Sairastunut hunajarihmakala?

[hemuli12345]

Siitä on jo noin kuukausi, kun ostin omaan akvaarioniin 3 keltaista hunajarihmakalaa. 1 uros ja 2 naarasta. Uros ja toinen naaroista ovat syöneet ja voineet hyvin, mutta tuo toinen naaras ihmetyttää minua. Se ei ole koskaan syönyt kunnolla kun olen tarjonut kaloilleni ruokaa. Se on aina jossain kasvin alla piilossa kun on ruoka aika. Mietinkin tässä koko ajan että miten se voi olla vielä hengissä. Se on joskus pari kertaa popsinut yhden hiutaleen, mutta sylkässyt sen heti poies. Nyt olen ja alkanut ajattelemaan, että se on sairas. Mutta kun sitä kalaa katsoo tarkemmin, ei sillä mitään sairauden merkkiä ole ulkopuolella. Ei pilkkuja, ei mitään. Se ei edes käyttäydy huonosti. Ui rauhallisesti ja tulee toimeen muiden kalojen kanssa, mutta kun on ruoka aika, se menee aina piiloon. Onko kenelläkään ideoita miksi se ei syö kunnolla?

[Kana +-yksipantteri]

Minulla oli sama ongelma yhden lehtikalan kanssa. Se ei syönyt koskaan mitään ja meni lopulta niin huonoon kuntoon että se piti lopettaa. Uskoisin että tässäkään tapauksessa kalaa ei saa syömään kuin sen oma tahto. Kumma juttu tosiaan. Voisikohan kalan suolisto olla vaurioitunut jotenkin?

[Taavetti]

Se on todennäköisesti arempi yksilö. Onko akvaariossasi riittävästi kasvipöheikköjä? Ne antavat turvaa kaloille. Mikäli kala voi muutoin hyvin, en ainakaan tässä vaiheessa huolestuisi kovasti asiasta. Millainen on muu kalasto? Entä altaan koko?

[hemuli12345]

Kyllä tossa akvaariossa on paljon kasveja. Mutta ei oikeen semmosia pöheikköjä. Siellä on kuitenkin semmonen iso puun palanen, jonne aika moni kaloistani menee turvaan tai piiloon. Akvaariossani on: 6 seeprakalaa, 6 kuparitetraa, 5 neontetraa, 1 partamonni, 5 jaguaarimonnista, 1 taistelukala ja ne 3 hunajarihmakalaa. Allas on noin 100 litranen.

[spotted]

Luulen, että sillä ei ole altaassasi hyvä olla ja siksi käyttäytyy noin. Millaiset vesiarvot sinulla siellä on?

Siellä on aika paljon (liikaa) kaloja, ja lisäksi ainakin lämpötilavaatimukset ovat kovin erilaiset. Taisto ja rihmat elää lämpimässä, neontetrat ja seeprakalat (ja kuparitkin ja myös noi monniset) vähän viileämmässä.

[Ruma mies]

Arvaukseni on stressin aiheuttama suolistovaiva. Vaikka hunajarihmakalaa sanotaan 1u+2n-haaremissa viihtyviksi, naaraatkin voivat aiheuttaa toisilleen stressiä. Varsinkin jos uroksella ja vahvemmalla naaraalla on keskenään pariutumisen elkeitä, heikompi naaras voi jäädä osattomaksi. Oma kokemukseni on, että kun kala lakkaa syömästä, se harvoin paranee.

Vihje: Voisit ehkä koettaa vahvemman naaraan eristämistä vähäksi aikaa.

Minulle kävi perhoskirjoahventen kanssa äskettäin niin, että perhoskirjoahvennaaras kuoli ja jäljelle jäi kaksi urosta ja yksi naaras. Heikompi uros menetti värinsä ja joutui koko ajan pakoilemaan. Se ei lakannut kokonaan syömästä, mutta menetti selvästi ruokahalua. Eristin isomman ja vahvemman uroksen viikoksi samassa akvaariossa olleeseen poikashäkkiin. Kun päästin sen ulos, sortaja oli muuttunut sorretuksi ja päin vastoin. Tilanne ei siis suorastaan parantunut, mutta osat vaihtuivat.

[viineri]

Mullakin on huonoja kokemuksia hunajarihmakalojen tunne-elämästä. Aluksi mulla oli 3 hunajarihmakalaa (2n + 1u). Sitten tuntemattomasta syystä uros ja toinen naaraista kuolivat. Minulle jäi siis yksi naaras, joka eleli n. kuukauden yksikseen tuolla ja näytti viihtyvän ihan hyvin. Itseasiassa siitä tuli lempikalani, koska se oli niin rohkea ja tuli aina kerjäämään ruokaa etulasiin. Päätin kuitenkin hankkia tälle kalalle muutaman "kaverin". Ostin siis yhden uros- ja naarashunajarihmakalan. Aluksi, kun uudet kalat olivat vielä arkoja kaikki menikin ihan hyvin, mutta sitten kun ne alkoivat rohkaistua, rupesivat ne syrjimään tuota vanhaa naarasta. Lopulta tilanne meni niin pahaksi, ettei kyseinen kala enää uskaltanut tulla syömään, vaan se oleskeli piilossa pohjan tuntumassa. Järkeilin, että parven koon suurentaminen tasaisi jännitteitä hunajarihmojen välilllä ja meninkin eläinkauppaan aikeenani ostaa muutaman naaras. Mutta kuinka sitten kävikään? Kaupassa oli muuttomyynnit, joten hunajarihmoja oli jäljellä enää yksi naaras + 2 urosta. Otin naaraan ja sain kaupanpäälle myös urokset. (Jos en olisi ottanut niitä. olisivat ne kauppiaan mukaan joutuneet vessanpönttöön..) Uusien kalojen hankkiminen tuli kuitenkin liian myöhään. Parin päivän päästä vanhin hunajarihmanaaras kuoli. Nyt minulla on siis akvaariossani 5 rihmakalaa, 3u + 2n ja niiden yhteisasuminen on sujunut yllättävän hyvin! Uroksienkaan välillä ei ole esiintynyt tappeluita juuri ollenkaan. Akvaarion koko on siis 112 litraa. Mitä tästä opimme? Opimme sen, että jopa rauhallisina pidetyt kalat ovat yksilöitä ja välillä kalojen kemiat eivät vaan toimi.

Edit: Taisi tulla vähän OT:ta, mutta toivottavasti tuosta sepostuksesta on jotain apua jollekin..

[Riveriana]

Taistoille (jotka ovat labyrinttikaloja myös) ei suositella 1+2 vaan 1+3 juuri jännitteiden tasaamista varten. Toimisi varmaan muillakin labyrinteilla.

[R_R]

Oma kokemus rihmakaloista on, etteivät sovi haaremiin. Paras pieniin akvaarioihin on sopuisa pari ja isompiin (+250) parvi, sukupuolijakaumalla ei ole oleellista merkitystä, kunhan ovat tuotu altaaseen samoihin aikoihin.
Sama pätee lehtikaloihin, mutta akvaarion korkeus yli 55 cm ja + 300 litraa. Lehtikaloilla reviirin tai paremminkin kutuparin kudun puolustus on akressiivistä, mutta eivät sorra yksilöitä, vaan kaikki ajetaan pois.

[PäiviP]

Minun vuosien hunajarihmakokemukseni on että jos on tilaa riittävästi niin akvassa voi olla enemmänkin hunajia. Itselläni oli maksimissaan 15 hunajaa 180 litraisessa missä oli paljon pöheiköitä. Yhdeltä uroskalalta puraistiin pyrstö poijes ja siirsin sen asumaan rapujemme kanssa. Muut tulivat toimeen syöden ja kisaillen mukavasti. Kun kala parani, siirsin sen takaisin muiden joukkoon.
Saattaa hyvinkin olla että jos on vain esim 1u ja 2n niin jännitteet ovat hyvin suuret kun taas isompi poppoo suo rauhan ainakin useammille samaan aikaa eli yhtä ei niinkään kiusata aina vaan kohde vaihtelee ns. kauhun tasapaino vallitsee.

[catze]

enpä osaa vastata rihmakalasta mutta lehtikset alkoi syömään sisäloislääkityksen jälkeen, tosin niillä varmaan olikin sellaista "vikaa" kun tulivat mulle.