Monenlaisia näkemyksiä, hyvä hyvä.
Aika sama näkemys minulla kasvien kasvatukseen kuin [RiSu]:lla.
Joku kasvi ei vain kasva, vaikka teoriassa akvaariossa pitäisi olla sen vaatimuksien mukaiset olosuhteet, ja joku kasvi, jolla ei pitäisi olla mitään menestymisen mahdollisuuksia, niin voi rehottaa vaikka kuinka. Sitä olen ajellut, että osa kasvien "mätänemisongelmista" voi johtua ihan siitä, että kaupasta ostetut kasvit ovat miltei aina ilmakasvatettuja. Kun kasvi joutuu veden alle, ilmalehdet menevät huonoksi ja kasvi voi juroa pitempäänkin ennen kuin se alkaa kasvattaman uposlehtiä. Ja voi olla että ihmiset eivät ole tiedostaneet tätä ja kasvi heitetään liian aikaisin roskiin todeten, että se vaan mätäni pois. Itse ostin hapsurotalaa viime syksynä; puska oli todella hieno ja punainen, mutta akvaariossa se alkoi pikkuhiljaa ränsistyä ja lopulta siitä oli jäljellä enää kaksi noin viiden sentin pituista tikkua. Mutta sitten pikkuhiljaa se alkoi tehdä uutta versoa ja nyt se alkaa olla jo oikein hyvässä mallissa. Aikaa on kulunut puoli vuotta.
![[;)]](./images/smilies/icon_wink.gif "Wink")
Se on totta, että kun tässä joutuu itse toimimaan eläinlääkärinäkin, niin oikean diagnoosin teko kalan oireista on hankalaa. Ja kun kaiken lisäksi tarvittaisiin mikroskooppia tarkkaan tautitunnistukseen, ja se melko harvalla on käytettävissään, niin se on sinänsä täysin ymmärrettävää, että tautien virhemäärityksiä sattuu. Ja kalan -yhden lemmikin- lähettäminen Eviraan avattavaksi voi olla henkisesti vaikea paikka. Sehän tuon teknistä toteutusta kaikenlisäksi vielä vaikeuttaa, että eläviä kaloja ei saa enää bussirahtinakaan lähettää, vaan kala pitää itse lopettaa ja säilöä formaliiniín.
Tuohon vedenparannusaineeseen palatakseni. Sen oikean aineen löytäminen on aika vaikeata siitäkin syystä, että tietoa, mitä aine oikeasti sisältää ei pullon kyljestä löydä. Ei siis pysty oikeasti vertaamaan, että mitä mikäkin pullo sisältää, ja sitä kautta tutkimaan, että mihin se oikeasti kemiallisten ominaisuuksiensa perusteella pystyy. Ehkä vähän huono vertaus, mutta lukeehan pyykinpesuaineissakin, että mitä se sisältää, tyyliin onko valkaisuainettta vai ei... Ja vähän sama on muissakin akvaariokemikaaleissa, tuotetietoja ei pakkauksessa useinkaan lue. Netissä sitten arvailllaan, että mitä se
saattasi olla aineekseen. Tämä oli yksi asia, joka akvaarioharrastusta aloittaessa yllätti, aineista ei oikein saa selvää, että mitä ne ovat ja mihin niiden teho perustuu. Ja näitä aineita käytetään eläimille ja siellä akvaariovedessä tuleee itsekin lutrattua.
Synnyttävät kuppakalat... Olisikohan tuossa tavallaan kiteytettynä koko akvaarioharrastuksen ongelma: Pitää tietää niin valtavasti, jotta osaa tehdä oikeita valintoja. Mutta mistä sen nykypäiväisen tiedon saa? Maailma muuttuu, miljoonakalasta on tullut miltei kaikkein herkin kala, vaikka ennen sen selvisi hyvinkin tavallisessa akvaariossa. Kun jos nojautuu vanhemmanpuoleisiin kirjastokirjoihin ja ennenkaikkea vanhoisin kuulopuheisiin niin äkkiä akvaariossa on nykyisiä "murtovesikaloja" makeassa ja pehmeässä vedessä. Mitenkähän tämän nyt muotoilisin, että ajatukseni ymmärrettäisiin oikein...
Kun kalamyyjä on paljon vartijana, ja jos siellä päässä tiedot ovat jääneet siihen aikaan kun miljoonakala oli "joka akvaarioon" sopiva kala, niin sitten on asiakas ongelmisssa. Painotan kuitenkin sitä, että minun mielestäni kalan ostajan tulee tuntea kala ennen hankintapäätöstä, mutta tässä on juuri se ongelma, että saa ja löytää sen tänä päivänä pätevän tiedon. Kyllä, netistä, kunhan löytää sieltäkin sen oikean tiedon.
Ja kun ajattelisi, että siitä saisi akvaarioliikekin lisämyyntiä kun miljoonakaloja havittelevalle esiteltäsiin vedenkäsittelytuotteet. Voisihan se akvaarioliikekin myydä sitä kipsiä ja soodaa, niin varsinkaan tuota kipsia ei tarvitsisi muualta etsiä. Ja sekin on -ainakin näin jälkikäteen- aika hämmästyttävää, että silloin kun liikkeisiin marssin haaveilemaan kaloista ja akvaariosta, niin missään liikkeessä ei yritetty myydä minulla mitään kirjaa alaan liittyen, vaikka esim. Markku Varjon Akvaariokalat oli ilmestynyt melko äskettäin.
aquamarina kirjoitti:, vaan sitä faktaa, että elollisille kaloille/ihmisille/kissoille/koirille jne. voi tulla sairauksia jopa ihanteellisissa oloissa, siis kaikki on ravintoa ja asumisoloja myöten hyvin. Sen verran olen elämää nähnyt, että uskallan väittää noin.
Olen sama mieltä siitä, että jos on elämää, niin on myös kuolemaa. Mutta... Miksi se kuolema tuntuu vierailevan tiheämpään toisissa akvaariossa kuin toisissa?
Se tietysti selittää paljon, että kuka mitäkin tänne raportoi, mutta pitkässä juoksussa kyllä sivulauseiden välistä voi lukea vähän sitä miten kenelläkin menee. Mutta toisaalta, jos oikein synkkämieleiseksi filosofiksi alkaa,
niin kyllä josku itsekin mietin, että mitä järkeä on hankkia villieläimiä toiselta puolelta maailmaa kotiinsa kuolemaan. Kun kala on jo biologisten vaatimustensa puolesta todella hankala eläin pitää hengissä ja hyvinvoivana, niin se että saa ne elämään pitkän elämän, vaatii tiedon lisäksi myös hyvää tuuria, jotta niille ei satu mitään odottamattomia onnettomuuksia. Nimim. kokemusta on.
Ensimmäiset hankkimani kalat ensimmäisessä vedenvaihdossa nimittäin myrkytin vesiputkista tulleella kuparilla, niin että ne kaikki kuolivat vaikka vedenparannusaine oli käytössä.
Tuo tubi. Olen samaa mieltä kanssasi, se voi iskeä vaikka olisi kuinka huolellinen ja tarkka, jos on huonoa tuuria. Mutta se, että on selvitetty se, että mikä niitä kaloja oikeasti vaivaa, niin se on mielestäni tärkeä ja hyvä juttu.
Kun jos altaassa on tubi, niin ei siinä oikein voi muuta tehdä kuin toivoa parasta ja pelätä pahinta. Joutuu pähkäilemään, että lopettaako kaikki heti vai pitääkö kaloja edelleen toivoen, että tubi pysyisi oireettomana. Hankala tilanne.
Zansku kirjoitti:Ja jotkut akvaariot vaan toimii, vaikka mitä tekis ja toiset ei, vaikka mitä tekis tai ois tekemättä. Meidänkin akvaarioista yksi on ongelmallinen jatkuvasti, muut pääasiassa toimivat tai niissä ei ainakaan suurempia ongelmia ole ollut. Samoilla aineilla ja mentaliteetilla hoidetaan kuitenkin kaikki akvat. Tiedä sit, mikä siinä yhdessä onnettomassa jatkuvatsi mättää.
Eikös tiellä lähinnä ollut siinä niitä mystisiä sameusongelmia, eikä sinänsä kaloilla pulmia, vai olenko ihan hakotiellä?
Kun minusta se, että muut akvaariot toimivat, kertoo siitä, että pohjatietämys akvaarion pidosta on hyvällä tasolla.
Kun ehkä tämän minun koko aloitukseni perimmäinen syy oli siinä, että mietin, että millainen tietotaso näillä kroonisten ongelmien kanssa painivilla akvaristeilla on. Kun täällä annetaan monenlaisia neuvoja, niin minkälainen pohja näille neuvoja saavilla on ottaa vastaan ristiriitaisiakin neuvoja, että minkälaiseen tietomäärään he peilaavat saamiaan ohjeita. Kukaanhan ei tietenkään voi tietää kaikkea ja jokainen tässä harrastuksessa syventyy siihen, mikä on oma kiinnostuksen kohde, mutta jonkinasteiten perustietämys olisi kyllä hyvin tärkeää, jotta pitkässä juoksussa akvaarioharrastus on mukavaa ja ongelmatonta. Ja tuo Maisun kommentin loppu on raaka, mutta totta. Jos hyviä -ongelmat poistaneita- käytäntöjä ei pidä yllä, niin ongelmat palaavat helposti. Tosin kyynistyvään mieleen on myös hiipinut ajatus, että pomppiiko tuolla ongelmapuolella trollipeikkoja, sillä välillä tuntuu, että kukaan ei voi olla niin pihalla kuin esittää olevansa.
Ne ovat eri tyyppisiä avauksia kuin aloittelevan akvaarioharrastajan kysymykset.
Mutta nyt tämä vuodatukseni loppuu, onnittelut tänne asti jaksaneille.
