7330 kirjoitti:Mari Kurki kirjoitti:
Niinjoo.. ja se 20 € ei vielä ole edes ihan hirmuisen kallis monnisen hinta. Olen törmännyt 50 € kappalehintaisiinkin
![Wink [;)]](./images/smilies/icon_wink.gif)
Ei sinänsä, mutta kun sen parven hinnan suhteuttaa vaikka opiskelijan tai keikkatyöläisen kuukausituloihin, niin johan alkaa vähän edullisempi laji kiinnostaa.

Juu, pointtini olikin nimenomaan se, että tässä kohtaa oikea tapa säästää on hankkia eri laji, kuin säästää sen parven koossa.
Ripsimonneissa on myös joitain selkeästi parvessa viihtyviä lajeja, itselläni on kokemusta ainakin selkäuimareista ja aaltoripsimonneista. Kummankin lajin kohdalla huomasi selkeän muutoksen käytöksessä parvikoon kasvaessa.
Kirjoahvenissakin on joitakin lajeja/ryhmiä, jotka selkeästi kaipaavat omanlajistaan seuraa. Yksikään kirjoahven ei silti ole varsinainen parvikala, vaan enemmänkin luokittelisin nämä sosiaalisista ryhmää vaativiksi reviirikaloiksi. Selkeimmät erot kirjoahvenien piirissä olen parvikoon kasvaessa ja siitä seuraavan arkuuden vähentymisessä huomannut itse lippulehtikaloilla. Ostin aikoinaan eräältä harrastajalta omaan 8 lippulehtikalan ryhmääni 5 kpl lisää. Nämä viisi olivat aiemmin arkoja eivätkä näyttäytyneet edes oikein ruoka-aikoina. Omat 8 yksilöäni olivat käytökseltään selkeästi reippaampia, mutta parvikoon kasvettua tuohon 13 yksilöön, olivat kaikki heti seuraavana aamuna uusien kalojen saapumisesta, kerjäämässä porukalla ruokaa etulasin tuntumassa. Ihan hillitön muutos aiempaan, vaikka tosiaan ne omani eivät alunperinkään olleet arkoja.
Myös kiekoilla on tämä sama havaittavissa, samoin aika monilla tonkijoilla.
Kuten Sandellin Mika totesikin, ei tuo uusiin ryhmiin jakaminen ole ihan ongelmatonta, mutta mielestäni silti pohtimisen arvoinen asia. Jo ihan kahteenkin ryhmään jakaminen selkeyttäisi asiaa huomattavasti: Varsinaiset parvikalat = selkeästi parvena, ikäänkuin yhtenä kalana liikkuvat lajit (lukisin tähän joukkoon myös ne lajit hakeutuvat parveen vain vaaran uhatessa) ja sosiaalisen ryhmän vaativat kalat.
Se miksi olen itse päätynyt itse juuri tuohon 10 yksilöön minimisuosituksena, on vähän semmoinen.. no.. yritän hieman valottaa (varoitus, sisältää paljon fiilistelyä, eikä yhtään tieteellistä faktaa)
1. Nykyinen 6 yksilön suositus ei tunnu itsestäni riittävältä. 6 yksilön kokonaisuus ei näytä sellaiselta joka täyttää parven vaatimuksen. 6 yksilön keskelle ei oikein pääse suojaan. Tiedän etteivät kalat osaa laskea, mutta...
2. Jotta uudella suosituksella olisi mitään toivoa saavuttaa yleinen hyväksyntä, se ei saa olla liian radikaalisti muuttuva entiseen verrattuna ja toisaalta sen kuitenkin tulee olla huomattava muutos. Niin ja kymppi on mukavan pyöreä luku
3. Kokemus on osoittanut että jopa se 4 yksilön lisääminen muuttaa merkittävästi kalojen käytöstä rohkeampaan suuntaan. Olen uskaltanut vetää tästä johtopäätöksen, että niillä on turvallisempi olo, mikä on mielestäni kalojen olemisen kannalta hyvä. Vähemmän stressiä, vähemmän sairauksia. Tottakai myös hirvittävän moni muu asia vaikuttaa kalojen käyttäytymiseen, kuten akvan sisustus, muu kalasto jne. mutta parven kasvu on ehdottomasti merkittävä tekijä, jopa näin pienessä mitassa (vaikkei yksilömääränä kasvu olekaan kovin suuri, prosentuaalisesti laskettuna on).
4. Lajin arkuus vaikuttaa tosiaan kokoa enemmän sen parven suuruuden tarpeeseen, mutta usein nämä ovat korreloineet myös sen lajin koon kanssa aika pitkälti. Toisaalta en ole vielä itse törmännyt lajiin jolle tuo 10 yksilön parvi ei olisi ollut riittävä ja sitten taas olen törmännyt moneenkin lajiin jolle tuo 6 yksilöä ei ole riittänyt. En toki ole testaillut parvikokoja tästä väliltä kauheasti, mutta näiden kahden välinen muutos on ollut selkeästi erottuva.
5. Kuten tuolla jo aiemmin totesin, niin pientä allasta ei olekaan mihin ei mahtuisi 6 sijasta se 10 yksilöä.
6. Ihmisillä on tapana tingata asioissa, etenkin jos se tarkoittaa säästöä rahallisesti. Hommataan mieluummin vähän pienempi akvaario niille kaloille mitä halutaan. Tai vähän pienempi parvi, koska siinä säästetään (tai pelätään ylikansoittamista). On parempi että tingitään se 2 - 3 yksilöä parven koosta jos se lähtökohta oli 10 yksilöä, kuin jos se oli 6.
Näillä tieteellisesti pätevillä ja lähes aukottomilla perusteilla päädyin siis siihen että 10 on loistava parven minimikoko.
Tietysti kaikki tietävät että lopullinen vastaus on 42, mutta pidin sitä kuitenkin tuohon kuutoseen verrattuna hieman liian suurena muutoksena.