Mistä kala tietää mihin parveen se kuuluu?

[höntti]

Kysymys on otsikossa. Eihän kala tiedä minkä näköinen se on, kun se ei varmaan tiedä peilikuvaa. Onko se luonnostaan että seurataan omaan parveen kuuluvia. Itsellä seura-altaassa selvinnyt punapääbarbin poikanen oli aluksi kiilakylkien (kokoistensa) kanssa, mutta nykyään se on muiden (eri altaassa kasvatettujen) punapääbarbien kanssa.

[111na]

Ei kala sitä oikeasti tiedä mutta lajitoveri tunnistaa kaltaisensa, on vanha kiinalainen viisaus ihmisillekin. Sen vaistoaa.

Tieteellistäkö selitystä haluaisit...

Pikkuinen tunsi paremmin toiset pikkuiset parhaakseen. Vaistot ohjaavat hyvään ja ikiaikaiseen, ohjaavat säilymään. Sitä voisi ajatella evoluutionkin kautta kenties? Sopivan kokoinen parvi syö samaa ruokaa, liikkuu sopivalla tahdilla, jne.

[JustinSan]

Ainakin parven sisäisessä koordinaatiossa käytetään kylkiviiva-aistia, sen ansiosta parvikalat eivät törmäile toisiinsa "parveillessaan".
Veikkaisin, että jokaisella lajilla kylkiviiva-aistin lähettämä "sanoma" on hieman erilainen, tämän avulla ne sitten tunnistelevat toisiaan.
Hajuaisti, vaistot ym. kummasti sitä suurin osa faunasta tunnistaa lajitoverinsa ihan ilman peilejä tai vastaavia, voipi olla, että hilppasen verran lyhyeen olisi tämän pallon eliökunnan kehitys jäänyt josseivät elukat lajitovereitaan tunnistaisi. Elukka miettii: "Piru vie, lisääntyä vissiin tarttis mut ketähän mä nyt noista lähtisin vikittelemään ku niitä on niin pirun paljon erilaisia"

[eikös tämän muuten pitäisi olla tuolla Särkikalat-osastolla kun molemmat mainitut lajit kuuluu särkikaloihin *pilkunviil*]

[KtMan]

Veikkaisin, että jokaisella lajilla kylkiviiva-aistin lähettämä "sanoma" on hieman erilainen

Tuota..
Kylkiviiva-aisti on kuitenkin vain 'vastaanotin' jolla kala tuntee veden liikkeet ja paine-erot. Mm.omat liikkeensä, jos lähellä on jokin objekti heijastamassa veden värähtelyä jne..

T:Krisse

[111na]

Kylkiviiva on hyvin paljon kuuloon verrattava aisti.

[höntti]

Tarkoitus oli laittaa alkeisiin, mutta en tiiä miten se tänne joutui ?


Tuo on muuten hyvä pointti toi kalojen elintavat mistä ne toisesa tunnistaa minun mielest. En sitten tiedä tuota kylkiviiva aistin merkitystä. Onko niillä alitajunnassa jokin minkä ne kylkiviivalla kokeilee, onko pahkyraa vai ei. "Hei, tuol on pahkura sen luokse mä meen....."


*Tyhmä minä*

Mutta, kukapa tätä varmaksi tietää, mutta olettamuksia ja keskustelua halusin. (ollaan keskustelupalstalla )

[111na]

Kalan tajunta taitaa olla vain tajuntaa ja siinä 'vaistoilla' on se suurin merkitys. 'Ruotoihin mennyttä oppimista' vuosimiljoonien kautta. Eipä kaloilla tavallaan muuta ole kuin alitajunta, jos sitä tähän Freudin tuomaan käsitteeseen haluaa verrata. Mutta ajattelun suhteen olisin epäileväinen.

Niin on luomakunta samanlaista keskenään, että ihmisestäkin löytyy kala. Ja kaikki kerrokset kehityksessä, eläimen vaistot myös. Ne vain ovat usein piilossa ja ulompien aivokuorien vilinän peitossa, ettei sitä meinaa huomata.

Mennäkseni aika pitkälle siltaa, on sanonta 'lapsen suusta kuulee totuuden' sekä vaikkapa koiranomistajille tuttu koiraansa luottaminen uutta ihmistä kohdatessa, hyvinkin osoitus vaistojen pettämättömyydestä, alkukantaisesta ykseydestä, joka ohjaa meitä - tai pitäisi ohjata.

Myös kun miettii muutamia jo lapsuuden aikaisia ystäviään, on hieno huomata vasta myöhemmin ja ymmärtää niiden tarkoituksen ja yhdennäköisyyden ja peilauksen kohdat itsensä kanssa. Luonteet ovat löytyneet vaistojen ohjaamina, tiedostamatta. Ystävyys, kuten rakkauskin, ei sattumalta ole kristinuskossakin Jumalan asettama. Jumala on minulle luonnonjärjestyksen ja vaistojen mysteeri, ei oppi tai kirkko.

[JustinSan]

Tuota..
Kylkiviiva-aisti on kuitenkin vain 'vastaanotin' jolla kala tuntee veden liikkeet ja paine-erot. Mm.omat liikkeensä, jos lähellä on jokin objekti heijastamassa veden värähtelyä jne..

T:Krisse

Joo oli ehkä huonohkosti muotoiltu, mutta pelkkänä vastaanottimenakin se voi toimia aivan samaan tapaan. Mitään tietoa ko. aistin tarkkuudestahan ei ole. Voi olla esim, että omat lajitoverit antavat ruumiillaan ja liikkeillään tietyn "signaalin" ja sitten ko. aistin tarkkuudesta riippuu mikä se lopullinen tunnistusinformaatio on, se voi olla pelkästään veden värähtelyistä "päätelty" suurinpiirteinen ruumiinmuoto tai sitten jos aisti on todella tarkka niin se voi olla vaikkapa tietyn suomurakenteen aiheuttama tietyntyyppinen värähtely vedessä. Mene ja tiedä.

[funkyfish]

Täytyypä tässäkohtaa liittyä keskusteluun kommentoimalla, että meillä jäi yksi orpo tiikeribarbi muun porukan joukkoon tapaturmaisesti ja se on ainakin ihan kaikkien melkeen samanväristen tai ei ollenkaan samanväristen kaveri , mutta taitaakin olla poikkeus. Nokikuonomonniset ei kuitenkaan ihan oo samannäköisiä, mutta kyllähän se niiden ryntäilyihin osallistuu ja vielä oudonpana tulee juttuun musta-aavetetrojen kanssa sanoisinpa että hiukan dille rassu

[Inia]

Muistan yhä erään luonto-ohjelman, jossa asiaa oli tutkittu koeluontoisesti. Kokeessa oli parvi mustia merikaloja joilla oli kyljessään pyöreä valkoinen kuvio. Tutkijat pyydystivät osan näistä kaloista ja peittivät niiden kylki täplät mustalla materiaalilla. Tämän jälkeen sekä täplällisiä ja täplättömiä kaloja päästettiin yhteen. Tuloksena oli, että täplälliset kalat muodostivat oman lauman ja täplättömät omansa. Eli täplätön kala omaksui jostain syystä heti uuden ulkonäkönsä ja parveili muiden samanlaisten kalojen kanssa. Syytä käytökseen en tiedä, luultavasti se jäi kokeen tekijöillekkin arvoitukseksi.

[Anti-hero]

itsekkin meitin tuota juuri tänään ku tuli lisää parvea sitruunatetroille vaikka punatetratkaan eivät ulkonäöstä paljon poikkea mutta heti menivät niiten luokse.

[Marimer]

Meilläkin yksinäinen tiikeribarbi hengailee musta-aavetetrojen porukassa... Ja tuntuu viihtyvän hyvin

[amanda]

Minä taasen muistan jostain lukeneeni että kalat tunnistavat toisensa juuri ruumiinmuodon ja käytöksen perusteella. Koskeehan tämä muitakin kuin parvikaloja, täytyyhän "yksinäisen sudenkin" tietää ainakin edes lisääntymisaikaan että ketä kannattaa vikitellä.

Tosin kosiorituaalit eri kaloilla poikkeavat usein niin paljon toisistaan ettei sekaannuksia pääse sattumaan.

Värin vaikutuksesta en olisi niinkään varma, meillä ainakin on kiilakylki- porukkaan eksynyt yksi värivirheellinen (onkohan meillä joku buumi... vrt kirjoitukseni hammaskarppien osastolla... ) No joka tapauksessa; tällä värivirheellisellä on koko kroppa musta päätä lukuunottamatta ja aivan täysin se on hyväksytty ryhmään.

Eli tästä päättelisin muodon ja käytöksen olevan ainakin tässä tapauksessa ratkaisevia. Mutta mistäs sitä koskaan tietää mitä noiden eväkkäiden ystävien päässä pyörii...

[Adrianna]

Meillä pienimmät, arat selkäuimarit saavat tukea kuparimonnisilta, jotka näyttävät ruoan pohjaan tippuessa peräti yllyttävän näitä uusia tovereitaan pois piiloista ja syömään! Eivät yhtään hätyytä toisiaan vaikka molemmat lajit ovat kovia ruoan perään ja valmiita tappelemaan siitä muiden lajien kanssa... Hassua

Isomman "selkikset" ottavat yhteen samankokoisen partamonniuroksen kanssa rajustikin. Vahinkoa ei tule mutta hieno hiekka pöllyää kun uhittelevat ja syöksyilevät "valeiskuja"...

Miten tuollainen kiukkuinen, hyvin hierarkinen olento haluaa hengata aina koheltavien ja ahnaiden monnisten kanssa!?!

[seia]

Täähän oikeestaan tais tulla jo käsiteltyä, mutta eiköpähän se ole niiden elukoihin pääkkyihin ns. geneettisesti koodattu että minkänäköisen / hajuisen /muotoisen jne. kanssa ollaan samaa lajia. Tunnistaahan vastasyntynyt ihmislapsikin kasvot, vaikka ei ole "mitään" vielä aiemmin nähnyt. Toisaalta kyseessä ei tarvi olla kuin ympyrä jossa on kaksi täplää silmiksi ja viivanpätkä suuksi. Vastaavasta 'epämääräisyysperiaatteesta' johtuen yksinäinen lajin edustaja voi parveilla "väärässä" porukassa paremman puutteessa. Kellään ei varmaan kuitenkaan ole kokemusta siitä että yksilö hengaisi muussa kuin omassa porukassa jos valita voi?

[111na]

Luonteet ovat löytyneet vaistojen ohjaamina, tiedostamatta. Ystävyys, kuten rakkauskin, ei sattumalta ole kristinuskossakin Jumalan asettama. Jumala on minulle luonnonjärjestyksen ja vaistojen mysteeri, ei oppi tai kirkko.

Aikalailla aiheen vierestä, mutta täytyy korjata, kun kukaan ei ole sitä tehnyt. En paljoa tiedä kristinuskosta, mutta kirkon alttarin yläpuolella luki 'Jumala on rakkaus' ja vihkikaavassa sanotaan 'minkä Jumala on yhdistänyt, sitä alköön ihminen erottako'. Se on hieno ja syvällinen sanoma.

Rakkauden näen sillälailla laajasti, että ystävyys on rakkautta myös, vaikka tuo että kristinuskossa ystävyys olisi Jumalan asettama ja pyhä, taitaa olla tulkintaa vain. Mutta varmaankin monen kristityn on siihenkin helppo yhtyä.

nm. panteisti (ja pakana, kirkosta eronnut)