Partiksien "parta"

[iekku]

Onko partamonnien partapiikit oikeasti piikkejä? Tuossa katsellessani partikseni pesän vahtimista ja sitä, kun se rökittää itseään paljon isompaa tummaleväplekoakin mietiskelin, että saakohan se niillä piikeillään oikeaakin vahinkoa aikaan? On se kyllä kova äijä, vaikka piikit olisivatkin hämäystä

Viha on lyhytaikaista mielipuolisuutta.

[NesteHukka]

Partiksilla on paitsi aseita (piikit) myös luonnetta. Ne ovat kovia riitelemään ja joskus saattavat itsensäkin huonoon kuntoon kun eivät tajua lopettaa ajoissa. Piikit oovat toista plekoa vastaan kuitenkin aika miedot aseet, luulen. Plekojen panssarointi on sen verran rankka, että piikit ja törmäilyt eivät tunnu oikein missään. Omilla plekoillani näkyvät vahingot ovat yleensä halkeilleita eviä yms. muita jälkiä ei juurikaan näy, eli kovia sällejä ovat

[TiHe]

Heikko paikka myös plekoille on silmät, niihin ei ole suojaa.



-------------------------
Koirat haukkuvat, mutta karavaani kulkee.

[Lisa]

Omassa altaassani partis antoi kyytiä isommalle monnille (joku suuri imumonni tms) siinä määrin, että potilas oli pakko lopettaa ja partiskin jäi vaille vasemmanpuolimmaista "partatuppoa" eikä sitä ole kasvanut sille vieläkään takaisin, mutta suloinen sänki näkyy jo Ja mitä olen sormilla päässyt partaa koskemaan, niin kovalta se ei ole tuntunut ja mietinkin, että jos ne partajouhet ovat onttoja ja vaaran uhatessa ns. täyttyvät piikeistä?

"Henkilökohtaisesti olen aina valmis oppimaan, vaikka en välittäisikään tulla opetetuksi."

[Liisa S]

Partiksen parta ei ole piikkinen vaan ihan pehmeä, lihassuikaleista muodostunut. Siis se naamassa kasvava, yleensä monihaarainen parta. Sensijaan ne kidusten tienoilta hiukan pilkottavat kimput ovat todella kovia ja ne ovat ne, jotka kala ottaa esille uhkaillessaan ja puolustautuessaan. Kaikki, jotka ovat irroitelleen partiksia haavista kyllä ovat huomanneet nämä.

Vinkki haavista irrottamiseen: ei väkivaltaa, vaan kala haaveineen vesiastiaan. Se irroittautuu kyllä itse jos vain pystyy. Jos ei, sitten voi varovasti auttaa. repiä ei saa, sillä rintaevät voivat mennä sijoiltaan. Ja jokaisella akvaristillahan on useampi haavi, jolloin kalojen jahtaamista voi jatkaa toisella haavilla kun partis (tai muu piikkinen monni) on kiinni siinä yhdessä.

[Maisu]

Poistin taannoin akvaariosta ensimmäisen itsekseen kuolleen banjomonnin (yhden laihtuneen raukan lopetin jokin aika sitten, muuten banjot ovat kyllä olleet terveimpiä fisuja mitä olen tavannut - minulla on niitä parikymmentä), joka oli ilmeisesti lajia Bunocephalus knerii. Vainajan rintaevien piikit sotkeutuivat haaviin niin perusteellisesti että siihen tuli reikä. Elävillä yksilöillä lienee jokin nahkakerros estämässä tätä koska ne eivät milloinkaan ole tarttuneet haaviin, useimmiten tosin olenkin siirrellyt purkeilla.

Partiksen parrasta vielä, onko kukaan muu huomannut että vanhat koiraat tiputtaisivat osan parrastaan kun niiden lisääntymiskyky heikkenee?



-maisu-

[Liisa S]

D'oh, Tosiakvaristihan (tm) kaivaa kuolleet kalat pytystä ylös paljain käsin eikä likaa haavia moisessa puuhassa! (No kyllä meilläkin yleensä haavilla, joo...)

Partiskoiraan parta on minunkin mielestäni jotenkin hormoneista kiinni. Kun sen sinulta saamani porukan (kolme veljestä ja sisko) ainoa naaras kuoli, kaikki pojat menettivät pian komeat partansa tyviosia lukuunottamatta vaikka eivät olleet edes kovin vanhoja. Koko kolmikko elää edelleen, mutta kun en ole naarasta hankkinut niin ovat olleet aika lyhytpartaisia jo vuosia.