Aqua-Web

Tervehdys ihmiset! Olen 12-vuotias poika, jonka kiinnostuksen kohteena ovat päiväkoti-ikäisestä saakka olleet kalat. Kiinnostus vedenalaiseen maailmaan alkoi siitä, kun minut vietiin ensimmäisen kerran kalastamaan. Sainkin heti kirjolohen siiman päähän. Tästä alkoi kalastusharrastus, joka jatkuu vielä tänäkin päivänä.
Joka kerta ei voi kuitenkaan saada kalaa. Nämä "tyhjät reissut" saivat usein minut miettimään, onko pinnan alla todella elämää. Minua kiehtoi ajatus akvaariosta, jossa kalat voisi koko ajan nähdä, ja tarkkailla niiden elämää. Ei tarvitsisi ainoastaan tuijottaa pinnan pääällistä osaa.
Viimeisen sysäyksen akvaarioharrastukseni sai, kun luokkakaverilleni hankittiin akvaario. Kalalajeina oli platyja, mustamolleja, mustaneontetroja, sekä kardinaalitetroja(!). Oli AIVAN JÄRJETTÖMÄN kiehtovaa katsoa kuinka ne uivat ympäri allasta.
Luokkakaverin altaan näkemisen jälkeen alkoi kauhea akvaariokuume. Luin kaikki Seinäjoen kaupunginkirjaston tarjoamat akvaariokirjat, sekä paljon Aqua-Webbia. Sainkin heti selvän käsityksen siitä, miten akvaarion biologia toimii.
Sitten koittikin se kaunis päivä, jolloin lähdimme hakemaan ensimmäistä akvaariota. Voin kertoa, että jännitti jonkin verran. Akvaario sijaitsi Nokialla, ja oli 120 litran kokoinen. Kalojakin siellä oli, mutta niiden lajia ei tori.fin ilmoituksessa kerrottu. Paikan päällä kuitenkin näin, että siellä oli kolme partamonnia, lehtikala ja helmimonninen. Kasveina oli intianvesitähdikkiä(jota minulla on vielä tänäkin päivänä), ja jättimäinen miekkakasvi joka on sittemmin lentänyt biojätteeseen.
Kotiin saavuttuani mietin, minne ihmeeseen voisin sen lehtikalan pistää. Lehtikala kuitenkin kuoli muuton tuottamaan rasitukseen. Helmimonninen, sekä kolme partamonnia selvisivät. Yksi partamonni kuoli jälkeenpäin, mutta kaksi muuta ovat edelleen hengissä. Uskon, että ovat kasvaneet mätimunasta saakka yhdessä, koska eivät ole kahinoineet reviireiden rajoista yhtään.
Akvaario tuli siis meille kolme vuotta sitten. Sen pääsääntöisenä hoitajana olen ollut minä, ainoastaan kun olen ollut kipeänä tai esim. luokkaretkellä, äitini on hoitanut akvaariota.

Nyt, kolme vuotta myöhemmin sen kalastona on:
2x partamonni
7x monninen(3xhelmi, 4xkupari)
8x ruusutetra
2xintiaaninsulka(menevät ruusutetrojen kanssa samassa parvessa. Ennen niitä oli kymmenen yksilön parvi, mutta faunattaresta möivät minulle sinileukapariskunnan, joka aina välillä sitten verotti inkkariparvea. Selvisi että tarvitsevat 200-litraisen akvaarion. Nyt olen vienyt sinileuat takaisin kauppaan, ja poikasetkin on myyty.)
3x töyhtökääpiöahven (1u+2n)
1x filopaludina sp. "Military helmet"-kotilo

Tervetuloa foorumille! Sinullahan on pieneen ikääsi nähden jo ihan kivasti kokemusta ja tietoa, hyvän kokoinen allas sekä asiallinen kalasto!
Ei muuta kuin lippu korkealle, jatka samaan malliin!

Kiitos!

Töyhtökääpiöahvenet olivat kuteneet viime yönä. Siirsin mätimunat heti verkkoaltaaseen turvaan. Nyt vain sitten odottelemaan.

Totean vaan, että tästä viestiketjusta tuli aivan valtavan hyvä mieli . Onnittelut affenten kudusta! Kotimaisille kääpiöahvenille on varmasti kysyntää. Muista ilmoittautua akvaarioseurasi viljelykilpailuun!

Laitoin just artemiat kasvamaan. Mietityttää vähän pitäisikö ottaa mätimunat johonkin erilliseen astiaan, jos poikaset pääsevät verkkoaltaasta läpi kuoriuduttuaan. Mitäs mieltä kokeneemmat ovat?

Partamonnit saivat tänään maistella hiukan uudenlaista purtavaa. Tarjoilin niille nimittäin persikkaa lusikassa. Hyvin kyllä näytti maistuvan.

Töyhtökääpiöahvenien kutu on edelleen hengissä ja voi hyvin. Yksikään muna ei ole homehtunut, syynä lienee se, että verkkohäkki sijaitsee juuri suodattimen virtauksen edessä. Tulin siihen päätökseen että pidän kudun verkkohäkissä, koska en oikein pysty järjestämään mitään suodattimella ja lämppärillä varustettua poikasallasta tähän hätään. Pitänee tosin polkea faunattareen huomenna, ja katsoa olisiko siellä jotain halpaa ratkaisua.

Pitää muuten suositella tuota military helmet-kotiloa. Kyseessä on nimittäin todella tehokas levänsyöjä!

Hippikala: Kiva että tuli hyvä mieli ! Muuten sitä voisikin ilmoittautua viljelykilpailuun, mutta kun täällä Seinäjoella ei (tietääkseni) ole akvaarioseuraa.

Sitten vielä! Seinäjoen faunattaressa huntupyrstö-partamonni maksaa ainoastaan 29,90. Että tervetuloa pohjanmaalle .

Kalanhalaaja kirjoitti:Pitää muuten suositella tuota military helmet-kotiloa. Kyseessä on nimittäin todella tehokas levänsyöjä!

Tämä onkin aivan tuntematon kotilo ainakin minulle. Pitäisköhän näitä muutama hankkia kokeilumielessä. Saatavuus voi olla taas aika heikkoa täällä Kouvolassa. Menen Googleen lukemaan lisää tästä kotilosta.

MILITARY HELMET SNAIL FILOPALUDINA SP. NERITINA
http://www.rendo-shrimp.de/epages/62701 ... S%20074%22
Saatavuus taitaa olla heikkoa nyt vähän joka puolella?

Katsopas täältä lähin http://aqua-web.fi/akvaarioseurat/ . Ei tarvitse olla samalta paikkakunnalta mutta näppärin tietysti valita sellainen seura, mihin kaupunkiin on eniten käyntejä, saa sitten haalittua helpoiten alennukset kaupoista ja osallistuttua huutokauppohin!

Tuli käytyä hakemassa tiikerilummetta faunattaresta. Kaupanpäällisiksi sain kuusi kierteissarvikotiloa, kokeilen ovatko niin kovia pohjan kuohkeuttajia kuin puhutaan. Samalla vähän katselin altaita. Kolme vesipöhötapausta, ja kolme kuollutta kalaa. Lisäksi platyja sekä miekkapyrstöjä lehtikalojen seurassa . Argh. Jos joku sattuu muuten katselemaan joupin citymarketin faunattaren näyttelyallasta, niin se isoin sinileuka on minun kasvattama kala . Lisäksi kaikki myyntialtaan sinileuat ovat mun kasvattamia.

Töyhtökääpiöiden mätimunat homehtuneet. Onneksi ovat varsin ahkeraa sakkia suvunjatkotoiminnan saralla. Jos vanhat merkit paikkansa pitää, niin luultavasti seuraavan vedenvaihdon yhteydessä kutevat uudestaan.

Voisin muuten listata tähän kasvit mitä akvaariossani on:

Intianvesitähdikkiä
Melalehteä
Anubiasta
Vallisneriaa
Tiikerilummetta
Vedensuosikkia

No niin, vesi vaihdettu ja suodatin putsattu(vettähän vaihdan siis viikon välein). Töyhtökääpiöahvenet innostuivat vedenvaihdosta, uros pörrää taas naaraiden ympärillä sen näköisenä että kohta kudetaan.

Tekisi mieli hankkia joku pintakala tuonne. Marmoritapparakalat on ollut mielessä. Korurihmakalatkin olisivat hienoja. Ainahan sitä saa haaveilla...

Iski pieni akvaarion rymsteerausvimma. Otin akvaariosta pois anubiaat ja vallisnerian taimet(pistin myyntiin, käykää katsomassa myydään-osiosta), siirsin vedensuosikkia sekä melalehteä, ja laitoin altaaseen toisen kukkaruukun töyhtökääpiöahventen iloksi. Sisustusvimmassani onnistuin kuitenkin sohaisemaan hiekan alla ollutta lannoitekuulaa, jonka takia vesi oli parin tunnin ajan aika sameaa. Nyt se on onneksi jo asettunut.

Tänään sydän jätti yhden lyönnin väliin, kun näin että kuparimonninen oli juuttunut kukkaruukun katossa olevaan reikään. Irrotin monnisen varovasti reiästä, ja tukin reiän kivellä. Monninen piti pienen murjotustuokion melalehden alla, ja lähti sitten uimaan normaalisti. Kalassa ei näkynyt mitään ulkoisia vaurioita. Katselen tilannetta vielä jonkin aikaa, jos jotain tapahtuu. Tässä vaiheessa näyttää kuitenkin hyvältä.

Monnisilla on onneksi muista kaloista poiketen luulevyistä muodostunut panssari, mistä lienee tällaisissa tapauksissa hyötyä.

Tänään karsin intianvesitähdikkejä(käykää tsekkaamassa myydään-osiosta), vaihdoin vettä ja putsasin suodattimen.

Töyhtökäppänäkoiras kosiskelee innoissaan naaraita, mutta eihän niitä kiinnosta. Kutuhaluja olen koittanut nostaa vedenvaihdolla ja surviaisentoukilla.

Eipä täällä mun vedenalaisessa valtakunnassa juuri muuta ihmeellistä ole tapahtunut.

Tulin hyvin iloiseksi luettua tätä ketjua! Itse hankin ensimmäisen akvaarion sinun iässäsi ja pian niitä olikin jo kaksi... Parin vuoden (lukiosta johtuneen) tauon jälkeen olen jälleen 63l astialla. Tsemppiä sulle ja akvaariollesi! Jään mielenkiinnolla seuraamaan tätä.

Haluan sanoa vielä sen, että on todella hienoa nähdä kuinka todella haluat kaloillesi parasta! Moni aikuinen voisi ottaa mallia sinusta!

No niin, nyt ne töyhtikset kutivat, mutta söivät heti oman kutunsa. Oikukasta porukkaa...

Ja nyt sitten huomasin, että:

1. Tiikerilumpeesta oli syöty kaksi isointa lehteä. Partamonnit ilmeisesti tyydyttivät kasvisnälkäänsä.
2. Kuparimonninen oli jäänyt kiinni koristeeseen. Irrotin monninen koristeesta, ja otin koristeen pois altaasta.
3. Toinen kuparimonninen makasi kuolleena pohjalla. En ole nähnyt siinä mitään oireita.

Kuparimonnisethan olivat vanhoja tullessaan minulle, ainakin 5-6cm pitkiä. Sain ne yksityiseltä akvaristilta. Eli saattaahan kyseessä olla ihan vanhuus. Tai kalatubi, sillä tosiaan en mitään oireita tässä monnisessa ollut havainnut.

Joka tapauksessa testasin veden heti kuolleen monnisen huomattuani.
No3 15
No2 0
Kh 6
Ph 6,4
Arvot otettu liuskatesteillä. Anteeksi, mutta köyhän opiskelijan rahat eivät oikein riitä tippatesteihin.

Monnisilla on taipumusta äkkikuolemiin. Olisinkin huolissani, jos yhtäkkiä koko parvi olisi kuollut. Yksi syy voi olla se, että monninen on hypännyt päin peitinlasia, joka on tuottanut kuolettavan aivovamman. Näillä voi olla myös rakenteellisia sydänvikoja. Kuparimonniset kuitenkin ovat kestävimpiä sinun kaloistasi, joten en usko, että sinun hoidossasi tai vedessäsi olisi syy.

On muuten kiva huomata, kuinka nuoret saavat toteuttaa haaveitansa. Joten paljon iloa ja onnea harrastukseesi. Itse aloitin, kun vanhempani hankkivat ensimmäisen akvaariomme, kun olin 3-vuotias. Akvaariokirjoja selaamalla tuli myös lukutaito.