Miljoonakalojen akvaarion koko

[Nora1]

Meillä 140l akvaario, jossa alunperin 6 naarasta ja 2 poikaa. Nythän niitä on syntynyt niin, että ainakin kolmet vauvat on syntynyt lyhyessä ajassa Kysymys siis kuuluukin, että riittääkö akvaarion koko kuinka pitkälle, koska vauvoja en saa myytyä sitä tahtia kun niitä syntyy, jos ollenkaan Ehkäpä niitä pitää antaa pois ja tarjota vielä pullakahvit. Vai pitääkö kohta hankkia uusi akvaario ja erottaa pojat ja tytöt?

[kr70]

Sinne sopii joku 30 aikuista miljoonakalaa, jos muita kaloja ei ole. Miljoonakalojen määrä tulee lisääntymään eksponentiaalisesti. Nyt on siis syntynyt kolmet vauvat. Poikueita tulee jatkuvasti lisää. Tyttövauvat synnyttävät n. kahden kk iässä ensimmäisen kerran. Siitä kahden kk:n päästä tulee ensimmäiset vauvojen vauvat. Alkuperäiset tytöt tulevat jatkamaan vauvojen tuottamista, ja poikueiden koko kasvaa sitä mukaa kun tytöt kasvavat. Uuden akvaarion hankinta auttaa vähäksi aikaa mutta pian sekin on täysi. Pullakahvien tarjoamista palkaksi kalojen ottamisesta voi tietysti kokeilla. Muuten populaatioräjähdyksen estämiseen on kaksi luonnollista keinoa:

1. Erottaa tytöt ja pojat. Huom: tästä huolimatta kalat lisääntyvät aluksi, sillä naaraat pystyvät varastoimaan siittiöitä ja tekevät monta poikuetta ilman poikia. Vasta joskus myöhemmin poikasten tuottaminen loppuu. Poikasista pojat pitää erottaa heti, kun sukopuolierot näkyvät.

2. Hankit akvaarioon joitain petomaisia kaloja, jotka syövät pieniä poikasia.

[Nora1]

Kiitos vastauksesta! Uusi akvaario on hankittu ja tänään alkaa hiekan pesulla koko homma liikkeelle. Pojat pääsevät sinne! Hybä tietää, että tytöt voivat vielä synnyttää… Hei sitten, pitääkö akvaario kypsyttää bakteerilla vai voiko kalat vaan laittaa sinne? Suodatin on käytetty joka sinne tulee.

[kr70]

Jos uuteen akvaarioon tuleva suodatin tulee suoraan toisesta akvaariosta, et tarvitse mitään bakteerivalmistetta. Elävässä suodattimessa on paljon enemmän toimivia bakteereja kuin missään kypsytystuotteessa. Mutta se edellyttää sitä, että suodatin tulee tosiaan suoraan toisesta akvaariosta, on ollut siellä käytössä pidempään, sitä ei pestä siirron yhteydessä, eikä se ole kuivunut siirron yhteydessä. Myös jos suodatin on tuntia kauemmin poissa päältä sen ollessa upoksissa, bakteerit alkavat kuolla hapenpuutteeseen. Jos siirto kestää kauemmin, suodatin kannattaa laittaa suljettuun muovipussiin, johon jätetään mahdollisimman paljon ilmaa: silloin se ei kuivu ja happea riittää.

[Teemu Salonen]

Kypsä suodatin akvaariosta toiseen siirrettäessä on teoriassa ihan toimiva ja näppärä ratkaisu potkaista uusi allas käyntiin.

Valtavan isona miinuksena tuossa tavassa on se, että suodattimen mukana tulee myös ei toivottuja bakteereita ja loisia. Nehän eivät edelleenkään teoriassa ole mikään ongelma. Kaloilla kyllä vastustuskykyä riittää. Mutta jos taas käy niin, että joku menee pieleen ja kalojen vastustuskyky sitä kautta laskee voivat bakteerit tai loiset ottaa ylivallan ja sitten ollaankin ihmeessä ja mietitään mitä tehdään.

Eli jos pitää miettiä, ostaako takuu varmasti puhdasta tavaraa bakteeritiivisteen muodossa uuden akvaarion käynnistämistä varten joillakin euroilla vai siirtääkö vanhan suodattimen toimivasta altaasta uuteen altaaseen ja ostaa sinne sitten uuden suodattimen joillakin kymmenillä euroilla niin ainakin meikäläinen on taipuvainen tarrautumaan tohon ykkösvaihtoehtoon.

Tota altaan starttaamista vanhalla suodattimella harrastettiin joskus 80-luvulla aika paljon, mutta systeemi hylättiin myöhemmässä vaiheessa kun vaihtoehtoisia kypsytysmenetelmiä alkoi ilmestyä. Toki huomioitavaa 80-luvussa oli se, että silloin kalataudit olivat paljon yleisempiä. Silloin jouduttiin hoitamaan esim pilkkutautia suunnilleen 10% liikkeeseen saapuneesta kalaeristä. Tänä päivänä vastaava lukema taitaa pyöriä reippaasti alle yhden prosentin.

[kr70]

Tautivaara on tosiaan, jos suodatin tulee akvaariosta, jonka tilannetta ei tiedä varmasti. Jos taas tietää varmasti, ettei akvaarioon ole tullut uusia kaloja pitkään aikaan ja ne ovat pysyneet terveinä, niin pitäisin tautivaaraa pienenä. Liittyyhän bakteerivalmisteisiinkin riski, että se ei toimikaan, esim. jos se on jossain toimitusketjun vaiheessa saanut kylmää tai kuumaa. Tältä forumilta löytyy paljon tarinoita, joissa nitriitit nousee, vaikka kuinka laittaa bakteereja lisää ja lisää.

[Teemu Salonen]

Liittyyhän bakteerivalmisteisiinkin riski, että se ei toimikaan, esim. jos se on jossain toimitusketjun vaiheessa saanut kylmää tai kuumaa. Tältä forumilta löytyy paljon tarinoita, joissa nitriitit nousee, vaikka kuinka laittaa bakteereja lisää ja lisää.

Tosin näissä ketjuissa toistuu myös aina se yksi ja sama tuote. Esim prodibion ampullit voi vaikka pakastaa ja bakteerit toimii silti. Denitrol on kylmälle vähän herkempi, mutta toisaalta taas korkki ei suunnittelunsa takia aukea logistiikassa niin helposti kuin kilpailevien valmisteiden korkit.

[kr70]

No tässä ainakin yksi tuore ketju, jossa Prodibio ei auttanut:
viewtopic.php?f=39&t=245022
Sivulta 3 tai 4 alkaen ehkä.

[Teemu Salonen]

Lueskelin tuota ketjua alusta asti ja siinähän oli tehty se perustavanlaatuinen virhe, että altaaseen oli lisätty denitrolia ohjeen mukaan jonka jälkeen odotettu kaksi viikkoa jotain ihmettä tapahtuvaksi. Oikein käytettynä bakteeritiivisteen idea on, että ensimmäiset elävät tuodaan altaaseen 24h sisällä.

[kr70]

Kyllä olen samaa mieltä. Mutta myöhemminhän "mimmu" lisäsi Prodibiota, eikä auttanut. Minusta vaikuttaa tosin siltä, että yleisestikin bakteerivalmisteet auttavat vähemmän tai ei ollenkaan siinä tilanteessa, kun nitriittiä on jo päässyt syntymään paljon. Starttaukseenhan ne on tarkoitettukin, eikä typenkiertohäiriöiden korjaamiseen.

[Belle]

Jatkelen tähän ketjuun. Mulla on 20 millistä 125 L altaassa mutta nyt kun ovat pikkaisen kasvaneet niin huppistas**tana näyttää siltä että joukossa on kaksi poikaa Piti olla tyttöjä kaikki. No kohta mulla on sama tilanne edessä!

Mikä olis 100 % varma tapa erottaa poikasista ukot ja akat? Kaikki ovat samanmuotoisia mutta nuo koiraiksi epäilemäni ovat alkaneet muuttua värikkäämmiksi ja evät näyttävät pidemmiltä. Argh.

[kr70]

Pienistä poikasista sukupuolia ei erota millään. Nykyään on jalostettuja muotoja, joissa myös naaraat ovat värikkäitä, mutta miljoonakaloissa kuten muissakin synnyttävissä on aina yksi 100% varma sukupuoliero: ukkojen peräevä on kapea piikkimäinen "gonopodium" eli paritteluevä, jota ne pystyvät myös liikuttelemaan eri suuntiin. Niillä ne saattavat siittiöt akan peräaukon suulle. Naaraan peräevä on viuhkamainen. Peräevä on se, joka on heti peräaukon takana (pyrstöevä on eri asia). Tässä kaksi kuvaa ukosta ja akasta. Molemmat parit ovat sellaista jalostusmuotoa, että sukupuolet ovat muuten melkein samanlaisia, mutta gonopodium on aina vain ukolla.

https://guppy-fish.com/male-female/

https://aquaticarts.com/products/black-moscow-guppy

Kuitenkin pikkupoikasilla peräevät ovat samanmuotoisia sekä pojalla että tytöllä. Poikien peräevä alkaa kaventua, kun ne alkavat lähetä sukukypsyyttä. Silloin heti pitää erottaa sukupuolet, jos ei halua poikasia.

[Belle]

Joo, noita eviä olen koittanut tihrustaa mutta se on kovin vaikeaa, kun kaikki laittavat evänsä suppuun välillä Isoimmilla pojilla alkoi kyllä olla selvää tyttöjen jahtaamiskäytöstä. Toivottavasti ei ole moni jo parvessa raskaana..

Pojat on nyt poikasaltaassa odottamassa uuteen kotiin pääsyä

[HolyDiver]

Jatkan myös tähän samaan ketjuun.

Ensimmäiset kalat tuli hommattua. Litroja 200. Alkuperäinen idea kalastosta oli vähän erilainen. Noh, yksityinen kasvattaja myi kauan kuolaamaani L-397 plekoja, sekä partiksia eri väreissä, hunnuilla ja ilman.
Lisäksi myynnissä oli pehmeässä vedessä kasvatettuja milliksiä. Tohkeissani ostin myös niitä.

Nyt altaassa siis 3 kpl L-397, yksi huntupartis ja milliksiä. En sitten ajatellut, että ne tosiaan lisääntyy ihan urakalla. Porukassa siis tuli molempia naaraita ja uroksia, sekä muutama poikanen. Joo mun moka.

Seuraavana päivänä kauhistelin sotkua (joo olin tästäkin tietoinen, että plekot varsinkin sotkee) ja mietin, miten uskallan lapota pohjaa, etten imuroi minimilliksiä samalla. No naaraista pari oli jo sen näköisiä, että halkeaa aivan juuri. No nyt niitä minimilliksiä tulee liukuhihnalta ja mietin mitä teen.

Lueskelin täältä, en muista enää mikä ketju, mutta kuten tässäkin ketjussa on neuvottu, eli vaihtoehtoja kaksi. Sen verran söpöjä nuo minit ovat, että en ehkä kestä hankkia kaloja, jotka kantaa pitäisi kurissa. Eli onko mahdollista, että hommaan äkkiseltään toisen altaan, poimin kaikki varmat naaraat sinne ja jätän värikkäät urokset nykyiseen? Naaraat ovat vähän tylsän värisiä, urokset kauniin sinisiä.
Tovihan tuossa toki menee, että saan ne niin perinpohjin eroteltua. Olisiko lisäksi hyvä ostaa poikasallas, sellainen jonka saa tuohon nykyiseen viritettyä samaan. Siellä ehkä olisi helpompi seurata kumpia niistä kehittyy.
Voisi sitten miettiä rauhassa, mihin niitä saa eteenpäin. Olisiko katastrofi vältettävissä vielä?

Sitten joskus voisi pitää jokusen naaraan siinä toisessa altaassa ja JOS haluaa niitä viljellä, laittaisi sinne uroksen sekaan.


Mitä mieltä olette arvon akvaristit! Kiitos jo etukäteen!

Edit. Typot

[kr70]

Miljoonakalanaaras pystyy varastoimaan siittiöitä: urosten erottamisen jälkeen tulee vielä muutama poikue, eli jos naaraat ovat isoja, enimmillään muutama sata poikasta naarasta kohti. Jos naaraat ovat vasta nuoria niin muutama kymmenen. Jos haluat pitää kaikki kalat hengissä, urosten erottaminen taitaa kuitenkin olla ainoa keinoa lopettaa poikasten tuleminen vaikka sekin tosiaan tapahtuu viiveellä. Ei tarvitse poikasallasta ostaa. Ne pärjää missä vaan. Heti kun alkaa poikasissa näkyä uroksen merkkejä, heti sinne urosten akvaarioon. Jos myöhemmin haluat tehdä poikasia lisää, muista, että niitä tulee tosiaan useampi poikue yhdenkin uroksen visiitin jälkeen.

[HolyDiver]

Okei, kiitos!

Tosiaan pohja alkaa olla sen näköinen, että se on pakko lapota. Eli voinko yrittää saada poikaset kiinni ja siirtää ne vaikka johonkin muovilaatikkoon? Vai naaraat? Täytyy katsella sopivaa akvaariota, mihin voisin sitten naaraat siirtää kokonaan. Äh, mikä olisi nyt paras marssijärjestys? Aivot on nyt aivan solmussa tän kanssa.

[HolyDiver]

Ja joo lueskelinkin tuosta naaraiden kyvystä varastoida, eikä siis poikasten tulo heti lopu. Mutta parempi se erottaminen tehdä mahdollisimman pian.

[kr70]

Kuten sanottu, itse en ottaisi poikasia minnekään, vaan joko naaraat tai urokset. Ehkä urokset, koska naaraat on isompia ja toivoisin, että naaraat söisivät muutaman poikasen, mutta sanoit niiden olevan niin söpöjä, ettet halua kenenkään syövän niitä, niin sitten voit ehkä naaraat ottaa pois. Tosin jos ruokit niitä runsaasti, ei niillä luultavasti ole paljon mielenkiintoa ajaa poikasia takaa.

Jos taas tarkoitit, että ottaisit poikaset pois lappoamisen ajaksi, niin joo voithan tehdä niinkin, mutta itse pitäisin sitä melko älyttömänä hommana. Hitaasti kun etenet lapon kanssa pohjalla, niin kyllä ne juoksevat tieltä pois.

Luulen kyllä, että siinä vaiheessa, kun poikasia alkaa olla satoja, eivät ne enää ole niin söpöjä.

[kr70]

Miljoonakaloillesi voi kyllä löytyä ottajia, kun markkinoit niitä nimenomaan pehmeään veteen sopeutuneena kantana.

[MyllyviitaT]

Sukupuolten erottaminen taitaa olla ainut melko varma keino estää poikasten tulo, mutta sekään ei ihan helppoa ole kun riittää että yksi pieni koiras ehtii salakavalasti siittämään koko sakin ja poikasten tulo on sitten taas taattu. Omasta mielestä osa tämän lajin viehätystä on se että koiraat röyhistelevät naaraiden ympärillä ja jos sukupuolet erotetaan jää tämä piirre puuttumaan. Mutta jos se ei sinua haittaa niin eihän siinä mitään. Itse kyllä hommaisin jonkun vähän isosuisemman kalan joka huolehtisi ettei väestönkasvu räjähdä taivaisiin. Senhän ei tarvitse olla mikään vonkale sentään kun millin poikaset ovat pieniä, joku keskikokoinen kala hoitaa kyllä homman.

Olen monelta kuullut että akvaariokaupat eivät mielellään osta/ota miljoonakaloja/molleja/platyjä eikä varsinkaan miekkapyrstöjä. Mikä on ihan järjenvastaista koska varsinkin täällä Helsingissä niitä on monella harrastajalla polskimassa ihan kraanavedessä. Olisivat paljon, paljon parempia lemmikkejä kun ne kaupan tilaamat yksilöt jotka ovat tottuneet kovaan veteen ja hyvällä tuurilla kantavat jotain loisiakin. Varsinkin kun nämä synnyttävät ovat monen harrastajan ensimmäinen kala, ja onhan se aika suuri pettymys kun vastahankitut kalat ei sitten selviäkään omassa altaassa. Moni voi kuvitella että omassa altaassa on joku isompi vika ja harrastus tössää heti alkuunsa. EIkö se ole akvaariokaupoillekin jo epäkannattavaa kun harrastajat kaikkoavat kun eivät saa pidettyä edes niitä mukamas helppohoitoisia kaloja hengissä?

[HolyDiver]

Joo olen nyt pähkäillyt tässä, ja en kyllä taida noita milliksiä mihinkään erotella. Ne eivät tosiaan olleet edes suunnitelmana, ja ajattelinkin että jatkan sillä mitä olin ajatellutkin. Eli tarkoitus on hankkia hunaja- tai huulirihmoja, jotain kääpiöahvenia sekä joko kirsikkabarbeja tai suppusuita. Ehkä myös ottoja. Eli eiköhän se ole parempi sitten luonnon hoitaa ja pitää milliskantaa kurissa.

Ja tosiaan voin yrittää myös saada niitä eteenpäin. Kun poikkean alan liikkeissä, niin kysäisen kiinnostaako ottaa sinne. Tai sitten muuta kautta eteenpäin. Jotenkin tosiaan luulisi, että pehmeän veden millikset kiinnostaisi harrastajia, kun ei tarvitse ruveta vettä kovettamaan.

Näillä ajatuksilla tällä hetkellä.

Edit. Ajattelin silti niitä jättää itsellekin, ainakin toistaiseksi.

[kr70]

Mainitsemistasi vain kääpiöahvenet saattavat pystyä pitämään millispopulaatiota kurissa.

[HolyDiver]

Niin ajattelinkin eikö edes rihmakalat, varsinkin nuo huulirihmat kun ovat isompia?

Niinkuin sanoin, tämä oli melkolailla se mitä olin suunnitellut, pl millikset. Onko jotakin muuta lajia ehdottaa? Rauhallinen ja värikäs, joka sopisi tuohon porukkaan.

Nuo millikset ovat melkoisia rontteja. Syövät kaiken ja kaikkien ruuat, siis plekojen. Yritän harhauttaa niitä aina niin että annan toiseen päähän ensin, ja kun millikset ovat ns haaskalla yritän antaa plekoille toiseen päähän. Mutta ne hoksaa senkin. Plekot ovat junnuja myös vielä, mutta toivon että oppivat pitämään puolensa. Illalla laitan vähän ennen kuin sammutan valot. Toisaalta kun nuo nyt tuntuu olevan altaan kunkkuja, niin voisiko joku uusi laji näyttää niille vähän kaapin paikkaa?
Ja urokset jahtaa naaraita niin että välillä pahaa tekee, mutta se on kai niiden elämäntehtävä. Huoh..

Toisaalta niiden touhuja on myös huvittava seurata. Esim. suodattimen ulostuloa pitävät vesiliukumäkenä. Melkoisia ADHD tapauksia.

[kr70]

Oman kokemukseni mukaan hunajarihmakalat yrittävät innokkaasti jahdata milliksien poikasia mutta ovat liian hitaita. Ne siis yrittävät ajaa niitä takaa, mikä on väärä metodi. Onnistuakseen tarvitsisi haukimaisen väijy ja iske -metodin, ja tämän osaavat ahvenet paremmin. Rihmikset syönevät luonnossa pääasiassa pikkuäyriäisiä ja hyönteistoukkia, joita ei tarvitse väijyä. Joitakin muita kalanpoikasia rihmakalat kyllä saavat kiinni, joten kyllä miljoonakala on jonkinlainen luomakunnan kruunu: villimuoto pärjää melkein missä vaan, kunhan lämpöä lähemmäs 20 astetta on ja vesi ei nyt ihan merivettä. Yleisöakvaarioissa näkee niitä piraijojen ja sähköankeriaden kanssa, ja populaatio senkun kasvaa.

Huulirihmoista ei ole kokemuksia, mutten usko sen olevan yhtään parempi milliksen harventaja. Sehän on hunajan lähisukulainen, käytökseltään samanlainen eikä se ole koosta kiinni.

Laita plekoille sapuskaa valojen sammuttamisen jälkeen. Pimeässä ruoan löytämiseen ei millis sentään kykene, mutta monnit kykenevät.

[HolyDiver]

Okei, eli ahvenkaupoille siis seuraavaksi.
Täytyy vaan ensin saada vesiarvot kohdilleen, ennen kuin otan enempää populaa tuonne.

Kysyn nyt neuvoa tässä samassa yhteydessä suodatuksesta.
Nitriitti tuppaa olemaan koko ajan vähän koholla. Toki allas pyöri aika kauan ilman asukkeja ja sen kypsyttämisen kanssa oli kyllä melkoista vääntöä. Samalla oli se altaan ja alustan saaminen suoraan ym. Melkoinen Via Dolorosa ollut alusta alkaen tuon kanssa. Varmasti tein joitakin virheitä sen kanssa jo heti alkuun. Ja yksi oli tuo liian iso (ja sotkeva) kalamäärä kerralla. Vaikka HSS testasin ennen, että akva on varmasti kypsä niin ehkä se ei ollutkaan. Ruokin kyllä bakuja sen aikaa kun allas pyöri tyhjänä.

No olen seurannut arvoja tarkasti kalojen tulon jälkeen ja vaihtanut tarvittaessa vettä, ostanut eri litkuja jne. Ja rahaa palaa.

Nyt mietin, että kun suodattimena on Turbo filter 1500, esisuodatinpatruuna + makaronit jotka tuli suodattimen mukana, että miten tehostaisin suodatusta ml biologinen? Makaronit eivät taida olla kovin pitkäikäisiä ja mietin, että alkoittaisin niiden vaihtamisen pikkuhiljaa. Eri massoja on vaikka kuinka paljon, enkä tiedä mikä olisi nyt paras ratkaisu. Lisäänkö jotakin hienompaa vaahtomuovia/vanua, tarvitsenko kemiallista suodatusta varsinkin kun tuo nitriitti on nyt ongelma? Ajattelin lisätä bakuja, jos niitä ei ole tarpeeksi. Toki bakut elää muuallakin kuin suodattimessa. Tästä päästäänkin siihen, kuinka tehokkaasti uskallan lapota pohjaa? Kun sitä tavaraa tuntuu tuolla hiekan/soran (1-2mm) sisällä olevan + bakut myös? Tarviiko suodatinta pitää ihan täysillä? Nyt se on, samoin ilmastinventuri on käytössä. Olen yrittänyt suunnata puhallusta takaseinään ja pintaan.

Tulipa pitkä ja sekava sepustus. Lueskelin muuten täällä jotain vanhempaa ketjua suodatuksesta kr70 sinun ja Teemun välillä.

Aika paljon aikaa olen viettänyt netissä alusta alkaen etsien tietoa, jota on sitten joka lähtöön. Ei ihme, että päät on ihmisillä sekaisin loppupeleissä tämän harrastuksen kanssa, varsinkin alussa.

Ei tunnu siltä, että on ollut muinoin vuosikausia akvaario, lapsena jo ensimmäinen.

Laita plekoille sapuskaa valojen sammuttamisen jälkeen. Pimeässä ruoan löytämiseen ei millis sentään kykene, mutta monnit kykenevät.

Täytyykin tehdä näin jatkossa, kiitos!