Ikävä mainostaa kalatuberkuloosia, mutta siinä ainakin on erittäin monenlaisa oireita. Omalla kohdallani sairaus iski miekkapyrstöparveen. Oireet miekkiksilläni sekä kroonisessa että akuutissa vaiheessa (yhteenveto keskusteltuani kalan avanneen tutkijan kanssa). Huom! Kalatuberkkeli voi olla myös varsin oireeton.
Krooninen: kala laihtuu, vaikka söisikin. Saattaa muuttua apaattiseksi. Lopulta kala saattaa vain riutua pois (tai lopetuskuntoon). Selkärangan vääntyminen on myös yksi oire. Kovahkosta vedestä pitävillä synnyttävillä hammaskarpeilla vääntyminen saattaa johtua myös liian pehmeästä vedestä.
Akuutti: kala turpoaa (nimenomaan edestä, sillä maksa on melko edessä) bakteeripesäkkeiden johdosta, vai miten se meni. Myös silmä/-t saattaa pullottaa. Uintivaikeuksia, myös kieppumista.
Sellaisia oireita on täällä havaittu. Seeprakalalla on seuranaan vielä 13 pehmeähkön veden sukupolven miekkiksiä kroonisessa tuberkkelissaan. Tiedän, ne pitäisi lopettaa. Seepriksen tuleva akva odottaa kansilaseja ja lisää seeproja...
Evira (tutkimus 39, 53 euroa) siis tutki ulkoisesti kroonisen miekkiksen. Vasta värjäyksissä ja leikenäytteissä paljastui akuutti kalatuberkuloosi. Ulkoisesti tehdyssä tutkimuksessa toteavat: kala on kauniin punainen. Värit ovat olleet normaalit kalojen oireiltua myös akuutissa vaiheessa.
Pöpöä ei tavallisen harrastan kannata alkaa lääkitsemään, sillä sekin vaatii yhdistelmäantibiootit nujertuakseen. Akvaariohygienia kannattaa pitää hyvänä, ja jos on haavoja tms. käsissään, voi suojautua kumihanskoin. Normaalisti kalatubi ei tunkeudu terveen ihon läpi. Ei paniikkia. Todennäköisemmin saat ihmistuberkuloositartunnan tai joudut kolariin kuin saat akvaarioharrastuksesta kalatuberkuloosin.
Tsemppiä!
Kalatuberkuloosista lisää:
www.aquahoito.info ja sieltä kalatauteja ihmettelemään.