Äitini hankki puolitoista vuotta sitten kääpiörihmapariskunnan sinisen muodon jonka sai kutemaan ja siitä kudusta onnistui kasvattamaan kaksi poikasta, koiraan ja naaraan, luonnonmuotoa. Nämä kaksi jälkeläistä sitten päätyivät viime keväänä minulle kun kahdella pariskunnalla samassa akvaariossa oli tietysti pientä kähinää. Oli hauska seurata kun molemmat koiraat olivat tietysti tehneet pesän omille puolilleen akvaariota ja tämä poika kävi varastamassa isukkinsa pesästä monta hyvää kasvinoksaa ja sitten vauhdilla vei ne omaan pesäänsä. Isukki-parka ei aina ollut oikein tilanteen tasalla kun ei moista huomannut
No siis nuorempi pariskunta muutti minun luokseni 180-litraiseen ja pesäähän sitä rakennettiin sielläkin, poikasia tuli ja meni kun laiskuuttani en niitä sieltä sen kummemmin pelastanut. Sitten minäkin hankin isomman akvaarion isomman asunnon myötä, laitoin 300- litraisen tässä keväällä johon nämä kalat muuttivat, hankin myös muutaman kiilakyljen lisää. Yksi 60-litrainen oli nurkassa odottamassa omenakotiloita, vesineen ja kasveineen kypsytettynä. Nostin siihen myös pH:n 7.5 tienoille ja kipsiä lisäsin jotta olisin valmis ottamaan kotilot vastaan. Siirsin myös yhden kasvin isosta akvaariosta tähän pieneen. Kotilot tuli ja aika kului... Sitten yhtenä kauniina päivänä tuijotellessani ihania omppuja, huomasin pienen pienen kalanpoikasen uiskentelevan kaikessa rauhassa
Säikähdin ensin että mikä ötökkä se tuolla on ja sitten kun tunnistin mokoman otuksen kalaksi, ihmettelin että mistä se on siinne tullut kun akvaariossa ei ollut kuin kotiloita.Päättelimme äitini kanssa, kun hänetkin piti hälyttää katsomaan tätä ihmettä, että se on inkkarin poikanen ja tullut jotenkin sen siirtämäni kasvin myötä. Rupesin pikku-fisua ruokkimaan ja se kasvoi pikkuhiljaa omppujen kera. Eräs päivä sitten sen tunnistin rihmakalan poikaseksi! Reppana oli joutunut viettämään elämänsä alun vedessä jossa pH on 7.5 luokkaa ja GH 12 ja lämpötilakaan ei ollut optimaalinen. No annoin sen kuitenkin olla että saisin sen kasvatettua siihen mittaan jotta voisin siirtää sen isompaan akvaarioon ja pehmeämpään veteen.
Pari viikkoa sitten muutto tapahtui ja pikku-rihmis pyöri ensin ihmeissään suuren suuressa maailmassa, sitten se näki elämänsä ensimmäisen lajitoverin joka sattui olemaan oma isi. Pikkuinen lähti rohkeasti tervehtimään mutta isi vain huitoi rihmoillaan että pysypäs poissa alueeltani. Jonkin ajan kuluttua uusi tervehtimisyritys mutta poikanen sai vielä vauhdikkaamman lähdön. Oppia ikä kaikki!
Siellä se Pikkuinen (josta tuli kalan nimi ainakin toistaiseksi) kasvaa ja elää. Erään toisen tuijottelurupeaman seurauksena näin isossa akvaariossa uiskentelevan myös kolme muuta rihmakalan poikasta!! Pienempiä kuin tämä Pikkuinen mutta kuitenkin niin isoja että ne tunnistaa ja ovathan ne kuitenkin puolen sentin mittaisia. Rihmiksen pesä on mattosuodattimen vieressä jossa on paljon kasveja; mattosuodattimessa kasvaa jaavansammalta, liuskavesitähdikki on vallannut koko nurkan ja pinnalla kasvaa limaskaa, joten suojaa poikasille on. Ja varmaan mattosuodattimessa on paljon pieneliöstöä jota poikaset voivat syödä.
Tämä kaikki on varmasti hyvää tuuria ja aloittelijan onnea kun kokemuksella ei tosiaankaan voi kehua. Mutta näköjään seura-akvaariossakin voi rihmisten kuteminen ja poikasten selviytyminen onnistua. Yllätys vain oli se että odotin poikasen olevan inkkarin jonka pitäisi olla helppohoitoinen ja pystyvän kutemaan myös seura-akvaariossa
Liitteenä muutama kuva; yksi on siitä sinisestä josta tämä kaikki alkoi (toivottavasti näkyvät)
http://www.kuvatehdas.fi/album/showalbu ... search=all
![[;)]](./images/smilies/icon_wink.gif "Wink"){kind=icon}
