tellie kirjoitti: ↑12:53, 16.11.2021
Olen ajatellut antaa vielä yhden mahdollisuuden. Olin alustavasti ajatellut tässäkin ketjussa mainittuja hunajarihmakaloja, mutta tätä ei ole hakatut kiveen. Haluan rihmakalan, joka ei kuole helposti ja menee vaatimattomiin litroihini
Siulle vielä halusin vastata, että miun sukulaisella on ollut nyt pian kaksivuotiaan akvaariohistoriansa aikana kuusi hunajarihmakalaa, joista enää yksi on elossa ja jäi minulle hänen akvaariouransa perintönä.
Ensimmäiseksi hän hommasi kaksi hunajarihmakalaa: perusvärisen uroksen ja keltaisen värimuunnoksen naaraan.
Naaras kuoli muutaman päivän sisällä ostosta, kuolinsyytä ei tiedetä. Vesiarvot oli kunnossa eikä ulkoisia taudinoireita.
Seuraavaksi hän osti muistaakseni kaksi perusväristä naarasta ja yhden keltaisen koiraan, jotka molemmat perusväriset taisivat myöhemmin paljastua koiraiksi.
Keltainen koiras kuoli lähes heti muiden koiraiden (joita oli siis tähän aikaan altaassa yhtä aikaa kolme+ tämä kala!!) aiheuttamaan stressiin.
Myös alun hänen
ensimmäisenä ostamansa koiras kuoli heti toisen noista kuoltua. Tässä vaiheessa siis kaloja altaassa kolme, joista kaikki koiraita
ja näitä piti olla siis 1 uros +2 naarasta.
Näitä kuolemia ei osattu yhdistää muuten kuin stressiin, sillä kaloissa ei ollut taudin aiheuttamia oireita ja vesiarvot olivat edelleen kunnossa (ensimmäinen mittaus kalan kuolinpäivänä pH 7, kH 3, gH 3, NO2 0,0ml/l.) Kalat olivat vain vähän laihahkoja, luultavasti ruokinta-aikoina aiheutuvien nahistelujen takia.
Toinen uroksiksi paljastuneista, naaraina ostetuista kaloista kuoli ihan viimeaikoina epäilyttävien näppylöiden/pilkkujen takia, minkä jälkeen
kuoli myös toinen lähes peräjälkeen. Tässäkin tapauksessa ainoa vihje sairaudesta olivat nuo pilkut, jotka kuitenkin esiintyivät vain tuolla yhdellä kalalla. Toisella ei ollut mitään. Vesiarvotkin olivat jälleen kunnossa ja täysin samaiset kuin edellä mainitsemani.
Jäljellä on siis tällä hetkellä ainoastaan viimeisenä ostettu rubiini/red-värimuotoinen naaras, joka jäänee minulle perinnöksi hänen akvaarioharrastuksestaan. Naarasta olen karanteenannut nyt kuukauden, eikä ongelmia ole ilmennyt ja siellä se uiskentelee menemään.
Nuo molemmat perusväriset koiraat pitivät koko aikansa yllä naaraan väriä ja tummaa raitaa kyljessä, mutta evien muodosta ja kalan käytöksestä erotti uroksiksi. Tätini uskoi siis ostaneensa kaksi urosta ja kaksi naarasta, eläinkaupan suosituksen mukaan. Muistan itsekin käyneeni noita evämuotoja ihmettelemässä ja vertailemassa netistä löytyneisiin kuviin.
Sanoisin, että näiden hunajarihmojen kanssa kannattaa olla mahdollisimman tarkkana jo ostaessaan kaloja. Värille ei kannata antaa liikaa painoarvoa, sillä nämä perusväriset koiraat osaavat kyllä muuttaa väritystään jos kokevat olonsa turvattomaksi jo kaupan altaassa. Evien muodot ja kalan koko oli viimeinen tikki tätini kalojen sukupuolten tunnistamisessa. Kaupat osaavat kyllä myydä kalan varmana naaraana.
Noista kuolintapauksista sanoisin, että ehdottomasti karanteenaa kalat. Nämä hunajarihmat ovat ilmeisesti aika jalostettua perintöä, juuri niinkuin Ildar kirjoitti:
Ildar kirjoitti: ↑17:06, 12.11.2021
Etenkin kääpiörihmakalat ja moni muukin rihmakalalaji on aika jalostettua kamaa nykypäivänä ja valitettavasti niiden elinikä, -kyky ja terveys on siinä laskenut kuin lehmän häntä. Ihan silleen tunnettu ongelma, harmi kyllä. Ei siis välttämättä ole juurikaan olosuhteista kiinni jos niitä tipahtelee melko tiheään - siis jos muu kalasto kukoistaa.
En tiedä, onko ollut vain TODELLA huono tuuri tätini kalojen kanssa vai ihan joku muu korkeampi voima, vai yksinkertaisesti vain ylijalosteneisuus, mutta itse ainakin vielä yritän tuon puna-värimuotoisen naaraani kanssa. Olen häneen pahasti kiintynyt karanteenauksen aikana ja voin sanoa että jos hänetkin kuolo korjaa niin itku kyllä pääsee. Onhan nää aivan uskomattoman ihania ja symppiksiä kaloja, kauniita kuin mitkä ja pienikokoisiakin.