Poikasten selviytymisestä muitten kalojen kanssa?

[anna-mari]

Kuinka suuri on ollut poikasten selviytymis prosenttinne suurin piirtein kun emo ja poikaset ovat jätetty akvaarioon muun populaation joukkoon.

En osaa päättää pitäiskö emo siirtaa poikastelemaan pikkuakvaarioon vain ei.

[iekku]

Riippuu siitä mitä kaloja poikaset ovat ja mitä ne joiden joukkoon ne jäävät..

[anna-mari]

Malawi-järven kirjoaahvenia. Emo on pseudotropheus estherae, muut kalat ovat samoja, sekä pseudotropheus lombardoita. Lisänä on yksi tanganyika järven spathodus.

Yksi vaihtoehto olisi laittaa suuhautoja melanchromis altaaseen, jossa on nyt ihan pieniä poikasia, sekä 3 kk ikäisiä poikasia, sekä niiteen vanhemmat.

Kolmasvaihtoehto olisi laittaa emo (liian pieneen?) 20 litraseen miniakvaarioon saamaan poikaset n. viikon sisällä ja siirtää emo sen jälkeen takas omaan kotiinsa.

[kankaanp]

En osaa ottaa kantaa Anna-Marin ongelmaan kun en varsinainen kirjoahven harrastaja ole, mutta ehkä minusta vielä sellainen tulee.

Kysymykseni on kuitenkin juuri tämän otsikon alle kuuluva:
Lippukirjoahven parini on joskus viimeisten 12 tunnin aikana ilmeisesti laskenut mädin koiraan pesänään pitämään luolaan keskelle akvaariota. Varmistua asiasta ei ihan yksinkertaisesti voi koska luolan suu osoittaa takaseinää ja se on hyvin kasvillisuuden keskellä piilossa. Emokalojen käyttäytyminen on kuitenkin kahdesta aiemmasta yrityksestä niin tuttua että se vahvasti viittaa joko tapahtuneeseen tai hyvin lähellä olevaan kutuun.

Kalat ovat 200 litran altaassa jossa suodatuksesta huolehtii vanha Eheim 2209 sisäsuodatin. Suodatin on ollut käytössä altaan perustamisesta -91 ja siinä on yksi ylimääräinen suodatin patruuna. (Tiedän sen alimitoitetuksi ja siksi se onkin täydellä teholla.) Altaassa uiskentelee myös 2 leväbarbia, 2 kirsikkabarbia ja 4 hunajarihmakalaa. Kasvillisuus on runsas ja piilopaikkoja löytyy.

Käytettävissä on toinen 400 litran allas jossa uiskentelee 7 kuparimonnista ja 3 partamonnia. (Kuten terävimmät huomaavat loisto- ja tiikeribarbit pääsivät parempaan kotiin ja altaat kehittyvät nyt Aasian ja Etelä-Amerikan suuntaan.) Tässä altaassa kasvillisuus on vielä varsin kehittymätöntä ja suodatuksesta huolehtii Eheim 2317 (1000 l/h) lämpösuodatin. Lämpö molemmissa altaissa on 25 asteessa ja vesiolot muutoinkin samat.

[?] Kysymykseni kuuluu: Miten varmista tämän kudun onnistumisen niin että poikueesta mahdollisimman suuri osa selviää hengissä?
Pitäisikö nyt ottaa haavi käteen ja siirtää muut kalat pois 200 litran altaasta vai annanko niiden olla?
Mitä muuta olisi hyvä tehdä?

[hannu]

Kalat ovat 200 litran altaassa jossa suodatuksesta huolehtii vanha Eheim 2209 sisäsuodatin. Suodatin on ollut käytössä altaan perustamisesta -91 ja siinä on yksi ylimääräinen suodatin patruuna. (Tiedän sen alimitoitetuksi ja siksi se onkin täydellä teholla.) Altaassa uiskentelee myös 2 leväbarbia, 2 kirsikkabarbia ja 4 hunajarihmakalaa. Kasvillisuus on runsas ja piilopaikkoja löytyy.

Kysymykseni kuuluu: Miten varmista tämän kudun onnistumisen niin että poikueesta mahdollisimman suuri osa selviää hengissä?
Mitä muuta olisi hyvä tehdä?

Suurin uhka niille poikasille on tuo suodatin, emokalat osaavat kyllä puolustaa poikasia noilta muilta asukeilta ,mutteivat imeytymiseltä suodattimeen. Kannattaa laittaa suodattimen päälle jonkinlainen sukkahousuviritys sitten ,kun poikaset lähtevät uimaan.

Hannu

[kankaanp]

Ok, niin ajattelinkin tehdä, mutta nyt taisi tulla mutkia matkaan.:
Suodatin on sen verran irti vedenpinnasta että joku pieni kala mahtuu helposti sen päälle suvantoon lepäilemään tai rakentamaan kuplapesää kuten Hunajarihmakala koiras on aamusta asti puuhannut. Suodatinta ei sitten siirrellä vissiin ollenkaan...
Sen verran sain tehtyä että pienensin tehon pienimmälleen ja nostin "lieteluukut" (siis ne suodattimen imuaukot peittävät ritilät joilla estetään lietteen valuminen suodattimesta akvaarioon kun sen nostaa pois vedestä) ylös. Veden virtaus ainaki väheni huomattavasti, mutta onkohan tämäkään riittävä...

[LAR]

Malawi-järven kirjoaahvenia. Emo on pseudotropheus estherae, muut kalat ovat samoja, sekä pseudotropheus lombardoita. Lisänä on yksi tanganyika järven spathodus.

Noin yleisesti ottaen kun malaweista puhutaan niin ratkaisevimpia tekijöitä poikasten säilymisessä on a) kalojen väritys b) akvaarion sisustus. Eli tummemman sävyisillä poikasilla on parempi mahdollisuus piiloutua kivenkoloihin yms. Keltaisilla se käy vähän huonommin. Omasta kokemuksesta väittäisin _omassa_ akvaariossani kirkasväristen (esim L. caeruleus) säilymisprosentin olevan ~50% ja tummemmilla (kuten esim L. sp Hongi) noin 95%. Tämä on toki hyvin pitkälti riippuvainen sisustuksen antamasta suojasta.

Noin ylipäätään ottaen malawit lisääntyvät sukukypsiksi päästyään ihan riesaksi saakka, eli kauhean vaikeita järjestelyjä en ole jaksanut viritellä. = poikasakvaariota käytetään kun haluan jotain tiettyä lajia enemmänkin viljellä. (ja jos joku kaipailee mbunia niin ottaa yhteyksiä....)

Ja noi mbunien poikaset on sen verran hyvän kokoisia suusta pois päästessään etten pitäisi suodatinta millään tavalla niille uhkana. Ei ainakaan omassa pöntössä ole aiheuttanut tappioita.

[arr]

Omien ahventeni (e-amerikkalaisten) olen antanut aina pärjätä poikasten hoidossa lähes itsenäisesti. Ovat olleet normaalissa altaassa muiden kalojen kanssa, mutta alkvaarion muut asukkaat eivät olleet juurikaan kiinnostuneita poikasista. Osasyynä tähän luonnollisesti olivat niin "huonetoverien" luonne kuin vanhempien hoitokäyttäytyminenkin.

Kun antaa kudun/poikastenhoidon tapahtua muiden kalojen seurassa, hoitavat vanhemmat selkeästi kauemmin ja intensiivisemmin poikasiaan. Lähes yhtä mielenkiintoista oli huomata, että myös tavallisesti ahneet, vikkelät ja hieman petomaisetkin kalat kuten tiikerinuoliaiset jättivät poikaset täysin rauhaan.

Suurin vaara poikaille aiheutui minullakin suodattimesta, pötön imuletkun pään suojasin pottikasvin mukana tulleella "vekkomaisella" muoviruukulla, jonka päälle laitoin sukkahousua suojaksi. Toimi hyvin, sukka ei tukkinut suodatinta ja poikaset eivät imeytyneet pönttöön. Toinen suodattimen tuoma ongelma on voimakas virtaus pohjalla, jossa pikkuiset opettelevat uimaan. Kannattaa olla tarkkena virauksen suuntauksen suhteen, tai poikaset voivat olla mennyttä...

Tälläisellä survivor-taktiikalla, jossa en auttanut poikasia muuten kuin ruokkimalla ja suodatinta "rauhoittamalla" selviytymisprosentti ei kuitenkaan ole kovin suuri, minulla "luovutusikäisiksi" selvisi 15 poikasta, joka sinänsä on ihan käytännöllinen määrä, kun on kyse isoista tonkijoista.

[kankaanp]

Voi surku! Lippukirjoahveneni uiskentelevat toista päivää tavanomaisen haalean värisinä altaassa eikä poikasista näy merkkiäkään.
Tämä on toinen epäonnistunut kutu tälle parille. Koiras on tehnyt yhden epäonnistuneen kudun toisen naaraan kanssa; silloin päästiin poikas asteelle, mutta seura-akvaariossa jossa tuolloin oli mm. barbeja kävi huonosti. Tuon epäonnistumisen jälkeen naaras sananmukaisesti kuihtui pois ja ostin uuden, joka ilmeisesti söi ensimmäisen mädin. Luin joltain web-sivulta että näin usein käy, mutta mitä tälle toiselle tapahtui? Naaras liehitteli koiraan kutupuuhiin ja jostain kumman syystä nämä avohoitajat ilmeisesti (!) kutivat luolaan jota sitten vahtivat mustanpuhuvina kolme päivää. Nyt ollaan kuitenkin taas vaaleita eikä poikasia näy. Missä vika? Liehittely tosin on taas käynnissä, joten ottaisin vastaan hyviä neuvoja mitä tehdä ennen kuin ne taas tekevät epätoivoisen yrityksen...

[anna-mari]

Ne poikaset on nyt viikon vanhoja. Niitä on vain n. 8, eikä kukaan kala kovin aktiivisesti niitä tunnu haluavan syödä. Emo ei ota niitä takas suuhunsa, mutta se vahtii reviiriansä, jolla poikaset on omissa piiloissaan.

Taidan jättää kalani saamaan poikasia tästä lähtien aina omiin akvaarioihinsa.

Yhdet toiset poikaset on vanhempiensa ja iso-sisarustensa kanssa yhdessä toisessa altaassa niin ikään sulassa sovussa.

Yhden poikasia odottavan olen laittanut pikku akvaarioon samaan poikaset. Eli kaikkea kokeillaa.