ollut yhtään mitään jäljellä). Muita huonoja kämppikisä taistoille ovat seeprakalat (samanlainen tapaus kuin mustaneonien kanssa, mutta tässä hyökkäyksen kohteeksi joutunut taisto säilyi hengissä...trimmatuilla evillä), enempää huonoiksi havaittuija kokeiluja ei ole tultu tehtyäkään. Taistonuoriso on meillä joko lajiakvaariossa tai sitten monnisten kanssa.

Vanhemmilla taistoilla on täällä seuralaisinaan 100-litraisessa kääpiörihmakaloja ja eri piikkisilmiä. Taistoja on 1+2 ja samoin käppänöitä. Arvojärjestys menee näin: ylempään kastiin kuuluvat tasavertaisena akvan miespuoliset labyrinttikalat, seuraavaksi tulevat taistorouvat ja alimmassa kastissa ovat käppänärouvat. Äijillä taas ei ole niinkään väliä siitä hätyyttävätkö oman lajistaan naarasta, pääasia on että naiset pysyvät syrjässä. Enemmän tietenkin hätyyttävät omanlajisiaan. Keskenään ne eivät ota matsia koskaan, pysyvät kohteliaasti syrjässä jos toisella on kutusysteemit menossa.

[Lisa]

Siinä vaiheessa kun se oli vähän saanut evilleen lisää pituutta hyökkäsivät mustaneontetrat sen kimppuun. Poika sai niin pahasti köniinsä, että oli pakko lopettaa (evistä ei ollut yhtään mitään jäljellä).

Kuinka kurja juttu En ole ikinä kuullut keneltäkään (enkä itsekään havainnoinut), että mustaneonit eivät tulisi toimeen taistiksen kanssa, mutta kerta se on ensimmäinenkin

[-minttu-]

Minulla on ollut/on taistokoiraan kanssa seuraavia kaloja ilman ongelmia:

Keltabarbeja, sinirihmanaaras, mustaneontetroja, erilaisia monnisia, piikisilmiä, partiksia, kardinaalitetroja ja seeprakaloja.

Huonoja kokemuksia on lehtikaloista ja seeprakirjoahvenista, jotka nyppivät taiston evät.

[millia]

Kuinka kurja juttu En ole ikinä kuullut keneltäkään (enkä itsekään havainnoinut), että mustaneonit eivät tulisi toimeen taistiksen kanssa, mutta kerta se on ensimmäinenkin

Niin, kaipa se on noilla parvikaloilla sellainen juttu, että jos joku yksilö käy ihan uteliaisuuttaan vähän maistamassa taiston evää, niin muutkin kiinnostuvat. Sitten se kolmas huomaa, ette kun tuokin meni vähän kokeilemaan, niin uskallan minäkin. Ja sitten siinä on lopulta koko parvi yhden onnettoman taistoparan kimpussa. Yhdessäelo luonnistuu tasan niin kauan, kun kenellekään parven jäsenelle ei pälkähdä päähän, että se voisi uskaltautua maistamaan taiston evää.

[-minttu-]

Millia kirjoitti:

Siinä vaiheessa kun se oli vähän saanut evilleen lisää pituutta hyökkäsivät mustaneontetrat sen kimppuun. Poika sai niin pahasti köniinsä, että oli pakko lopettaa (evistä ei ollut yhtään mitään jäljellä). Muita huonoja kämppikisä taistoille ovat seeprakalat (samanlainen tapaus kuin mustaneonien kanssa, mutta tässä hyökkäyksen kohteeksi joutunut taisto säilyi hengissä...trimmatuilla evillä), enempää huonoiksi havaittuija kokeiluja ei ole tultu tehtyäkään.

Minä olen kyllä ymmälläni kuinka noin on voinut käydä.... Tuli mieleen, että minkä värinen oli taistoraukka, joka hyökkäyksen kohteeksi joutui? Sininen? Josko ne kokivat sen pahaksi kilpailijaksi...? Voisiko parvessa ollut olla paljon koiraita ja muutama/yksi naaras, johon oikeuttaan ne puolustivat? Minun kokemukseni mukaan mustaneontetrat ovat nössöistä nösseimpiä, hyvä kun syömään uskaltautuvat ja seeprakalat hösöttävät muista piittaamatta, paitsi ruoka-aikana. Minun taistelukalakoiras kyllä pistää parastaan ja ärhentelee kaikille muille lähelle tuleville, isoille tai pienille. Kuinka iso se mustaneontetraparvi oli?

Ystäväni joutui pitämään altaiden muutostöiden vuoksi kalojaan muutaman päivän paastolla ja sinä aikana muut kalat nyppivät taistelukalakoiraan evät ilmeisesti nälkäänsä, vaikkakin olivat eläneet ties kuinka kauan sopuisasti yhdessä, tuskin siitä nyt kuitenkaan oli kysymys.

[osku]

Taistelukalani on uros. Sininen väriltään ja vähän punaista pyrstöevissä.

[millia]

Minä olen kyllä ymmälläni kuinka noin on voinut käydä.... Tuli mieleen, että minkä värinen oli taistoraukka, joka hyökkäyksen kohteeksi joutui?
Sininen? Josko ne kokivat sen pahaksi kilpailijaksi...? Voisiko parvessa ollut olla paljon koiraita ja muutama/yksi naaras, johon oikeuttaan ne puolustivat? Minun kokemukseni mukaan mustaneontetrat ovat nössöistä nösseimpiä, hyvä kun syömään uskaltautuvat ja seeprakalat hösöttävät muista piittaamatta, paitsi ruoka-aikana. Minun taistelukalakoiras kyllä pistää parastaan ja ärhentelee kaikille muille lähelle tuleville, isoille tai pienille. Kuinka iso se mustaneontetraparvi oli?

Taistopoika oli turkoosi puna-violeteilla evillä. Se oli pahnan pohjimmainen ja laitoin sen elelemään 250-litraisen viidakoihin, ettei sisarukset höykytä liikaa. Poikaa ei näkynyt pariin kolmeen kuukauteen ja ajattelin että syöty se varmaankin on, mutta sitten eräänä päivänä näin akvassa tosi upean sateenkaaren väreissä loistelevan pikku taistopojan...kunnes sitten eräänä päivänä siitä ei paljon ollut jäljellä.

Mustaneoneja oli silloin 10 kappaletta (nykyään jengiin on liittynyt 5 lajitoveria). Ne eivät näyttäneet mitenkään vihoittelevan pojalle, vaan olivat enemmäkin kiinnostuneita sen evistä kulinaarisessa mielessä. Poju oli aika pieni vielä silloin n. 4 cm, niin ei siitä ollut puolustautumaan noin isoa ylivoimaa vastaan.

Kyllä mustaneonit on aika nössöjä kaloja, tosin ei ne meillä mitenkään arkoja ole. Vievät ruoan vaikka lehtikalan suusta, jos vaan ehtivät.

Ai joo, se seepakalakokeilu. Muistankohan nyt oikein...täytyy kelata, siitä on aikaa. Leopardiseeprakalat olivat tuottaneet jälkikasvua, ja sijoitin sitten tilanpuutteen vuoksi yhden aika nössönpuoleisen taistoäijän samaan osoitteeseen niiden kanssa. Kokeilu kesti n. puolituntia. Seeprat olivat jatkuvasti kiinni taistoparan evissä...se siitä.

[Lisa]

Oskulle vielä kalastoehdotus:

taistelukala
partis
-----
5 kpl siaminpiikkisilmiä
20-30 kpl kardinaalitetroja
10 kpl helo-, ruso- tai kultapäämonnisia

[rico]

Itselläni on kirsikkabarbeja taistelukalan kanssa ja elävät silkassa sovussa

[osku]

Taistollani on nyt kolme naarasta seurana ja lisäksi pieni parvi neontetroja, ainoat jotka joutuvat jonkunlaisen jahdin kohteeksi ovat nämä naaraat. Laitettuani naaraat altaaseen niin taistopoju rakensi jo seuraavana yönä vaahtopesän, jota ei kylläkään ollut "muistanut" kiinnittää mihinkään. Yhteiseloa on jatkunut vajaa viikko ja taitaa olla kolmas yritys meneillään.

[gesterbe]

Itselläni on nykyään taistelukaloja molemmissa akvaarioissa (120 l) ja niiden seuralaisina kardinaalitetraparvi ja plecoja, ja toisessa akvaariossa vielä monnisia. Näyttävät viihtyvät hyvin yhdessä. Sen sijaan kääpiörihmakalapariskunnan ja taistelukalojen yhteiselosta minulla on varsin huonoja kokemuksia, molemmat urokset muodostivat reviirinsä joita puolustivat välillä rajustikin.

[Lisa]

lisäksi pieni parvi neontetroja

Neontetrat vaativat viileämpää vettä kuin taistelukala voi edes sietää. Kardinaalitetra olisi paljon parempi valinta ja on kovasti neontetran näköinenkin, joten suosittelen vaihtamaan.

[marppa]

Omalla taistiksellani on pari leväkatkarapua, pikku kardinaalitetra parvi ja pandamonnisia... Sitä ennen kun joutui "evakkoon" (kääpiöakara tyttö ahdisteli liikaa) asui taistoni inkkareiden, täplämonnisten, noitamonnin ja nuolimonnien kanssa... Lämpötila oli 25 ja kaikki olivat tyytyväisiä (nuolimonnit kun tarvitsevat viileämpää vettä)...

[kiltsi]

Oskun altaaseen ei varmaan lämpötilan ja nykimisvaaran takia taida sopia loistobarbit?

[Lisa]

Oskun altaaseen ei varmaan lämpötilan ja nykimisvaaran takia taida sopia loistobarbit?

No ei sovi ei. Loistiksille viileämpää vettä ja pienieväisiä (& vilkkaita) allastovereita.

[depeche]

Kiilakylki on mielestäni myös taistolle hyvää seuraa -tulevat keskenään toimeen, samat vesivaatimukset ja samalta seudulta kotoisinkin. Kiilan värityskään ei ainakaan minulla ole vielä koskaan taistoja "ärsyttänyt".