Ahvenet ovat jälleen touhunneet majallaan lisääntymishalukkaan näköisinä. Edellisestä yrityksestä on nyt vajaat kolme viikkoa. Mitä luultavimminhan tämäkin kutu tulee päätymään partamonnin naamariin. Olishan se kiva jos jokunen selviäisi, mutta sit se jälleensijoituksen vaiva...
Saksan-paketti saapui eilen, kotiovelle tuotuna, vajaassa kahdessa viikossa. Sapuskan ja parin eri tippatestin lisäksi se sisälsi uuden ledin (jonka hinta oli alle puolet lähikaupan hinnasta, pitäis suosia suomalaista mutta
). Tämä on nyt siis color-sävyinen ledi; aiemmin tuossa oli kaksi day-lediä jotka olivat aika kalseat. No, nyt on purppuraa. Arvon vielä, että siirtäisinkö tuon väri-ledin takimmaiseksi vai johtuuko kevyen sirkusmainen näky vain siitä, että kerkesi tottumaan siihen aiempaan sairaalavalaistukseen.
Tein tuossa viikko sitten valaistukseen myös sellaisen muutoksen, että valot ovat päällä 5+3,5 h vuorokaudessa ja välillä on kahden tunnin tauko. Tämä auttoi samantien osaan pohjasta ilmaantuneeseen ohkaiseen leväharsoon ja muutenkaan ei levä ole pahemmin kasvanut. Jonkin verran tupsulevää on suodattimen ulostuloa lähemmässä kannossa mutten viitsi nyppiä pois, koska se on mielestäni aivan hyvännäköistä kyseisessä puussa. Kasveissahan se ei kaunistus olisi, mutta onneksi (koputan puuta) niissä ei sitä näy lukuunottamatta paria pikkurasvalehteä jotka nekin sijaitsevat suht kovassa virtauksessa. Tupsu siis tykkää tuulesta. Kasvit voivat hyvin, mutta ilmeisesti tämä valaistusajan tiputus ei miellyttänyt argentiinanvesiruttoa joka näyttää nyt jotenkin kehnommalta. Tämä oli hieman yllättävää, koska luulin sen olevan se sitkein ruoho. Aiemmin sitä sai olla raikkoamassa altaasta pariin otteeseen viikossa... tasapainoiluahan tämä. Levää vai kasveja
. Onneksi isommilta leväpulmilta on vältytty vaikka sellaisia osasin tähän alkuun pelätä!
Pelosta puheenollen. Sunnuntaina meinasi pulssi nousta kun Juwelin suodatin ei käynnistynyt kun olin vaihdellut vedet. Siis tottakai nimenomaan sunnuntaina, eikä mulla ole siihen Eheimiin kaikkia sisuksia hankittuina ja varmaan pitäis joku letkukin siitä uusia (siis jos sen nyt ylipäätään laittaa toimintaan tuon Juwelin lisäksi, minkä olen alkanut tällä kalastolla kyseenalaistamaan). No, jostain muistin syövereistä sitten kaivoin sellaisen idiksen, että kenties vehkeen moottori kaipaisi putsaamista. Tuumasta toimeen. Kaivoin moottorin ulos. Pieni toosa, ei liikkuvia osia. Kaivelin suodatinkoteloa grillipihdeillä, ei irronneita osia. Meinas mennä hermo, t. tekniikan ihmelapsi. Ei siinä auttanut kuin googlettaa ja haa - toosan alaosahan kääntyi paljastaen jo 80-luvun lopulta tutunoloisen propelin jonka pesaisin ja huraa, vehje toimii taas uljaasti.
Oon miettinyt, että onko mitään järkeä laittaa sitä ulkosuodatinta tämän Juwelin lisäksi
. Tällä kalastolla ja hoidolla (vedenvaihto perus-kolmannes per viikko) vesiarvot ovat vakaat, nitriitti nolla, nitraatti matala. Lisää virtausta en kippoon kaipaa, nytkin sitä on vähintään riittävästi, eikä minkäänlaista roskaisuus-ongelmaakaan ole, joten en oikein keksi että miksi laittaisin tuohon kaks suodatinta. Koitan olla myöntämättä itsellenikään sitä että musta on oikein mukava ajatus, että mulla olis varalla suodatin myös toiseen akvaarioon
. Siis olishan joku Aasia-allas makea. Valkoisia sinirihmiksiä (jep, tämmöisiin törmäsin ja ooh), kunnon parvi kiilakylkiä, piikkisilmiä tai jotain imunuoliaisia... no niin, LOPETAN tämän ja keskityn olemassaolevaan
! Mutta sen voisin kyllä tehdä että hommaisin jonkun varasuodattimen, joku pienehkö sisäsuodatin vois olla kiva olemassa ihan mielenrauhan takia ja tietty mahtavaa olla olemassa, jos tuo nykyinen joskus päättää oikeasti hajota.
Ahventen saapumisesta huolimatta altaassa elää edelleen pieni sukarapu-porukka. Isot saavat olla rauhassa. Pienet eivät: tänään seurasin aitiopaikalta kun alle nelisenttinen ruusutetranaaras niittasi pienehkön ravun
ja nähtävästi oli taitava tässä hommassa sikälikin, että nähdäkseni puraisi ensin saaliiltaan pään irti ja imaisi sitten sisukset. Semmoista elävää ravintoa täällä. Oon tainnut mainita asiasta aiemminkin, mutta viikko viikolta vahvistuu se huomio että nuo ruusutetrat ovat melkoisia minipirajoita; onneksi eivät ole nyppivää tai muuten hankalaa sorttia mutta ahneus ja yleinen aktiivisuus on melkoista. Tästä huolimatta helmimonnisetkin ovat selvästi saaneet riittävästi sapuskaa koska kasvavat hyvin masut pyöreinä. Mukava kalasto tämä on, vaikkakin noiden ruusujen ansiosta vauhdikkaampi kuin oletus oli
.