Akvarismi ja lukulasien tarve
Lähetetty: 00:07, 30.10.2011
Aikoinaan olin likinäköinen. Hankkiuduin (piilo)laseista eroon laserleikkauksella, ja tähän asti onkin mennyt loistavasti. Jo tuolloin vuosia sitten kuitenkin oli ilmeistä että lukulasien tarve tulee jossain vaiheessa elämää eteen. Pikkuhiljaa alkaa olla varsin ilmeistä että se aika on nyt.
Episodi 1
Alkukuusta olimme Saksassa kun huomasin makrolla tarkentamisen hyvin lähelle todella mahdottomaksi. Ehdin kirota kamerani alimpaan paikkaan moneen kertaan ennen kuin lopulta tajusin, että kuvat ovat kuitenkin tarkkoja. Omituista, ajattelin, ja epäilin edelleen kameraa kaikesta. Tarkennusmoottori ehkä hajoamassa..? Viimeisenä päivänä kuvasin taas jotain pientä katkarapua kymmenen sentin päästä kun sain lopulta ahaa-elämyksen; oikealla silmällä etsimen läpi katsottuna kuva oli tarkka, vasemmalla ei. Olin haukkunut kameraa turhaan. Vika oli vasemmassa silmässäni.
Episodi 2
Karsin viikko sitten umpeen kasvaneen 63-litraisen josta jäi yli paljon mm. jaavansaniaisen Windelöv-muotoa. Päätin sitoa sitä laavakiveen ja laittaa sen toiseen tanganjikaani. No, tänään ryhdyin tuumasta toimeen ja etsin kaapista geelimuotoisen syanoakrylaattiliiman ajatuksena päästä helpolla. Kivi kuitenkin oli valmiiksi märkä, johtuen siitä että jouduin keittämään sen jotta se upposi, ja liima kovin tönkköä. Kasvi ei tarttunut sillä kiveen ollenkaan. Mikäpäs siinä, ajattelin, ja etsin seuraavaksi vanhan hyvin palvelleen siimarullan - olihan siima ennenkin toiminut hyvin vaikka pieni mahdollisuus aina on että joku kala takertuu siihen juurten lomaan piiloutuessaan. Vaan kuinka kävikään; huomasin etten näe koko siimaa, jouduin työskentelemään käsivaralta ja työni näytti viisivuotiaan ensimmäiseltä tekeleeltä. Plaah. Kaiken lisäksi kasvia jäi yli niin paljon että päätin sitoa sitä myös kellarista löytämääni keraamiseen, lasitettuun pötkylään. Viime hetkillä märkä ja liukas pötkylä luisti hyppysistäni, iskeytyi lujaa jalkapöytääni, osui klinkkerilattiaan ja lohkesi reunasta. Jatkoin solmimista puhtaan raivon voimalla piittaamatta jalkapöydästäni valuvasta verestä, sain projektin loppuun ja kiedoin jalan ruskeaan pyyhkeeseen. Hyppelin nakkaamaan valmiin kasvi-istutuksen akvaarioon, ja palasin kylppäriin siivoamaan sotkun. Matkalla astuin toisella jalalla klinkkerillä odottaviin hyperteräviin, keramiikkaputkilosta lohjenneisiin paloihin ja nyt myös toisesta jalastani valui verta. Käärin senkin pyyhkeeseen ja kuvittelin olevani lumimies. Totesin, että akvaario kuitenkin näyttää ihan hyvältä uusine kasveineen, ja kaadoin itselleni lasin viiniä todeten, että ensi kerralla myös aloitan sillä viinilasillisella.
Episodi 1
Alkukuusta olimme Saksassa kun huomasin makrolla tarkentamisen hyvin lähelle todella mahdottomaksi. Ehdin kirota kamerani alimpaan paikkaan moneen kertaan ennen kuin lopulta tajusin, että kuvat ovat kuitenkin tarkkoja. Omituista, ajattelin, ja epäilin edelleen kameraa kaikesta. Tarkennusmoottori ehkä hajoamassa..? Viimeisenä päivänä kuvasin taas jotain pientä katkarapua kymmenen sentin päästä kun sain lopulta ahaa-elämyksen; oikealla silmällä etsimen läpi katsottuna kuva oli tarkka, vasemmalla ei. Olin haukkunut kameraa turhaan. Vika oli vasemmassa silmässäni.
Episodi 2
Karsin viikko sitten umpeen kasvaneen 63-litraisen josta jäi yli paljon mm. jaavansaniaisen Windelöv-muotoa. Päätin sitoa sitä laavakiveen ja laittaa sen toiseen tanganjikaani. No, tänään ryhdyin tuumasta toimeen ja etsin kaapista geelimuotoisen syanoakrylaattiliiman ajatuksena päästä helpolla. Kivi kuitenkin oli valmiiksi märkä, johtuen siitä että jouduin keittämään sen jotta se upposi, ja liima kovin tönkköä. Kasvi ei tarttunut sillä kiveen ollenkaan. Mikäpäs siinä, ajattelin, ja etsin seuraavaksi vanhan hyvin palvelleen siimarullan - olihan siima ennenkin toiminut hyvin vaikka pieni mahdollisuus aina on että joku kala takertuu siihen juurten lomaan piiloutuessaan. Vaan kuinka kävikään; huomasin etten näe koko siimaa, jouduin työskentelemään käsivaralta ja työni näytti viisivuotiaan ensimmäiseltä tekeleeltä. Plaah. Kaiken lisäksi kasvia jäi yli niin paljon että päätin sitoa sitä myös kellarista löytämääni keraamiseen, lasitettuun pötkylään. Viime hetkillä märkä ja liukas pötkylä luisti hyppysistäni, iskeytyi lujaa jalkapöytääni, osui klinkkerilattiaan ja lohkesi reunasta. Jatkoin solmimista puhtaan raivon voimalla piittaamatta jalkapöydästäni valuvasta verestä, sain projektin loppuun ja kiedoin jalan ruskeaan pyyhkeeseen. Hyppelin nakkaamaan valmiin kasvi-istutuksen akvaarioon, ja palasin kylppäriin siivoamaan sotkun. Matkalla astuin toisella jalalla klinkkerillä odottaviin hyperteräviin, keramiikkaputkilosta lohjenneisiin paloihin ja nyt myös toisesta jalastani valui verta. Käärin senkin pyyhkeeseen ja kuvittelin olevani lumimies. Totesin, että akvaario kuitenkin näyttää ihan hyvältä uusine kasveineen, ja kaadoin itselleni lasin viiniä todeten, että ensi kerralla myös aloitan sillä viinilasillisella.
Minullakin on tuota hajataittoa jonkin verran mutta onneksi se pääsee lähinnä häiritsemään pimeällä jolloin valoista lähtee säteet joka suuntaan.