Aqua-Web

Nyt se on tapahtunut.. Loputkin järjen hivenet ovat karisseet latvastani ja kotiini kannettiin tänään elämäni ensimmäinen akvaario! En usko että se on viimeinen, mutta epäilen ettei tämän harrastuksen aloitus välttämättä aivan tanssien suju.
Kyseessä on käytettynä halvalla hankittu 140 litrainen pikkutankki. Kaipaa todennäköisesti silikonien vaihtoa ja odottelee tuolla kodinhoitohuoneessa omalle paikalleen pääsyä. Kaupan päällisinä mukana tuli pari partamonnia, joten allas on viritetty väliaikaiskäyttöön.

Olen yhtä aikaa aivan innoissani ja samalla hieman hölmistynyt, vaikka olenkin suunnitellut tätä jo pari kuukautta. Akvaarion hankkimisen lopullisena kimmokkeena on se että lupasin ottaa kesäksi hoitoon koululaisten akvaariosta kalat. Siellä elelee taisto tyttöystävineen, kardinaalitetroja (12) ja partamonni. Akvaario tulisi siis suunnitella sellaiseksi että ne voisivat karanteenauksen jälkeen muuttaa meille. Oma kalasto täytyy siis nyt aluksi olla myös lukumäärältään varsin maltillinen. Vai pitäisikö kuitenkin tuoda se koulun akvaario tänne kokonaan? (No nyt tämä lähtee taas lapasesta..)

Olen pyöritellyt mielessäni mustaa taustaa, vaaleaa hiekkapohjaa, rihmakalapariskuntaa, piikkisilmiä, kiilakylkiä.. Aasia-teema taisi kaatua noihin partamonneihin.

Kun akva oli kannettu kotiin, tajusin että kansilasit puuttuvat. Tarvitaanko niitä? Kärsiikö lamppu? Toisaalta ilmakosteus olisi parempi ja voisi istuttaa jotain kasvia, joka kasvaisi ulos altaasta...

Ai kuka minä olen? Kolmekymppinen nainen, joka ei ole koskaan kasvanut ulos siitä lapsuuden vaiheesta, jossa tongetaan ojia ja rantoja pylly pystyssä. Tähän puuhaan kulutin varmaan tuhansia tunteja lapsuuttani ja yksi jos toinen vedeneläjä asui purkeissa pöydälläni. Ahvenet ovat mielestäni lumoavia laiturilta katseltuna ja snorkkelin läpi tiirattuna. Koralliriutalla huudahtelin riemusta veden allakin.. Kodissa akvaariolle on raivattava tilaa siirtelemällä jos jonkinlaisia kasveja banaanista ja kaakaosta lähtien. Mitähän tästäkin villityksestä vielä seuraa...

Hyvä siitä tulee, mutta lapasesta se lähtee Niin ja tervetuloa

Peesaan mirauriata, hyvä tulee kun innostus on tuota luokkaa

Kouluakvaarion kesähoidollahan on hyvä aloittaa! Yksinkertaisinta varmaan olisi siirtää se sisustuksineen päivineen luoksesi. Jos haluat pitää akaarion mukana tulleet partamonnit, niin 140 litraa on kolmelle partasuulle auttamattomasti liian vähän ja toisaalta eri sukupuolten yhdistämisestä seuraa valtaisa poikastulvaongelma.

Olen Kertun kanssa samaa mieltä, siirtäisin itse myös koko kouluakvaarion omaan kotiin. Tämä ihan siitä syystä, että sitten hoitoa saisi itse kalojen lisäksi koko allas. Muutoin käy niin, että kun kaloja ei ole, kukaan ei vahdi suodattimien toimintaa, haihtunutta vettä, kasvien lannoitusta ym. ja sitten huomataan, että koko altaan kypsytys pitää aloittaa alusta? Koulujen kesäloma on kuitenkin aika pitkä

Taai sitten.. Hommat saman tien isomman akvaarion (koska teet sen jossain vaiheessa jokatapauksessa) ja laitat sen pystyyn, jolloin sinne mahtuu myös ne koulun kalat. Jätät sitten sen 140 litraisen rauhassa odottelemaan silikonien vaihtoa ja seuraavaa projektia

Niin, ja tervetuloa kivan harrastuksen pariin!

Ilmoittaudun seuraajaksi ! Mielenkiinnolla odotan miten ratkaiset kouluakvaario dilemman..

haybe kirjoitti:Taai sitten.. Hommat saman tien isomman akvaarion (koska teet sen jossain vaiheessa jokatapauksessa) ja laitat sen pystyyn, jolloin sinne mahtuu myös ne koulun kalat. Jätät sitten sen 140 litraisen rauhassa odottelemaan silikonien vaihtoa ja seuraavaa projektia

Niin, ja tervetuloa kivan harrastuksen pariin!

Juuri näin!

Iltaa! Ja kiitos kiitos!

Täällä sekoilut jatkuu. Pääsiäisreissulla vastaan tuli mitä hauskimman näköinen kanto. Ja kaikista maailman puulajeista tietenkin mäntyä. Huoh. Niin hauska se kuitenkin oli että piti raahata kotiin, että laitan vaikka pihalle koristeeksi jos ei akvaan käy. Harjauksen ja pesun (jossa irtosi varsin paljon lahonnutta materiaalia) jälkeen totesin että ei mahdu edes saaviin, ja ainoa liotuspaikka on akvaario. Noh, kaksi epäonnista partista muutti isoon saaviin soran ja ruukun palojensa kanssa ja kanto akvaarioon. Humusta tuli hulluna ja siinä akvaa tuijottaessa aloin epäillän että tämä ei välttämättä nyt ollut mikään viisas ratkaisu.

Aquaweb auki ja hakusanaksi mänty. Olin kovasti muistellut, että viikon parin liotus, kuorettomuus ja se tosi asia, että kyseessä on varmasti ainakin 15 v sitten kaadettu puu, tekisivät kannosta akvaan hieman sopivan. Mutta tuloksena oli pelkkää kauheutta: kaikki kuolee, happi loppuu, vesi on ruskeaa, terpeenejä ja tanniineja ja ties mitä - ja jos näin ei käy niin lopulta ainakin partikset syö kannon ja paskoo kaikki paikat täyteen. Mutta joku kuitenkin kertoili pesseensä männynkantoja painepesurilla akvakuntoon. Olen hämmentynyt. Nyt sohaisin kyllä taas kepillä väärää kekoa tämän kantoasian kanssa. Kotiin tuli myös käppyräisiä koivun oksia ja yksi rantapenkereessä kasvanut kuivunut männyn juuri. Mutta kun ne eivät näytä yhtään niin hyvältä kuin tuo kanto!

Muihin aiheisiin. Otin ilolla vastaan ehdotuksenne isommasta tankista ja oikein ääneen luin viestejänne ja perusteluja miehelle.
Tulos: Lupaa isommalle akvaariolle ei irronnut. Joten tämän 140 litraisen kanssa toistaiseksi mennään. Mutta koulun pikkualtaan muuttaminen meille sai ensi tyrmäyksen jälkeen varovaisen positiivisen vastaanoton.. Koitan salakavalasti tehdä tästä akvaarioasiasta meidän yhteisen projektin, joten paras koittaa olla isännällekin mieliksi. Oikeasti se haaveilee vielä minuakin suurempia akvaariohaaveita, mutta on meistä se realisti tässä arjessa ja tässäkin asiassa...

Viime viikkoiseen ostokseen on tutustuttu nyt tarkemmin ja havaintoja on tehty. Partikset taitavat olla molemmat tyttöjä (luojan kiitos). Silikonit vaikuttavat olevan itse asiassa ihan pehmeitä ja luultua paremmassa kunnossa, mutta kuivunut levä teki niistä jotenkin surkeat. Joten kannattaakohan niitä nyt ollenkaan ruveta sörkkimään? Vanhasta suodattimesta tai sorasta ilmaantui muutama minikokoinen kotilo! Soraa tosin suunnittelin vaihtavani hienoon vaaleaan hiekkaan, mutta nyt olenkin alkanut uumoilla että josko kuitenkin tumma pohja olisi siistimpi kakkapyllypartisten ja kantohaaveiden kanssa...

Kommentteja kaivataan..

Vastaan kiireessä vain lyhyesti, pätevämmät jatkakoon tästä. Mitä männyn juurakkoon tulee, niin ainakin Kaituli on omassa päikyssään kirjoittanut kyseisestä puusta ja kuvien perusteella on kyllä niin hieno, että on yrittämisen arvoinen! Toki, kaikki pesut, kuorimiset ja liotukset kuumassa varmaan lievittävät akvaan mahdollisesti kohdistuvaan rasitusta. Voisin itse kuvitella tekeväni myös niin ja ehkä herkemmin vaihtavani vaan vettä, jos värjäytymää tms. ilmenee. Fakta on se, että partikset syövät ihan mitä vaan puulajia ja kakan määrä on vakio!

Sitten tullaankin siihen ikuisuuskysymykseen, jonka kuilun äärelle pääsit harrastuksessasi ilmeisen nopeasti! Valitakko sora vai hiekka? Tästä on mielipiteitä niin paljon, kuin on harrastajiakin ja loppupeleissä se on makuasia! Tummaa hienoa hiekkaa ei vain taida olla. joten tummempi/sekavärinen sora kätkee jätökset helpoiten, mutta sitten pitää lapota pohjaa. Hienomman hiekan pinnalta voi hyvällä pohjavirtauksella saada kököt itsestään suodattimeen, mutta jos ei, niin kaikki näkyy. Tästä syystä vaihdoin omaan 100 litraiseeni Oliver Knottin mustan pohjan! Ja siitä pohjasubstraattien käytöstä onkin menossa oma topikkinsa.

Lopuksi, jos silikonit ovat kimmoisat ja siistimisen jälkeen ok ja vesi pysyy, niin antaisin olla. Toki, vaikea arvioida varmasti itse näkemättä. Vaihtotyökään ei ole helppo homma...

Pitkästä aikaa kuulumisia..

Kippo on nyt viimein käynnissä. Päädyimme kuitenkin vaihtamaan silikonit pystysaumoihin. Alasaumat olivat ihan ok ja muutkin varmaan olisivat kestäneet, mutta jotenkin mielenrauha kaipasi uusia silikoneja hieman repsottavien tilalle. Kannon liotus, hinkaus, liotus ja hinkkaus (herra ties kuinka monta kertaa) venyttivät tätä projektia. Nyt se kuitenkin on varsin puhdas. Saa nähdä irtoaako siitä jotain mitä ei silmillä nää. Ainakin ph ollut nyt ok.

Käynnistysvaikeudet koululla ottivat koville, joten nyt ajattelin mennä helpoimman kautta ja lisätä startuppia. Toivottavasti lähtee hyvin käyntiin.

Pohjamateriaaliksi valikoitui ihan peruspuhallushiekka. Sora oli jotenkin niin levottoman näköistö ja vaalea hiekka, jota ensin uumoilin tuntui lopulta hieman luonnottomalta. Päätin kannon innoittamana lähteä hieman hämyisämmälle linjalle. Ehkä partisten kannonrassaamiskakatkaan ei osu nyt silmille aivan heti lappoamisen jälkeen. Sorassa ja suodattimessa oli miljoona roskakotiloa, joten suodatin ja kaikki muut härpättimet ovat saanut aluna käsittelyn. Samoin lahjaksi saatu jaavansaniainen.

Kasvisto on toistaiseksi niukka.
- Joku vesimiekka (ostin alunperin koululle mutta se ei menestynyt siellä. Tarkempaa lajia eivät tienneet kaupassakaan)
- Jaavansaniainen (pari pientä)
- Vallisneria nana
- Riippasammal Vesicularia ferriei 'Weeping'
- Yksi orkidea väliaikaismajoittuu kivellä, kunhan saa nestetasapainonsa kuntoon

Partikset saivat saaviinsa bakulääkkeen ja muuttivat akvaan eilen. Tänään kävin ostamassa muutaman pandamonnisen. Niihin ihastuin viime viikolla ja harkinta-ajan jälkeen ne muuttivat nyt karanteeniin. Mietin yöllä että eiköhän siihen alkukaranteenaukseen olis hyvä sisällyttää bakulääkkeen sijaan/kanssa paremminkin joku sisäloislääke, joten monnisten kanssa mukaan tuli myös Camacell paketti. Tuumin kuitenkin että sama se olis varmaan tintata tabletti tuonne altaaseen kun monnisetkin on siellä, niin tulis samalla molemmat lajit hoidettua. Onko näin? Jos ei kerra oo bakuille vaarallinen. Lähtiskö samalla ne mahdollisesti jossain piileksineet kotilonmunatkin?

Eilen turvallisesta saavistaan lähtemään joutuneet partikset mökötti, mutta tänään varsinki tuo pienempi on vipeltänyt hurjasti ja vaikuttanut tyytyväiseltä maisemanmuutokseen. Ja ajatella! Ompa kiva kun niitä voi katsoa sivusta lasin läpi eikä ylhäältä!

Kalastosuunnitelmat ovat vaihtuneet aikalailla. Nyt uumoilen pandojen kaveriksi jaguaari- tai täplämonnisia. Mutta meneekö ne molemmat tuohon 140 litraan? Ja mikä olisi hyvä parvikoko. Piikkisilmät päätin hylätä. Isäntä ei viehättynyt niiden käärmemäisestä olemuksesta ja minä puolestani ajattelin kaipaavani hieman enemmän näkösällä viihtyvää talkkariväkeä. Aasiapainotuskin vaihtui globaaliin menoon. Mutta parvikalat ja se mahdollinen "pääkala" tässä päänvaivaa tuottavatkin. Vein isännän ekskursiolle lemmikkiliikkeeseen ajatuksella, että ehkä omat joka suuntaan ajelehtivat ajatukseni saisivat vahvistusta johonkin suuntaan jos hän sattuisi pitämään jostain minuakin miellyttävästä. Mies iski silmänsä punapäätetroihin ja jaguaarimonnisiin. Minustakin ne ovat kauniita, mutta ovatko ne vähän liian herkkiä kaltaiselleni aloittelijalle (kun on tuo kantokin tuolla)? Puhetta on ollut myös timanttitetroista ja viisiraitabardeista, ja rusokiilakyljistä. Tänään aloin pohtia ruusutetraa. Välillä olin aivan varma että pääkalaksi tulee kääpiörihmakala pariskunta (mutta nekin ovat kuulema herkkiä), mutta nyt epäilen että josko laittaisi vaan kunnon parvet jotain pikkuista. Mielipiteitä? Tai sitten sekaan sellainen sinimustataistoherra.. Mutta löytyykö pandoille ja taistoille sopiva vedenlämpö..?

Tästä tulee valmista ehkä vuonna 2025.

Niin se kuvakin piti laittaa... Taustalla näkyy viehättävästi seinäkangas, kun taustan värikin on päättämättä. Lampuista palaa vaan toinen, koska kaupassa iski dementia enkä muistanut mikä lamppu piti hankkia. (Tää on niin tätä) Kannon päällä on kivi ettei vaan korkkaisi vielä pinnalle. Ajattelin että kun asukkainakin on vain kaksi monnia niin veden korkeudella tuskin on vielä kovin suurta merkitystä.