Aqua-Web

Älkää antako otsikon hämätä, akvaariossani ei jyllää pilkkutauti!
(*kopkop* vielä varmuuden vuoksi..)

Hammaskarpit- alueella oli listattuna joitakin harvinaisempia synnyttäviä, siitä inspiroituneena aloin tutustua lisää Pilkkukalaan (phalloceros caudimaculatus). Nätti fisu ja vaikutti ominaisuuksiltaan juuri "omalta" kalalta. Siispä tuumasta toimeen ja ongelle!

Vihdoin (eilen) sain 6 kpl pilkkukaloja omaan altaaseen loiskimaan. Ja on nää kyllä ihania! ^^

Tähän vielä tiedot altaasta:
- 126 l Eheimin akvapaketti
- suodatin Eheim Aquaball 130
- pohjalla musta sora, raekoko öbaut 2-3 mm
- kasveina sekalainen viidakko tuttua ja tunnistamatonta
- uusi allas, kypsynyt n. 1 kk sitten

- lämpötila 23 astetta (ei lämmitintä, pysyy tasaisena)
- GH: 9-10
- pH: 8-8,5
Muita lukemia laitan jahka saan aikaiseksi mitata tuoreimman tilanteen. Tetran tippatestit käytössä.

Ja asukit:
- 6 pilkkukalaa (2n + 4u)
- 3 aikuista miljoonakalaa (2n + 1u) sekä 9 kpl pariviikkoisia poikasia
- albiinopartistyttö
- 2 omenakotiloa

Pilkkukalasta ei vielä löydykään harrastajien kokemuksia suomeksi, joten täältä pesee sitten! Kysymyksiä saa esittää ja kuviakin lupaan laittaa kunhan saan hyppysiini vanhaa nokialaista laadukkaamman kuvausvälineen.

Luinkin harvinaisten synnyttäjien-ketjusta, että alat kirjoittelemaan tänne. Jään seuraamaan mielenkiinnolla.
Kuvia odotellessa

Ensimmäinen asia johon kiinnitin huomiota kalat nähdessäni oli niiden koko. Nää on aivan säälittävän pieniä! Lähteiden perusteella olin olettanut niiden olevan samaa kokoluokka miljoonakalan kanssa; "3-6 cm". Naaraat ja isoin uros ovat noin 2,5 cm, ja loput urokset suunnilleen 2 cm. Altaan 4 senttiset millit näyttää nyt ihan jättiläisiltä. Todella toivon että nuo naaraat ainakin tuosta kasvaisi vielä. Tai sitten nämä on jotain miniatyyrikantaa...

Eivät reagoineet millien kanssa toisiinsa yhtään mitenkään. Pieni jännitys mulla oli että mitä pilkut tuumaa kirkkaista liehuevistä, mutta milliukko saa niiden puolesta liehutella pyrstöineen ihan rauhassa. Niitä ei kinosta. Ulkomuodoltaan pilkut on millejä kapeampia, vähän litteäkylkisiä. Ei sellaisia tasaisen pyöreitä kuten millit. Urosten peräevä on ruumiin kokoon nähden huomiotaherättävän pitkä, isoimmalla ukolla se yltää lähes pyrstön tyveen asti..

Aktiivisuudeltaan pilkut on hyvin millien kaltaisia, liikuskelevat jatkuvasti mutta rauhallisesti ilman suurempia sinkoiluja. Käyttävät tasaisesti kaikkia vesikerroksia, nyt kun katson altaaseen niin näkyy suurin osa olevan pohjalla "laiduntamassa". Urokset on naaraita kohtaan yllättävän sävyisiä, eivät jahtaa reikäpäisinä koko ajan takaa kuten millit. Omenakotilotkin on ainakin toistaiseksi saaneet olla tuntosarvineen ihan rauhassa.

Siinäpä ensikokemukset pilkkukalasta. ^^

Otin puhelimella kuvan kun olivat vielä kalapussissa, katotaan saanko tähän näkyviin.
Vasemmalla olevat, vähemmän pilkulliset, on naaraita.

Hienoa, että olet saanut noin hienot kalat. Kymmenen vuotta sitten näin näitä Tukholmassa ja vain 3 naarasta oli tarjolla silloin. Ihastuin tuolloin seepralimioihin ja punapyrstötokiin. Jos olisi ollut enemmän, olisin ehkä ottanut näitä.

Nyt odotan innolla jatkoa kertomuksellesi. Itse saatan aloittaa kääpiöhammaskarppialtaastani kertomisen.

Kivalta näyttää. Anteeksi uteluni, mutta onko tuo sama kuin leopardikala. Luin juuri tosi hyvän artikkelin niistä. Pojat ovat korkeintaan 3 cm mutta tyttö voi olla noin 7 cm. Jos googletat leopardfish, löytää hyvinkin artikkeleita.

Kyllä, tämä on leopardfish, ja hyvin tehokkaasti jo googlattu.

Jään seuraamaan päiväkirjaasi. Todella kivaa lukea jo nyt.

Pilkkulapsia!

Tänä aamuna tuli akvaariota ruokkiessa melkoisia sydämentykytyksiä, kun huomasin karvalehden suojissa ehkä maailman pienimmän nuijapäisen kalanpoikasen. On siis niin pieni, että vajaa kolmeviikkoisten millismuksujenkin ego riitti hätistelemään sitä.. Haavin sen heti kelluvaan poikasaltaaseen ennen kuin aikuiset millit hoksasivat sitä. Toistaiseksi mahdollisia sisaruksia en ole havainnut.

Poikanen on selkeästi pilkkukala, kyljissä on lajilleen tyypillisesti molemmin puolin pieni musta piste. Emokala on täysi mysteeri, kumpikaan naaraista ei ole ollut erityisen pullea enkä havaitse kummankaan näkyvästi hoikistuneen. Poikanen vaikuttaa kuitenkin pirteältä ja hyvinvoivalta. ^^

Näiden kahden lajin noinkin suuri kokoero vähän häiritsee, millit on kuitenkin tuplasti isompia kuin nämä pilkkukalat. Kummastakaan en silti halua luopua, joten olen leikitellyt ajatuksella hommata noille pilkukkaille ihan ikioma, pienempi allas....

Hei, suuret onnittelut! Nuoret naaraat eivät kanna isoa poikaslaumaa kerrallaan. Niinpä lähestyvä synnytyskin on arvoitus.