Täydellinen ottola?

[affenainen80]

Taloon on hetki sitten saapuneet ensimmäiset otot, ja nyt niitä onkin sitten kolmea sorttia kolmessa eri altaassa:

65L: macrotocinclus affinis (raitanuolimonni?), 5kpl
128L: otocinclus sp. negros, 6kpl
65L: otocinclus cocama (seepranuolimonni), 6kpl

Kun otoille antoi pikkusormen, ne veivät koko käden. Kaamea klisee, mutta niin totta.

Seepraottojen hinnan kuultuaan (ja sen, että haluaisin koittaa kudettaa niitä) isäntä terävänä julisti, että jos hän saisi päättää, niin hän laittaisi meidän 400-litraisesta otoille lajialtaan. Sisustaisi koko tankin pohjasta pintaan asti mangrovekäkkyröillä, salaojaputkilla ja kasveilla, ja asuttaisi sinne ainoastaan seepraottoja. Saisivat siellä olla ja lisääntyä aivan rauhassa.

Ei hullumpi ajatus sinänsä?

Aloinpa itsekin leikitellä ajatuksella. Josko kuitenkin asuttaisin ottojen lisäksi altaaseen pariskunnan lehtikaloja (en usko, että aikuisia ottoja ainakaan söisivät, ja mangrove-/kasviviidakossa otonpoikaset olisi aika hyvin turvassa).
Pohjalle tekisi mieli jotain kutevaa plekoa. Isoseepraplekoja L333 on jo, mutta niille tuo ottojen n.26-27 astetta on vähän turhan vähän ainakin kudetusta ajatellen.
Tai monnisia? Eikös ne olisi otonpoikasia ajatellen aika harmittomia, ja putsaisivat pohjaa tehokkaasti?


Haaveilkaahan kanssani, miten syntyisi ns. täydellinen ottola?

[saagelo]

Lisäisin tähän vaan oman kysymykseni ja mietteitäni...

Olen ajatellut 65l rasbora- ja korurihmakala-altaaseen jonkunlaista levänsyöjää tulisukarapujen lisäksi. Noi seepraotot vaikuttaa tosi hurmaavilta. Onko ne paljon herkempiä tai vaativampia, kuin tavalliset otot? Entä mikä niiden hinta on? Olen monesti kuullut, että kalliita ovat Mitäs niitä pieniä levänsyöjiä nyt olikaan? Jos otan ottoja, riittääkö esim. 5kpl vai viihtyvätkö paremmin isommassa parvessa?

[prboy]

Taloon on hetki sitten saapuneet ensimmäiset otot, ja nyt niitä onkin sitten kolmea sorttia kolmessa eri altaassa:

65L: macrotocinclus affinis (raitanuolimonni?), 5kpl
128L: otocinclus sp. negros, 6kpl
65L: otocinclus cocama (seepranuolimonni), 6kpl

Minulla on tapana olla olla ilonpilaaja.

Ensinnäkin sinulla ei ole Macrotocinclus affinista. Tuota nimeä käytetään kummastuttavan sitkeästi edelleen kaupan piirissä Suomessa. Se vain osoitaa, että tukkukauppiaat/kauppiaat eivät vaivaudu lukemaan mitään. Oikea affinis ei siedä yli 22 asteen lämpötilaa.

Käy katsomassa vaikkapa Planet Catfishin sivuilla, mikä otto sinulla on.

Tuo "negros" ei ole Otocinclus. Usein se viedään sukuun Microlepidogaster, mutta olen vakuuttunut, että Evers ja Seidel ovat oikeassa, kun he väittävät sen kuuluvan tuntemattomaan eli vielä kuvaamattomaan sukuun.

Saagelolle: Otot eivät ole parvikaloja. Niitä voi olla akvaariossa tilasta riippuen yhtä hyvin yksi tai sata.

[marinum]

Eikös nuo otot kuitenkin luonnossa elele suurissa parvissa? Omassa altaassani olen niiden ainakin huomannut viihtyvän toistensa seurassa.

[affenainen80]

Taloon on hetki sitten saapuneet ensimmäiset otot, ja nyt niitä onkin sitten kolmea sorttia kolmessa eri altaassa:

65L: macrotocinclus affinis (raitanuolimonni?), 5kpl
128L: otocinclus sp. negros, 6kpl
65L: otocinclus cocama (seepranuolimonni), 6kpl

Minulla on tapana olla olla ilonpilaaja.

Ensinnäkin sinulla ei ole Macrotocinclus affinista. Tuota nimeä käytetään kummastuttavan sitkeästi edelleen kaupan piirissä Suomessa. Se vain osoitaa, että tukkukauppiaat/kauppiaat eivät vaivaudu lukemaan mitään. Oikea affinis ei siedä yli 22 asteen lämpötilaa.

Hops, hyvä kun joku huomasi virheeni! Sitä se on, kun yrittää oppia kaikki otot ulkoa yhdessä yössä, ja muistaakin ne vielä...
Eli Otocinclus vittatustahan nuo ovat.

En kyllä yhtään ihmettelisi, vaikkei tuo "negros" kuuluisikaan varsinaisesti otocincluksiin. Netissä kyllä tunnetaan "Otocinclus negros", mutta planetcatfish taas ei sitä tunnusta. Ruumiinmuodoltaankin poikkeavat hiukan näistä kahdesta muusta otosta, mitä mulla on.

[sani]

Tuohon ottojen poikasasiaan sanoisin että kyllä monniset ja lehtikalat napsivat ne helposti suihinsa. Ja menevät helposti suodattimeen mikäli sitä ei suojaa sukkahousukankaalla todella tiiviisti. Mulla oli jossain vaiheessa ulkosuodatin täynnä poikasia vaikka oli tiheä verkko siinä imuputken päällä. Sisäsuodattimeenkin imeytyivät. Ovat todella herkässä tilassa siinä vaiheessa kun kuoriutuvat ja lähtevät liikkeelle.

Mullahan oli aikoinaan juwelin 180 litrainen ottojen lajialtaana. Mitään muita kaloja sinne ei kannattanut ottaa koska ne napsivat poikaset nopsaan suihinsa ja muut kalat muutenkin häiritsevät lisääntymistä ja syömistä. Otoilla oli erillinen ruokailupaikka mihin tulivat kaikki samaan aikaan ja tätä ei tapahtunut muiden kalojen kanssa ollessa. Jos haluaa naaraiden kutevan niin ne pitää saada syömään kunnolla. Samoin poikasetkaan eivät kasva jos eivät saa ruokarauhaa muilta kaloilta. Ottojen käytös on aivan erilainen lajialtaassa kuin muiden kalojen kanssa. Uivat kuin "haikalat" parvessa, etenkin iltaisin.

Joskus täällä oli linkki videoon jossa haavittiin jostain vihreävetisestä joesta tuhansittain ottoja yhdellä haavinvedolla...missähän se linkki onkaan? Luonnossa ne elävät tiheässä populaatiossa joten kyllä luulisi niille olevan luontaisempaa elellä lajitoverien seurassa vaikkeivat varsinaisia parvikaloja olisikaan. Kyllähän ne toistensa seuraan hakeutuvat. Itse en sanoisi että on sama onko niitä yksi vai useampi. Mulla oli nimittäin alkuun vain yksi naaras joka uiskenteli tetrojen perässä ikävissään. Ja kun hommasin sille koiraan, ne alkoivat välittömästi lisääntyä. Ja yhdessä nuo nykyiset ototkin näyttävät olevan....

Lisäys: http://www.youtube.com/watch?v=ilnitMs1LRk tuossa tuo linkki. Miten niitä voikin saada haaviin noin paljon

[affenainen80]

Lisäys: http://www.youtube.com/watch?v=ilnitMs1LRk tuossa tuo linkki. Miten niitä voikin saada haaviin noin paljon

No OHHO! Monikohan mahtoi kuolla haaviin rusentuessaan lajitovereiden alle...

Tuosta suodatinasiasta vielä. Ulkosuodattimen imupään ajattelin suojata sukkahousulla ja sisäsuodattimiin laittaisin nippusiteillä tms suodatinmattoa ympärille - tai vaihtoehtoisesti rakentelisin mattosuodattimen. Mahtaisiko onnistua noin? Virtausta otoilla kuitenkin ilmeisesti saa olla ihan reippaastikin?

Monniset ja lehtikalat saan siis unohtaa seepraottojen lajialtaasta. Entä plekot? Löytyisikö niistä jotain turvallista vaihtoehtoa?

[sammu]

Noitamonnin (tai noitahan on monia lajeja, joten voi olla eroja) eivät ole ärhäköitä syömään ainakaan poikasia. Virtauksesta otot eivät tunnu olevan pahoillaan. Ja vaikka otot eivät varsinaisia parvikaloja olekaan, niin kyllä ne silti välillä kokoontuvat yhteen vipeltämään.

[affenainen80]

Näytän sittenkin omistavan neljää eri ottolajia - jos nyt lasketaan tuo "negros" yhdeksi ottolajiksi. Tarkempi tutkinta on osoittanut, että viidestä "vittatuksestani" vain kaksi on o.vittatuksia, kolme näyttäisi olevan o.hoppeita.

Mahtavatko lisääntyä keskenään - siis ristiin?

[Adrianna]

Joskus täällä oli linkki videoon jossa haavittiin jostain vihreävetisestä joesta tuhansittain ottoja yhdellä haavinvedolla...missähän se linkki onkaan? Luonnossa ne elävät tiheässä populaatiossa joten kyllä luulisi niille olevan luontaisempaa elellä lajitoverien seurassa vaikkeivat varsinaisia parvikaloja olisikaan. Kyllähän ne toistensa seuraan hakeutuvat.

Narin narin, liekö kyseessä ihan normaali arki ottojen elämässä vai lisääntymiskausi? Tuo aika kun pistää eläimellä kuin eläimellä tavat uuteen uskoon. Jopa äärettömän agressiiviset lajit oleskelevat toistensa lähellä. Joten pienet ja tyynen rauhallisetkin otot hengaavat yhdessä vain lisääntyäkseen?

Omat otot käyttäytyvät kuin monniset: se on yksi ja sama onko lajitoveria näkysällä, niitä siedetään ja toisinaan oleskellaan kylki kyljessä. Syöminen onnaa vaikka samasta pikkuisesta rakeesta yhtä aikaa mutta varsinaista parveilua ei ole todistettu kertaakaan. Asuvat päälle viiden hengen joukoissa kahdssa seura-altaassa leväjoukkoina.

Mielelläni mieltäisin oton sosiaaliseksi ryhmäkalaksi (miksikäs niitä muutenkaan olisi useampi per allas ) mutta ilman tietoa ottojen oleskelusta luonnossa kutuajan ulkopuolella en lähtisi niin väittämään.

[sani]

En toki väittänyt että tuo tilanne haavimisessa on normaali tai siis itsekin ajattelin että varmaan joku kutuaika tms. jolloin niitä on helppo pyydystää kun parveilevat. Mutta siis elävät tiheissä populaatiossa silti. Olen lukenut noista aikoinaan paljon ja siksi sanoin noin. Parvikala eli shoaling fish käsite on aika tiukka ja otot eivät varmaan siihen mene. Mutta väitän edelleen että ovat onnellisempia kavereiden kanssa. Ja ei ne seura-akvaariossa parveilekaan samalla tavalla kuin lajiakvassa. En tiedä mitä sitten tekivät mutta jokailtainen ralli niillä oli vaikkei kuteneetkaan aina.

Jos ufot tulisivat määrittelemään onko ihminen parvi/laumaeläin niin varmasti olisi vaikka erakkonakin voi viihtyä

Ja mitä tulee monnisiin niin niitähän pidetään parvikaloina... joskus koetin ostaa kahta monnista joukon jatkoksi niin kauppiaalta tuli heti hirveä selostus että ne tarvitsevat vähintään 6:n parven.

[prboy]

Eikös nuo otot kuitenkin luonnossa elele suurissa parvissa? Omassa altaassani olen niiden ainakin huomannut viihtyvän toistensa seurassa.

Se, että ei heti käy kimppuun lajitoverin nähtyään, ei tee kalasta parveilijaa.

Viihtyy toistensa seurassa? Miten tämä todennetaan tai mitataan? Asialla voi olla aivan luonnollinen selitys. Ottojen hereilläoloaika kuluu käytännöllisesti katsoen kokonaan leviä raastaen. Ne joutuvat todella tekemään työtä saadakseen tarpeellisen määrän energiaa. Niinpä on hyvin todennäköistä, että ne kerääntyvät paikalle, jossa levää on vähän enemmän kuin muualla. On myös mahdollista, että ne oppivat seuraamaan toisiaan apajille. Parhaan etsijän seuraaminen on varmin tae ruoan löytymisestä. Mitä muuta tarvitaan myyttiin toistensa seurassa viihtymisestä?

Asiasta voisi tehdä kokeitakin. Akvaarioon voi laittaa muulla reilusti levöittyneitä kiviä yms. Jos otot näistä huolimatta hengailevat yhdessä puhtaalla lasiseinällä, voidaan puhua toistensa seurassa viihtymisestä.

Luonnossa otoilla on muitakin syitä pakkautua yhteen. Ottojen populaatiotiheys on yleensä suuri. Niinpä kuivina kausina voi parhailla paikoilla olla 10 000 yksilöäkin yhdessä ja usein pari kolmekin lajia tai jopa sukua. Ne eivät keräänny yhteen viihtymisen vuoksi, vaan yrittävät selvitä hengissä kuivan kauden yli.

[sani]

Voisihan varsinaisista parvikaloistakin sanoa etteivät oikeasti viihdy toistensa seurassa mutta ovat parvessa koska se lisää ruuan löytämismahdollisuuksia, vähentää saalistusriskiä ja lisääntymismahdollisuudet kasvavat.

Täplä- ja juovanuolimonneillakin on eroja käytöksessä. Kun laitan käteni akvaarioon, juovanuolimonnit (jotka muuten sukua toisilleen) kerääntyvät yhteen nurkkaan, kun taas täplänuolimonnit eivät säikkyessään näytä parveutuvan.

Kalabiologiaa ja käyttäytymisekologiaa opiskelleena ja satoja ottoja kasvattaneena voin takuulla väittää että ne viihtyvät paremmin toistensa seurassa kuin yksin. Yksinäinen nuolimonni jurottaa jossain nurkassa ja nuoret yksinäiset yksilöt saattavat parveilla tetrojen kanssa. Asioita voi tulkita monella tavalla ja loppujen lopuksi mitä voimme kalan ajattelusta tietää

Ketjun aloittaja kysyi risteytyvätkö otot. Juovanuolimonninaaraas on mulla ainakin kutenut täplänuolimonnikoiraan kanssa mutta se tapahtui seura-akvaariossa joten en tiedä mahdollisesta jälkikasvusta. Munat olivat jonkunaikaa paikoillaan lehdellä eivätkä ainakaan heti homehtuneet/muuttuneet valkoisiksi kuten pilaantuvalle kudulle yleensä tapahtuu. Mutta epäilen tulisiko moisesta risteymästä elinkelpoista tulosta.

[sammu]

Mitä muuta tarvitaan myyttiin toistensa seurassa viihtymisestä?

Minulle se tuli siitä kun noita viimeksi oli, niin aina välillä (päivittäin) kokoontuivat parveksi ja uivat rauhallisesti 1.8 metrin allasta päädystä päätyyn muutamankin kerran peräjälkeen. Tuohon joukkoon meni jopa pari samankokoista leväbarbin poikasta silloin kun vielä olivat samankokoisia. Välitettavasti muutossa kuoli osa otoista ja kun jonkin ajan päästä jaoin otot pariin (välillä kolmeenkin) akvaarioon, niin käyttäytyminen loppui - joko tuohon siis vaikutti määrä ja sen mahdollisesti luoma turvallisuuden tunne tai sitten samaan aikaan aikuistuvat ja tuo oli jotain nuorten ottojen käyttäytymistä. Eikö tämä ole siis normaalia ottojen käyttäytymistä ja oliko tuo jotain poikkeuksellista?

[prboy]

Voisihan varsinaisista parvikaloistakin sanoa etteivät oikeasti viihdy toistensa seurassa mutta ovat parvessa koska se lisää ruuan löytämismahdollisuuksia, vähentää saalistusriskiä ja lisääntymismahdollisuudet kasvavat.

Täplä- ja juovanuolimonneillakin on eroja käytöksessä. Kun laitan käteni akvaarioon, juovanuolimonnit (jotka muuten sukua toisilleen) kerääntyvät yhteen nurkkaan, kun taas täplänuolimonnit eivät säikkyessään näytä parveutuvan.

Kalabiologiaa ja käyttäytymisekologiaa opiskelleena ja satoja ottoja kasvattaneena voin takuulla väittää että ne viihtyvät paremmin toistensa seurassa kuin yksin. Yksinäinen nuolimonni jurottaa jossain nurkassa ja nuoret yksinäiset yksilöt saattavat parveilla tetrojen kanssa. Asioita voi tulkita monella tavalla ja loppujen lopuksi mitä voimme kalan ajattelusta tietää

Minä poistan aina varmistimen, kun luen täällä akvaariokalojen viihtymisestä. Kysyin jo miten sitä mitataan, enkä saanut vastausta.

Minä olen pitänyt ottoja lukuisia kertoja aivan ilman lajitovereita. Näiden kokemusten perusteella tuo sinun jurottamisesi on aivan täyttä potaskaa. Yksi otto joutui olemaan yksin kohtalaisen kokoisessa akvaariossa pitkään ja eli reilusti yli 10-vuotiaaksi. Ei sen pitäisi olla mahdollista, jos otot aivan ehdottomasti vaativat kumppaneita.

Kokonaan toinen asia on, että onko syytä pitää ottoja yksikseen. Yleensä niitä halutaan syömään levää. Yhdestä on siinä tarkoituksessa hyvin vähän iloa.

En malta olla kysymättä, mitä niissä sinun kalabiologian ja käyttäytymisekologian oppikirjoissasi kerrottiin kalojen ajattelusta? Aika erikoinen sanavalinta noita asioita opiskelleelta.

[sani]

En malta olla kysymättä, mitä niissä sinun kalabiologian ja käyttäytymisekologian oppikirjoissasi kerrottiin kalojen ajattelusta? Aika erikoinen sanavalinta noita asioita opiskelleelta.

Melkeinpä arvasin että joku pilkunviilaaja tarttuu tällaiseen. Tuo oli heitto ja kalojen inhimillistämistä. Otot yksinkertaisesti käyttäytyvät lajityypillisemmin jos niitä on enemmän. Ja elinikä ei sekään kerro onko kala viihtynyt vaiko ei.

[marinum]

Mistä itse sitten prboy olet niin vakuuttunut, että sinun ottosi viihtyi hyvin yksinänsä, ei kai se ainoastaan hengissä selviäminen aina viihtymisestä kerro ?

[sani]

Haluan vielä lisätä että sen jälkeen kun lopetin ottojen lajiakvaarion pitämisen, minusta tuntui lähes rääkkäykseltä pitää niitä muiden kalojen kanssa. Lajialtaassa kun käyttäytyivät niin eritavoin eli uivat parvessa iltaisin ympäri allasta ja tulivat reippaasti syömään (lähestulkoon kaikki maistui) ja kutivat viikottain. Kun hankin altaaseen muita kaloja, alkoivat juorottaa paikoillaan ja eivät enää tulleet ruokintapaikalle syömään.

[sammu]

Lajialtaassa kun käyttäytyivät niin eritavoin eli uivat parvessa iltaisin ympäri allasta ja tulivat reippaasti syömään (lähestulkoon kaikki maistui) ja kutivat viikottain.

Eli ilmeisestikin luontaiseen käyttäytymiseen kuuluu välillä tuo yhteenkokoontuminen (varmaan osaksi kutukäyttäytymistä) siloin, kun tuntevat olonsa turvalliseksi - minulla se oli aikoinaan tarpeeksi iso määrä ja muutkin kalat pienehköjä. Toisaalta yksi otto eleli minulla pitkän aikaa 45 litraisessa ilman lajitovereitaan, mutta tuolloin ei tullut esille uimaan kuin vain paikasta toiseen siirtyäkseen, vaikka muuten hyvinvoivalta näytti, joten ei ei tuolloin pahasti yksinolosta kärsinyt - toisinkuin yksi tapparakala, joka jäi ainoana pilkkutaudista eloon.

[Juupajuu]

Toisaalta yksi otto eleli minulla pitkän aikaa 45 litraisessa ilman lajitovereitaan, mutta tuolloin ei tullut esille uimaan kuin vain paikasta toiseen siirtyäkseen, vaikka muuten hyvinvoivalta näytti, .

Sama havainto täältäkin. Parvestaan viimeisenä eloon jäänyt otto muuttui araksi ja mökötti kaiket päivät kannon alla. Valojen sammuttua se saattoi tulla lasiin roikkumaan, mutta muutoin sitä ei edes päivittäin näkynyt. Näin meni puolisen vuotta, kunnes sain aikaiseksi ostaa 5 nuorta ottoa sille kaveriksi. Kalan käytös muuttui täysin.

Nyt tuo kuuden kalan parvi käyttäytyy selkeästi sen näköisesti että viihtyvät yhdessä. Ei ne nyt mitään neontetramaisesti sumpussa kulkijoita ole, mutta kuitenkin kaikki ovat enimmäkseen samassa päädyssä akvaariota. Kun jynssäävät kasvien lehtiä, niin ovat enimmäkseen samassa pensaassa. Ja kun lepäävät, niin kaikki kokoontuvat saman kasvin lehdille makoilemaan.

Eli siis käyttäytyvät samoin kuin se alkuperäinenkin parvi. Jotain minusta kertoo sekin, ettei kannon alla näkymättömissä asumista ole harrastanut kuin se yksi kala yksin ollessaan. Jokainen saa tehdä omia johtopäätöksiään, mutta itse olen omani muodostanut. Otto viihtyy omiensa joukossa.

[PiaH]

Kun nyt puhutaan ottojen käytöksestä, niin lisään joukkoon oman esimerkkini:
Minulla on 4 ottoa 210 litran altaassa, jossa muuna kalastona monnisia ja rusokirjoahvenpariskunta. Lajeista ei hajuakaan, mutta kolmea erilaista kuviota löytyy. Tunnistan jokaisen neljästä otosta täysin selvästi, joten tiedän täsmälleen, "kuka" milloinkin on kyseessä.
Ottoja ei näy päiväsaikaan ollenkaan. Kun osaa oikein katsoa, löytyvät kaksi samakuvioista akvan toisesta päästä pusikosta ja toiset kaksi (keskenään erikuvioista) ottoa toisesta päästä. Nämä nimikkopuskat eivät vaihdu koskaan. Olen tehnyt samat havainnot näistä olinpaikoista näillä kaloilla joka ikinen viikko (tai jopa päivä) kesästä lähtien.
Joskus iltaruokinnalla samakuvioiset kaksi ottoa tulevat puskasta ulos syömään tabletteja, jotka putoavat lähelle heidän puskaansa. Erikuvioiset kaksi ottoa eivät poistu omasta puskastaan.

Viihtyvätkö kyseiset kaksi samakuvioista ja kaksi erikuvioista siis yhdessä?
Vai viihtyvätkö kyseiset otto-yksilöt vain sattumalta kyseisissä puskissa riippumatta siitä, kuka toinen otto on samassa puskassa?
Miksi nämä otot eivät koskaan ole missään muualla?

[Hermis]

Meillä on seitsemän ottoa, taitaa olla kolmea eri lajia, 200-litraisessa seura-altaassa rusokirjoahventen, tetrojen, partiksen, noitamonnien ja piikkisilmien kanssa. Otot ovat jatkuvasti esillä, valojen ollessa päällä ja pois päältä. Mutustelevat levää päivät pitkät (meinasin laittaa että mutustelevat tyytyväisenä, mutta mistäs minä tiedän, ovatko ne tyytyväisiä? ). Meillä otot eivät juurikaan oleile parvena, paitsi vedenvaihdon aikaan, jolloin kerääntyvät letkun pään läheisyyteen altaan täytön aikana. Tykkäävät ylimääräisestä virtauksesta, joka letkusta tulee ja kerääntyvät sinne. En kyllä omien havaintojeni mukaan pitäisi niitä kovin parvisidonnaisina, tuo kerääntyminen yhteen tässä tapauksessa on aika luonnollisesti selitettävissä.

[sani]

Erilajiset otot eivät ainakaan minulla parveudu vaikka ovat kuteneetkin keskenään. Jos on 7 ottoa jossa kolmea eri lajia niin eivät varmaankaan muodosta parvea... Ja kuten aiemmin sanoin, eivät ne parveilekaan seura-akvaariossa samoin kuin lajialtaassa Luulen myös että eri lajia olevilla otoilla on eroja tuossa "parveutumisvoimakkuudessa". Voisi moni yllättyä jos laittaisi otot lajialtaaseen (ja varmistuisi että ovat samaa lajia).

[Jakulaari]

Heitämpä nyt omia pohdiskelujani tähän ketjuun koska asia on sama kuin aloittajalla.
Eli tarkoituksena on tehdä syksyllä n. 160 litraiseen akvaarioon "lajiallas" seepranuolimonneille. Altaassa majailee tällä hetkellä 4 leväsukarapua ja 2 porkkanasukarapua. Mitään muita kaloja ei ole tulossa, mutta ravut ovat tulleet jäädäkseen. Altaan kuva löytyy tuolta allekirjoituksesta ja kokoonpanoon on tulossa vielä yksi isohko juurakko ja parempi suodatus joskus kesän aikana.

Ensimmäinen kysymys koskee kasveja. Altaaseen on tulossa vain 3-4 kasvilajia alkuperäiseen suunnitelmaan kuuluivat: kääpiöruoho, joulusammal ja papukaijalehti. Altaassa sinnittelee myös pieni lumpeen taimi, mutta se ei näytä pitävän altaan pohja materiaalista tai sitten tähdet ovat väärissä asennoissa tai jotain muuta. Joka tapauksessa lumme ei näytä tuossa altaassa menestytvän.
Mikä on todennäköisyys sille että otot vetelevät papukaijalehden parempiin suihin?
Ja onko mitään kohtuullisen samannäköistä Etelä-Amerikkalaista kasvia (joka ei siis olisi yhtä maistuva) sen tilalle jos näin käy?
Myöskin pienehköt miekkakasvit (korkeus max. 40 cm) kiinnostaa, mutta mitkä näistä miekkakasveista nyt ihan oikeasti pysyy pieninä?

Toinen kysymys on ottojen kuolleisuus siirtojen yhteydessä. Seepranuolimonnit tuntuvat olevan herkkyytensä takia tilaustavaraa ja olisinkin tilaamassa ne niin että tulevat kaupasta suoraan tukun paketista minulle. Mutta, mutta montako niitä nyt sitten kannattaa tilata ja millaisiin menetyksiin on syytä varautua? Olen suunnitellut tilaavani 8-10 kappaletta (koska ovat aika hintavia) ajatuksena että jos puolet kuukahtaa siirtostressiin tms. jää sentään 4-5 pyrstöä jäljelle, olenko liian optimistinen tässä kohtaa?

Ihan käytännönkokemuksen suomasta tiedosta olisin kiitollinen. Kits.

[viineri]

Kerrotaas vähän omia kokemuksia otoista:

Mulla on siis ollut 6 ottoa, mutta 3 niistä kuoli johonkin myrkytykseen puoli vuotta sitten. Ei vieläkään mitään hajua, mikä myrkytyksen aihautti, mutta kalakuolemat loppuivat vedenvaihtoon, joten jotain siinä vedessä oli.. Nämä kolme nuolimonnia ovat elelleet siitä lähtien ihan tyytyväisinä tuolla 112-litrasessa muiden kalojen kanssa. Kuukausi sitten huomasin, että niiden määrä on lisääntynyt yhdellä. Ei tietoakaan, missä välissä ne ovat ehtineet lisääntyä, mutta aika isohan tuo poikanen on jo. Mulla nuo otot ovat aika rohkeita. Ne ovat melkein aina näkyvillä. Vedenvaihtojen jälkeen ne vetävät laumana pitkin allasta, mutta muuten ne eivät kovin parvisidonnaisilta näytä. Nuo ovat myös äärimmäisen helppoja, koska ruokintaa ne eivät tarvi. Välillä kun yritän jotain kurkkua niille antaa, muutama saattaa käydä vähän maistamassa. Ilmeisesti ne saavat tarvitsevansa ravinnon levästä, mitä tuolla riittää enemmän kuin tarpeeksi. Lajista ei minulla ole sen tarkempaa tietoa, kuin että joskus täällä kyselin ja minulle vastattiin, että nuo saattaisivat olla juovanuolimonneja... Erittäin mukavia kaloja siis. Suosittelen kaikille, joiden akvaariosta sopivat olot löytyvät!