MA7xGE kirjoitti:"Ketutti" kun oltiin avoautolla liikenteessä, 20km kotiin ja huomattiin, että alkaa sataa. No, ei ongelmaa, kun auto tien reunaan ja kattoa nostamaan, onneksi on sähköinen mekanismi. Alkaa sataa kovempaa kun huomataan, ettei katto olekkaan noussut. Sitä sitten ruvetaan käsinkin repimään ylös, puolessa välissä jää jumiin. Ei siis sateensuojaa, sillä puolillaan auki oleva katto toimii purjeen lailla ja voi taittua lopullisesti poikki. Ei siinä mitään, lähdetään ajamaan tuhatta ja sataa kotiin, ja vettä tulee kuin saavista kaataen. Vastaantulevilla autoilijoilla on hauskaa, kun alkaa sataa rakeita...
Ja tapahtuman vitsi on se, ettei kotipihassa ole tullut pisaran pisaraa eikä satanutkaan koko päivänä.
"Murphy keksintö" -on laite, jonka on tarkoitus toimia nopeasti, silloin kun sitä harvoin tarvitaan, mutta se toimii vain silloin kun ei ole mitään tarvetta
Kuuluisia "Murphy keksintöjä" on esimerkiksi kaikki "vara-" etuliitteellä varustetut tuotteet.
Murphy on muutenkin mukava kaveri. Kerrankin 350 km kotiin matkaa moottoripyörällä. Vähän näyttää sateelta, mutta "en jaksa vetää saderötkyjä niskaan". 50 km myöhemmin alkaa sataa kaatamalla vettä. "nyt on liian myöhäistä enää pukea saderötkyjä". Visiiri huurussa, vesi valuu selkärankaapitkin pyllyvakoon ja nahkapuvun housuja pitkin saappaisiin. Vielä jotenkin kuitenkin tarkenee.
Sitten valitsen väärän tienristeyksen. Seikkailen jollakin helekatin sorakinttupolulla tunnin sateessa ja lopulta huomaan että tien pää tuli samalle tielle mistä käännyin, ehkä noin parin kilometrin päähän siitä risteyksestä mistä käännyin... Sitten päätin että en enää poikkea suurilta teiltä. Hetken on sateetonta, ja saan posottaa kohti Jyväskylää motarinopeuksia. Ilmavirta kuivaa vähän ajonahkoja, mutta samalla hieman paleltaa. Nyt alkaa sit p*skakin pyytää. Kuitenkin ajelen Jyväskylään rypistellen, ja siellä alkaa uusi kaatosade. Taas on visiiri täysin huurussa ja kropassa ei ole yhtään kuivaa kohtaa. Näkyvyys alkaa mennä ihan toivottomaksi, ja nyt vasta huomaan: "PRKL! Mullahan on aurinkolasit vielä kypärän sisällä!" Kaksinkertaiset huurut vaihtuivat yksinkertaisiin, mutta samalla silmiin roiskui vettä, kun visiiriä ei voinut pitää kiinni huurun vuoksi... No, Jyväskylästä joitakin kymmeniä kilometrejä jälkeen vesisade loppui ja aurinkokin vähän pilkisti. Siinävaiheessa p*skahätä alkoi tuntua jo siltä, että pakkasinko vahingossa pullotunkin housuihin, joten seuraavalle huoltoasemalle. Onneksi tässä huoltoasemassa on siistit vessat. Ainoa vaan että ne on mitoitettu 50 kiloiselle syntikkabändin huuliharpunsoittajalle. Kuori siinä sit nahkapuku päältä ja ala toimittamaan... Loppu hyvin, mutta alkoipa vähän väsymyksenpoikanen iskeä, kuitenkin viihteellinen viikonloppu järven rannalla takana. Onneksi kotiin oli enää joku 70 km. No mitä nyt vielä??? TIETYÖ! eeeeei hedelmävati sentään! Noh hissuttelen 30-50km/h useita kilometrejä, ilmajäähdytteinen Kawasaki alkaa ylikuumentua ja nakuttaa kun ei saa ajoviimaa. Kuski alkaa kuumentua puvun sisällä ja pään sisällä... Noh, lopulta alkaa koti häämöttää. Vielä 10 kilometriä motaria, ja "tosta rampista vetäsenkin ykkösen ja kakkosen rajottajalle asti". Kivaa oli. Sitten alkaa sataa niin paljon että tiellä voisi Siljaline ajaa. Pudotan ajonopeuden kuuteenkymppiin, koska en näe mitään, ja pelkään kuluneilla renkailla vesiliirtoa... "no tämäkin nyt vielä". Sytytysjohdot saa vettä ja kone alkaa pätkiä. Pakko pysähtyä motarille sateeseen odottamaan että koneen lämpö kuivaa johdot... Sitten lähti taas käyntiin, ja loput 5km kotiin sujuu ongelmitta, joskin kaatosateessa.
Huokaisen helpotuksesta, otan takalaukun pyörän perästä ja marssin pirttiin. Otan päältä 50 kiloa painavan, 96% (ennen viimeisien äänien tarkastusta) vettä sisältävän nahkapuvun pois päältä, rojahdan sohvalle, katkaisten pari sohvan jousta ja mietin että "tältä kesältä riitti kokoontumisajot".
Nahkapuku oli kuiva noin kymmenessä päivässä.
Kaikki eivät ehkä tiedä: Ctrl pohjassa vierittää hiiren rullaa, niin saa zoomattua kuvia jos ei muuten. Jean Subuffet: "For me, insanity is super sanity. The normal is psychotic. Normal means lack of imagination, lack of creativity"