Kaloista luopuminen riipii

[KaOl]

En osannut millään hakusanalla etsiä tätä...

Onko kukaan teistä muista herkkis sen suhteen, et ette voisi/ kykenisi/ haluaisi myydä tai lahjoittaa kalojanne pois?

Kun mä oon semmoinen herkkis, etten millään raaskisi luopua noista mun kullannupuista... Onneksi ei ole pakko, mutta mulla on suunnitelmissa vaihtaa tuo nykyinen merivesiakvaksi joskus vuoden päästä ja mietin tässä vain, että onko musta siihen, kun mitä ihmettä mä noille kaloille teen jos en tunne sitä kenen luo he menisivät kun en halua myydä vieraille enkä tietenkään lopettaakaan..

Sinänsä luksusongelma, mutta miten te muut, oletteko tunteellisia hörhöjä?

[Kana +-yksipantteri]

Persoonallisista kaloista ja kaloista joilla on muuten tunnearvoa en luopuisi, (esim. helmirihmakalat ja jotkin monnisyksilöt). Parvikaloista voisin luopua, jos tilanne niin vaatisi, (esim. neontetrat).

[mickey2004]

Kyllähän se aina hieman kirpaisee kun joutuu joskus noista luopumaan, mutta ainahan on se vaihtoehto että hommaat uuden akvan johon armaat kalasi laitat .

[paul]

Vaikeimmat tapaukset ovat olleet oskarit ja isopurjepleko.

[KalaKissa]

Itse joudun luopumaan näköjään isosta osata Lehtikaloja. Ne ei vaan tuu toimeen ko kaksi kutuparia on altaassa vaikka nyt olen ne siirtäny isompaan (720l) niin tappelu jatkuu. Se harmittaa jo kovasti että ne repii toisiaan ja sitten se että kyseiset tappelijat ovat mieheni lapsien lehtikaloja. No toinen kutupari menee näköjään kaverin tulevaan altaaseen mutta muut loput Lehtikalat joutaa jonnekkin muualle. Lehtikaloja on 9kpl:
Neljä poikasta toiselta kutuparilta ja viisi aikuista. Noi kaksi kutuparia ja siis poikaset lähtee, meille jää yksi Lehtikala mikä on muutenkin tottunut elämään yksin koska puolisoo sille ei koskaan tullut.
Mut ilkeältä musta tuntuu joka tapauksessa, onneks lapset ymmärsivät tilanteen ja heidän toivomus on se että ne kalat saa todella hyvän ja rakastavan kodin .

[monniomistaja]

Itse ainakin olen. Kun hankin uuden kalan niin olen vastuussa siitä ja sen hyvinvoinnista.
Kala saa saa luonani elinikäisen kodin ja ainoastaan jos tulee jotain ongelmia ettei kala voi pitää muiden kanssa tai vastaava niin myyn kalan eteenpäin. Tämänkin vasta kun kaikki keinot on koettu ja varmistan aina että kala pääsee parhaaseen mahdolliseen kotiin. Pitkään vielä mietin että miten pärjäävät uudessa kodissa.

[7330]

Tässä harrastuksessa hoidetaan eläviä olentoja, joten totta kai on vain kohtuullista, että niiden hyvinvoinnista välitetään. Toinen puoli on se itsekäs tunneside, jonka vuoksi eläimen haluaisi pitää omanaan silloinkin, kun resursseja sen pitämiseen hyvissä oloissa ei oikeastaan ole. Sitä pitäisi yrittää välttää yhtä lailla kuin liiallista välinpitämättömyyttä.

Persoonallisista lemmikkikaloista luopuminen on tosiaan vaikeampaa kuin vaikkapa pienistä parvikaloista. Vuosikausia sitten isompaan akvaarioon antamaani Pulla-helmipurjeplekoa muistelen edelleen välillä ja mietin, mitä sille kuuluu, kuten myös samoihin aikoihin myytyjä hybridiripsimonneja. Toisaalta keltabarbi- ja punapäätetraparvia ei tullut ikävä. Juovaokamonni Jaskalle olen luvannut, että sillä on elinikäinen koti altaassani, ja toivon että pystyn elämäntilanteiden puolesta lupaukseni myös pitämään. 12 vuotta se on minulla ollut, ja edessä lienee vähintään toinen mokoma, ellei ihmeempiä satu.

[catfish freak]

Jaskastahan oli artikkeli akvaariomaailmalehdessä, jos oikein muistan?

[7330]

Jaskastahan oli artikkeli akvaariomaailmalehdessä, jos oikein muistan?

Juu, onhan sekin tainnut lehdessä vilahtaa.

[littleshrimp]

Mä ainakin innostun uusista hankinnoista yhtä paljon kuin muistakin eläimistä. Tervehdin kaloja kun tulen kotiin, samoin kuin kissojanikin. Parvikaloista luopuminen ei ole kirpaissut kovasti, etenkin kun tiedän niiden menevän hyvään kotiin Vanhoja kalakavereita seuraan innolla, ja suren jos jollekin käy jotain.

Jouduin hiljattain lopettamaan yhden kalan joka olisi paremmassa kunnossa saanut uuden kodin - surin ihan aidosti.

[JJVi]

Joo kyllähän se. Kovasti on harkinnassa että laittaisi kaikki altaat pois. Ei vain yksinkertaisesti ehdi, jaksa kautta kiinnosta. 2o vuotta sitten oli muutaman vuoden tauko, mutta muuten on aina ollut useampi allas. Noista ripsareista ei vain millään raaskisi luopua, tai ainakin niille pitäisi olla arvoisensa paikka.

[aquamarina]

En ole vielä joutunut luopumaan kaloista muuten kuin niin, että ne on kuollut. Ja meillä on sama tilanne kuin JJVi:llä, eli pitäisi luopua tuosta altaasta, inkkarit menee kyllä helposti tuohon satalitraiseen, jossa voivat eläkepäivänsä viettää. Eikä oikeastaan olisi vaikea tuosta ukkopartamonnistakaan luopua, jos joku sen ostaisi (niin, menisi helpommin kaupaksi, jos ilmoittelisi jossain) ja kasvit tietenkin. Siivekkäät ovat tuon akvaarion innostuksen syrjäyttäneet, neljästä undulaatista on kuitenkin oma hommansa ja huomattavasti hauskempaa seurattavaa kuin kalat, varsinkin kun meillä on aina "kevät".