


Toinen sisustuskriisini on kapealehtinen kurttukriinumi. Aivan upean näköinen kasvi, josta en kyllä tokikaan halua luopua. Onkelmana ovat vaan sen piiiiiitkän pitkät lehdet, jotka kieputtuvat kauniisti pintakasvien juuriin ja tietenkin niihin pinnalle nousseisiin köynnöksiin. Kilpukat sun muut yritän aina asetella virtausten avulla jonnekin muualle kuin kriinumin ulottuville, mutta jotenkin se onnistuu aina haalimaan suurimman osan niistä lonkeroihinsa, mokoma... Nytkin on sitten pinnassa järjettömän kokoinen solmu, mitä kai pitäisi alkaa taas setvimään auki.
Tänne voisi vielä tietysti natista upeasta sisustusratkaisustani, jonka ansiosta olen onnistunut piilottamaan ruusutetrat näkyvistä suurimmaksi osaksi päivää. Olin mielestäni hyvin kekseliäs liimaillessani hienoja korkinpaloja laseihin ja onhan ne komeat joo, mutta niiden taakse jäävään mukavaan avoimeen tilaan nuo pikkusintin pirulaiset ovat sitten tehneet oman leikkipaikkansa

On tämä sitten rentouttavaa ja palkitsevaa puuhaa. Ja olipa kiva avautua pikku asioista
