Taistelukalojen kudettamisesta (oli:apua)

[kaitsu70]

Taistelukala teki kuplat ja nyt pistin naaraan samaan altaaseen. Mistä tietää onko naaras valmis kutemaan? Mulla on 2 naarasta toinen pulleampi, mut ilman raitoja, toinen laihempi kyljessä raidat ...auttakee äkkiä.

Edit: lisätty isot alkukirjaimet ja välimerkit

[srd]

Se joka näyttää grillatulta on valmis kutemaan.

[nicole]

Mulla aivan sama tilanne, enkä oikein ymmärrä miltä taistelukala näyttää grillattuna Eli minkä näköinen naaraan tulisi olla? Löytyisikö esim. kuvaa jostain? Ja kun naaras on albiino, niin miten se voi näyttää jotenkin grillatulta? Auttakaa tyhmää, ei voi ymmärtää ...pitäisi varmaan vaihtaa toisen väriseen naaraaseen, kun niitä tuolla toisessa altaassa olisikin.

[kaitsu70]

Pitääkö noi kalat poistaa altaasta ettei ne syö poikasia vai?

[akirpap]

Naaraan vaakaraidat muuttuvat pystymallisiksi, tähän tapaan



Naaras poistetaan kudun jälkeen välittömästi. Isukki jää hoitamaan pesää ja poikasia kunnes ne kuoriuduttuaan lähtevät liikkeelle. Sitten sekin voi käsittää jälkikasvunsa jo ruuaksi.

[millia]

Lukaisepa tämä.

[SannaM]

Tunkaisempa nyt tähän samaan, kun en viitsi uutta aloittaa samasta aiheesta, kun näitä tuntuu muutenkin olevan aikas paljon. Eli meillä on nyt tilanne mennyt siihen saakka, että eilen on koko päivä kudettu ja akka siirrettiin jo eilen illalla pois. Nyt ukko vahtaa nokka kiinni pesässä. Huomasin kuitenkin, että ukko on nyt tämän aamupäivän aikana syönyt osan kudusta. Ei kuitenkaan kaikkea, mutta jonkin verran. Niin että mahakin pullottaa ja kohta varmaan halkeaa. Voinko siis olettaa, että tämä syöty kutu on ollut jotenkin viallista tai hedelmöittymätöntä (miten se sanotaankaan )? Tai jos koiraalla olisi muuten tapana syödä kutunsa, niin olisiko se sitten jo syönyt kaiken? Koiras on nuori ja tämä on hänen ensimmäinen kutunsa ...ja minun myös, joten siksi kyselitulva. Kutua oli myös todella paljon, sillä naaras oli jo vanhempi konkari.
Voisiko koiraan poistaa altaasta, jotta varmistaisin, että se ei kaikkea kutua syö? Selviytyykö poikaset siis ensimmäisistä päivistä itse, jos kukaan ei ole pelastamassa niitä kun vajoavat pohjaan? Ja lopuksi vielä kysyisin, että kuinka innokkaita eläinkaupat ovat ottamaan taistelukaloja sitten kun ovat luovutusikäisiä? Eli pääseekö niistä helposti eroon, vai jääkö kaikki käsiin?
Tulipas pitkästi kirjoitettua. Toivottavasti joku jaksaa edes lukea tämän...

[SannaM]

Tilannekatsaus...
Eli kyllä se ukko sitä kutua nyt tosissaan syö ja enää on muutama kymmenen palleroa jäljellä. Uusin kysymys siis kuuluu, että jos siirrän isukin pois tai vaihtoehtoisesti pelkän kudun sellaiseen kelluvaan poikasaltaaseen, niin selviävätkö lapsukaiset ensimmäisistä elinpäivistään aivan yksin?

[aquamarina]

Ei poikaset selviä, ennen kuin uivat. Voihan olla jos ukko on nuori ettei vielä tajua mitä tehdä tai kokee itsensä häirityksi tai on itse häiriintynyt tai kutu ei ole hedelmöittynyt.

[Viola]

Tuo kudun/poikasten syönti riippuu aikas paljon emokaloista.
Oma taistoukkoni (hieno liehuvahuntuinen sini-purppura) asustaa koko ajan poikasakvaa: 65-litrasta. Rouvat ovat siellä 1 - 4 viikkoa...säälin niitä etteivät kude nonstoppina.

Poikasia kasvaa ukkelin ja naaraan kanssa noin 10 /kutu. Nuoret lapsoset syövät sitten uudet kudut. Ukko on niin nössö että sentin mittaiset penskat hakevat mätiä ihan pesältä asti. Olen nyt 2 vuotta kehittänyt nössöjä taistoja ja liiankin hyvällä menestyksellä

Nyt on kututauko ja ukkeli saa vahvistua penskojensa joukossa. Ukkeli + 10 1 - 2 sentin mittaista taistovaavia. Ruokintahetkinä pennut ihan kiusaavat isukkiaan. Käyvät selvästi härnäämässä. Ukko ajaa pentuja 2 sentin matkan ja pennut ovat taas härnäämässä ukkoa. Isukki on nyt noin vuoden ikäinen.

Semmoset 2 senttiset pennut siirrän sitten seura-akvaan joka on myös taistomiehitetty. Oliko se nyt 125-litranen: ainakin 15 eri-ikäistä taistoa, 2 eläkeneontetraa, 5 inkkaria, 7 kuparimonnista ja erakko partisukko.

Enkä paljon muita kaloja haluakaan kuin monnisia ja taistoja. Ovat niin eloisia ja persoonallisia.


Suurin akvani on punakorvakilpisillä miehitetty: vain pariskunta.

Ainakin Jyppilässä Faunatar ottaa taistoja: maksaa noin 1 - 1.20 eceä / taisto. Kaveripiiriin niitä voi myös levittää tai sitten vaan erikoistua hlökohtaisesti taistoihin Siinämielessä kivoja kaloja että vuodessa ehtii melkein 3 sukupolvea "jalostaa". Voi aloitta väri- tai luonnejalostuksen.

[Mandinka]

Mun aina kutuvalmis naaras Valborg otti ja sairastui vesipöhöön. Lopetin poloisen ja nyt jäljellä on sulho Arttu, joka vääntää tälläkin hetkellä kuplapesää, yksinäisyyttään nyppii kotiloita, kun asuu itsekseen 128 litraista. No sitten asiaan: isommassa altaassa ui Artun ja Valborgin jälkeläinen Nimetön, joka alkaa olla jo iso fisuneiti. Tuli mieleen (jotenkin tunnen itseni pervoksi), että voiko samaa sukua olevat taistelukalat kudettaa keskenään? Siis tässä tapauksessa isä ja tytär? Onko kalamaailmassa sisäsiittoisuus luonnollista vai tuleeko siitä jotain epämääräisiä sekasikiöitä?

[Viola]

Tottahan noita voi keskenään kudettaa mikäli toisensa hyväksyvät. Omiani olen jonkun verran risteyttänyt sisäsiittoisesti: lähinnä sisaruksia keskenään.
Ihan hyvä olisi olla sukusiittoisella kudetuksella joku motiivi. Luonteen, värien tms. takia yleensä risteytetään sisäsiittoisti.

Miksei tietenkin kalan yksinäisyyskin voisi olla syy.

Omista taistoistani olen noin neljännenpolven kaloilla saanut hyvin säyseitä taistoja, mikä oli omien risteytyksieni tarkoitus.

Jatkuvaa sisäsiitosta ei pidä suosia. Joskus aina uutta verta porukkaan, niin kalat pysyvät varmimmin terveinä.

Ite olen kaveriltani saanut uutta verta taistojengiini.

[Mandinka]

Kiitokset vastauksesta, Viola. Ei tässä ole mitään erityistä syytä alkaa isää ja tytärtä kudettamaan, mutta tuli vaan mieleen. Tytär on oikeastaan pettymys, kun siitä tuli sellainen raidallinen ja minun silmää miellyttää tasainen väritys. Molskikoon nyt tuolla. Lisää jälkikasvua on pienemmässä altaassa, täytyy katsoa millaisia niistä tulee...

[Viola]

Mitä tarkoitat raidallisella?
Nuori ei kuteva taistonaaras on useimmiten vaakaviiruinen, sitä enempi mitä viileämpää vesi on. Puhutaan "kauhuraidoista": pelko, viileä vesi jne..

Kutuvalmis naaran sitten vetää itsensä hyvin tummakasi, pystyviirut ja kiduskannet sekä koko kala hehkuvat. Hehkumista on helppo vielä seurata patterilampun valossa. Taistojen värit muuttuvat vanhemmiten. Useimmat 2 - 3 kuukauden ikaiset kalat ovat raidallisia. Yli vuoden ikäiset kalat, mikäli olosuhteet ovat hyvät, ovat hyvinkin voimakkaan värisiä ja kutuvalmius näkyy "grilliraitoina": siis pystyviiruina.
Nuoresta kalasta et välttämättä vielä näe minkä värinen se on kutuvalmiina ja kutukypsänä.

Laitappa naaras joksiaikaa koiraan seuraan ja seuraa värien muuttumista.

[Miikku]

Eikös taistotytöt vaihda väriä ihan mielialan mukaan? Meille muutti tänään kolme neitoa (kiitos Viola ) ja muutaman tunnin sisällä kaksi on jo väläyttänyt "tasaväriään", oli muuten upeaa sinistä. Muut ajat on oltu raitapaitoina.

Tässä alkaa jo kudetusinto itselläkin kasvamaan, saapa nähdä mitä käy kun haetaan neitosille nuori mies seuraksi tässä piakkoin .

Edit. Oho, Viola ehtikin ensin.

[Mandinka]

Mitä tarkoitat raidallisella?

Se on kuten oli aikoinaan Valborgia ostaessa kaupan altaassa monet muutkin naaraat, eli kropassa menee kaksi mustaa hieman sahalaista pitkittäistä raitaa, ei siis mitään kuturaitoja. Toisinaan tuo tummenee kokonaan niin, ettei raitoja erotakaan (alkuun luulin, että altaassa on kaksi poikasta, se oli sillon ehkä 1,5 sentin mittainen), mutta normaalisti se on punertava mustilla raidoilla. Kylmyys tuskin vaivaa, mutta lehtikala saattaa pelottaa, vaikkei se sitä näytä eikä edes väistä kuin viime tingassa.

Minä en taistelukaloista paljon tiedä, varsinkaan naaraista, joten ihan ällistyttää lukea tuosta, että kutuvalmiina se tummenisi. Minulla oli aiemmin kaksi muutakin naarasta, punainen ja sininen, joista tuo koiras ei innostunut koskaan eikä ne myöskään innostuneet koiraasta. (Toinen niistä katosi mystisesti ja toinen vain kuoli.) Valborgista, kaikkien kolmen elossa olevan poikasen mammasta ei huomannut mitään kutuinnostusta, kun se oli valkoinen. Tai no ihan hailakan vaaleanpunervat pystyraidat sillä oli kun vierestä seurasi sen hehkuttamista tuolle koiraalle.

Äsken kävin kyttäämässä pienempiä poikasia ja ilokseni huomasin, että ainakin toisella on äitinsä evien väri, sellainen jännä jäisen sininen. Kädet kyynärpäitä myöten ristiin, että perii äitinsä värit muutenkin.

[Mandinka]

Jatkan näitä sairaita ajatuskulkujani...

Onko kellään käynyt mielessä, että olispa sellanen ilotalo, mistä vois vuokrata taistelukalanaaraan ja/tai koiraan omalle vastakkaiselle sukupuolelle lisääntymistä varten? Minulle tuollainen(kin) pätkähti päähän. Ideana tietysti ihan susi, kun siinä leviäis mahdolliset taudit kuin kulovalkea ja muutenkin pitäis jättää tällaiset kirjoittamatta, mutta kirjoitan kuitenkin.

[Viola]

..tai sitten hakea multa nössön koiraan tai sopeutuvia naaraita! Välimatka meillä vaan tuohon puuhaan on turhan pitkä!

[Mandinka]

Minä täällä taas hei!

Mulla kasvaa tuolla pikkuisessa altaassa kaksi taistelukalan poikasta. Syntyivät viikolla 30, ovat tällä hetkellä noin 13mm pituisia ja nyt mietin, että ovatkohan molemmat koiraita, kun selkäevät näyttäs pidemmiltä kuin aikoinaan yhdellä survival-gamen voittaneella naaraspuolisella poikasella. Pitäiskö ne jo erottaa toisistaan, kun näyttäsivät uhoavan toisilleen aika tavalla. Muutenkin ovat sellasia koviksia, rankka alku elämällä kun en sen ihmeemmin huolehtinut poikasista vaan saivat selvitä lähes omine nokkineen. Tai evineen.

[Adrianna]

Onko kellään käynyt mielessä, että olispa sellanen ilotalo, mistä vois vuokrata taistelukalanaaraan ja/tai koiraan omalle vastakkaiselle sukupuolelle lisääntymistä varten? Minulle tuollainen(kin) pätkähti päähän. Ideana tietysti ihan susi, kun siinä leviäis mahdolliset taudit kuin kulovalkea ja muutenkin pitäis jättää tällaiset kirjoittamatta, mutta kirjoitan kuitenkin.

Hih, joskus olen miettinyt samaa, itseasiassa tarvitsisin norsunluu-omppokoiraan astumaan ompponaaraani . Ompoilla ei tota tautihaittaa, mutta kalat... Ilotaloistahan tunnetusti saa tauteja .

[akvaario530]

Laitanpa tähän jatkoksi kun näitä lukiessa iski inspiraatio ja laitoin pe-iltana taisto parin n100l kasvialtaaseen ja samalla säädin siitä lämmitintä isommalle. Tänään otin emännän pois kun ukko vahti kuplapesän alla ja äsken katsottuna siellä taisi olla niitä hyppiviä mannaryynejä (tosin tietenkin se pesä piti tehdä keskelle vallisneria lehtiä ja kun akva on keskimmäinen tollaisessa 3 telineessä niin näkyvyys on aika heikko..
Mutta mites sitten pitäisi toimia? Uskaltaako altaasta sammuttaa yöksi valot vai kannattaisiko ennemmin jättää päälle?

[Sami]

Mutta mites sitten pitäisi toimia? Uskaltaako altaasta sammuttaa yöksi valot vai kannattaisiko ennemmin jättää päälle?

Jätä valot päälle, jotta koiras näkee hoitaa pesäänsä.

Jos altaassa ei kerran ole muita kaloja, voit kokeilla poikasten kasvattamista.


Muokkailua.

[akvaario530]

OK, jätetään siis valot ukkelille.
Hmm.. siellä ei ole muita kaloja ja artemian munia ja suolaa pitäisi tuolta kaapista löytyä, kun munat nyt kerta "pomppivat" niin milloin tuota sapuskaa kannattaisi laittaa tulemaan?

[Räähkä]

Siinä artemian kuoriutumisessa menee jotain vuorokausi ja mulla muistaakseni alkoivat syödä kolmantena päivänä kuoriutumisesta. Kannattaa laittaa useampia satseja artemiaa tulemaan, vaikka joka toinen päivä uusi.

[akvaario530]

Ja seuraava kysymys..
Kun tuo pesä on tuolla "hiukka hankalasti" nähtävissä niin milloin tuo ukko pitäisi ottaa pois? Oli näkevinäni "uivia roskia" yhden hiukka upoksissa olevan pistian lehdellä?
Ukkeli kyllä päivystää koko ajan pesän tuntumassa, mutta kun en näe edes alakautta et mitä se sielä touhuaa ja vajoaako nuita roskia vai pysyvätkö pinnalla..