Tästä aiheesta keskusteltiin ohimennen myös edellisessä HAS: n kokouksessa ja siellä pompsahti esille sen verran hyvää korvaavaa termistöä, että kirjaan niitä hiukan ylös tähänkin kaiken kansan luettavaksi.
Varsinaiset parvikalat: Kalat jotka tarvitsevat ehdottomasti ympärilleen lajitovereitaan ja käyttävät parvea suojautumiskeinonaan. Parvikalojen tärkein tuntomerkki on se, että koko parvi liikkuu yhdessä ikäänkuin yksi suuri kala. Parvikäyttäytyminen käy selkeimmin ilmi silloin, kun kalat tuntevat olonsa uhatuiksi.
Esimerkkinä tästä ryhmästä: monniset, tetrat, rasborat, barbit.
Kalat, jotka tarvitsevat ympärilleen sosiaalisen ryhmän:
Nämä kalat eivät ole parvikaloja, mutta eivät silti viihdy yksin. Niitä tulisikin pitää muutaman yksilön muodostamissa porukoissa, jossa niillä on "seuraa" toisistaan.
Esimerkkinä tästä ryhmästä: tiikerinuoliainen, kiekkokala
Kalat jotka sietävät lajitovereitaan hyvin, mutta pärjäävät itsekseenkin:
Tämänkin ryhmän kaloja kutsutaan toisinaan virheellisesti parvikaloiksi, vaikka ne eivät sitä ole. Tähän ryhmään kuuluvat kalat viihtyvät yhtä hyvin yksin, kuin seurassakin ja vaikka ne saattavat hakeutua toistensa seuraan tiivistikin, kyse ei silti ole parvikäyttäytymisestä.
Esimerkkinä tästä ryhmästä: piikkisilmät, katinkultamonnit
Kalat, jotka ovat poikasina parvikaloja, mutta aikuisina reviirikaloja:
Tämän ryhmän kalat hakevat poikasina ja nuorina parvesta turvaa, mutta sukusypsyyden saavuttaessaan muuttuvat reviirikaloiksi ja enemmän tai vähemmän aggressiivisiksi lajitovereitaan kohtaan.
Esimerkkinä tästä ryhmästä: monet rihmakalat, lehtikala, tulipyrstö
Sitten on vielä lajeja, jotka elävät haaremeissa, pariskuntina, jne. joita ei myöskään tulisi sotkea parvikaloihin.
Tiivistelmänä: Jos kalat liikkuvat uhattuina tiivissä parvimuodostelmassa, joka kauempaa katsottuna näyttää liikkuvan yhtenä massana aina samaan suuntaan, se on parvikala. Kaikissa muissa tapauksissa kyse on jostain muusta
![Wink [;)]](./images/smilies/icon_wink.gif)