Yliruokinta se tavallisin ongelma tuntuu olevan. Noin kymmenen vuoden takaa muistan tapauksen, jossa naapurin pappa pyydettiin ruokkimaan 90 litran altaan kaloja, ja viikon päästä takalasia ei nähnyt kaikelta siltä moskalta.
![Sarcastic :roll:](./images/smilies/icon_rolleyes.gif)
Kalat sentään olivat kaikki hengissä, vain juovaharjarapu oli poistunut suodattimenjohtoa pitkin ja löytyi lipaston alta.
Seuraavalla kerralla vastaavalle matkalle lähtiessä koiranhoitaja (itse asiassa koulutettu eläintenhoitaja) opastettiin myös ruokkimaan kaloja. Selitin tarkasti, minkä verran mitäkin kuivaruokaa altaisiin laitetaan ja totesin sitten pohjalle haarukalla kiinnitetystä kesäkurpitsanpätkästä, että kun tuo on syöty, voi jääkaapissa olevan palan jonakin päivänä laittaa tilalle. Tyttö hymyili ja nyökkäili ja yritti kovasti näyttää siltä kuin olisi ymmärtänyt kaiken. Takaisin tullessa mädän haju iski vastaan huoneen ovelta ja kalat kyyhöttivät passiivisina piilossa. Tarkempi tarkastelu osoitti, että pohjalla oli hyvinkin kymmenkunta haarukkaa, veistä ja lusikkaa. En osaa edes arvata, montako kiloa kesäkurpitsaa altaaseen oli sullottu. Tuloksena oli kurpitsamuhjusta pilalle tukkeutunut mattosuodatin ja yksi kuollut kala. Ihmettelenpä, eikö edes huoneen ovelta naamalle lyönyt haju missään vaiheessa herättänyt ajatuksia.
Ehkä kaiken huippu olivat kuitenkin (luojan kiitos jo entisen) kämppikseni venäläiset viikonloppuvieraat, jotka omine lupineen napsivat akvaarioista kaikki sähkölaitteet pois päältä öiksi. Onneksi eivät ehtineet tehdä sitä kuin kahtena yönä, ennen kuin palasin kotiin ja huomasin tilanteen. Kalojen käyttäytymisestä päätellen nitriittiä ehti kertyä jo, ja rapuakvaariossa majaillut nahkiaisentoukka oli hajusta päätellen heittänyt henkensä.
Ihan offtopiccina, mutta kun yövieraista alettiin puhua, niin tämä tarina on pakko kertoa. Samainen kämppis kutsui yökylään myös kaksi kolmi-nelikymppistä pakistanilais-italialaista miestä, joita ei ollut koskaan ennen tavannut. Ja sitten alkuillasta tuli katumapäälle ja hiipi pyytämään, että kutsuisinko poikaystäväni yökylään, kun pelottaa. Ääliö. Niin pelotti kyllä minuakin, mutta loppujen lopuksi päädyin iltayöstä vakuuttelemaan kalsarisillaan huoneeni ovella hytisevää miestä siitä, että kesyrottani eivät karkaa yöllä häkistään ja hyökkää.
Nykyään onneksi on mies, jolla on aivot paikoillaan. Viimeksi kahden viikon ulkomaanmatkalta palatessa kaikki kalat voivat hyvin ja neljä huonekasvia kukki. <3