Totta. Mummoni koirat ovat elävä esimerkki siitä, mihin täydellinen kouluttamatta jättäminen parhaimmillaan johtaa. Koirilla kun, katsos, pitää olla onnellinen lapsuus eikä niille saa koskaan tuottaa pahaa mieltä. Niinpä koirat hallitsevat perhettä tyrannin ottein aikuisinakin. Nykyinen koira on ottanut tavakseen varastaa tavaroita pöydiltä, ja puree tosissaan jos niitä otetaan pois. Kymmenkiloinen koira tekee jo ikävää jälkeä.[RiSu] kirjoitti:Yhdyn niin tuohon koiran koulutus-juttuun. Meillä on rotweilerin ja amerikan bulldogin sekotus ja kyllähän koira ku koira pitää kouluttaa ja mikäpä sen ärsyttävämpää ku toiset koirien omistajat, jotka eivät voi ymmärtää tätä.
Toisaalta sen kouluttamisenkin suhteen mennään yli, jos koira ei saa lainkaan enää käyttäytyä kuin koira. Sääliksi käy täällä kaupungilla silloin tällöin vastaan tulevia koiria, joita riuhtaistaan hihnasta ja ärähdetään, jos ne edes katsovat sivulle kävellessään. En edes halua tietää, mitä lyhtypylvään haistelun kaltaisesta rikoksesta seuraisi. Ja alakerran naapurin seisojanpentu opettelee parhaillaan kulkemaan hihnassa: omistaja laahustaa eteenpäin tasaista tahtia ja joka kerta kun pentu ottaa juoksuaskeleen, se tempaistaan hihnasta ilmaan ja ärjäistään "Ei!". Sitten koira pysähtyy hämmentyneenä, huomaa että taluttaja jatkaa kävelyä pysähtymättä, juoksee tämän taas kiinni ja taas riuhtaistaan. Muutaman sekunnin välein. Kai pentuparka jossakin vaiheessa tajuaa, mitä siltä odotetaan, mutta olen aika varma että siihen olisi parempiakin tapoja.